Politiikkaa - poliitikot

Itse en rehellisesti sanoen oikein koskaan nuorempana ollut "poliittisesti aktiivinen". Kyse ei ole oikein koskaan ollut siitä etteikö oman maan asiat kiinnostaisi, ainoastaan jotenkin on vain luottanut että maamme päättäjät ja yleinen linjaus maassamme on fiksu, sekä oikeuden mukainen. 

No sanotaanko että noin 5-10 vuoden aikana on politiikka alkanut kiinnostamaan. Etenkin viime vuosien aikana kun joitain päättäjien tekemiä päätöksiä on seurannut tarkemmin ja yrittänyt koulia sitä älykkyyttä ja logiikkaa päätöksien takana..sitä löytämättä tai ymmärtämättä. Viimeisimpiä niittejä ovat ollet sellaiset päättäjien tempaukset joilla rehellisesti sanoen oma oikeudentaju ja taloudellinen järkevyys lyö tyhjää. Ja ei nuo Iltalehden ainaiset poliitikkojen rötöslööpit helpota ajattelua...muutenkin kyseinen Iltalehti on alkanut muistuttaa Alibia, kuka on surmannut ketäkin, kuka on kateissa, poliisi etsii, poliisi selvittää, jne. lisäksi mug-shot kuvia on vilahdellut, enään puuttuu ne veriset fileerausveitset mitä rikoslehtien sivuille aina vilahtelee.

Maamme nykypolitiikka ja edustajat tuntuvat palvevan ensisijaisesti EU:ta ja heidän etujärjestöjen ideologioita. Tämä tuntuu nurinkuriselta sillä oman käsitykseni mukaan kansaedustajien tulisi palvella kansaa, toimia kansa äänenä...nimensä mukaan olla kansanEDUSTAJIA. No jos/kun edustetaan muuta ja käytetään kotimaata vain lypsylehmänä maan ulkopuolisille ideologioille, on oman arvostelukykyni mukaan homma pahasti metsässä. Toki olemme EU:n jäsenmaa ja se tiettävästi asettaa joitain raameja, mutta kyllähän meidän maana silti pitäisi ensisijaisesti pitää itsestämme ja omistamme huolta. Pienenä maahanmuuttokriittisenä esimerkkinä olen ihmetellyt sitä että kuinka meillä voi olla niin suuri työvoimapula että on vahva tahtotila haalia ihmisiä ympäri maailmaa tänne, kun samaan hengenvetoon maassamme on useampi satatuhatta työtöntä kotimaan kansalaista. Toki joku voi tietämättömästi kritisoida ettei nuo meidän työttömät suostu tekemään annettua työtä, itse jonkin verran kortistossa olleena ja vastaavia kohtalotovereita tunteneenä voin vahvalla kokemuksella sanoa että kyllä ne kotimaan kansalaiset vahvasti työtä haluaa tehdä, jos sitä on tai siihen vain pääsee. Työpaikat ja työllistyminen on vain nykypäivänä rakenteellisesta tekijöistä kiinni. Hiukan sama kuin yrittäjyys, jos yrittäjyyden edut yhteiskunta niistää pois jättäen yrittäjälle vain riskit ja ongelmat, on turha ihmetellä miksi ei enään yrittäjiä ole haluttua määrää.

Syitä seurauksien takana on varmasti hyvin paljon. Yksi ikäväkseni todettava asia on ettei me oikein osata asioita tehdä oikein. 90-luvun alun laman työttömyys "hoidettiin" siten että kunta-/valtiotasolla luotiin työpaikkoja, isoksi osaksi tarpeettomasti. Toki temppu oli hyvä siinä mielessä että yhteiskunnassa "jotain" työtä tekevä on paljon kannattavampi kuin täysin työtön. Täysin työtön kun löijääntyy, niin hän erkanee hyvin monella eri tavoin työn teosta ja työmarkkinoista, tälläisen henkilön aktivoiminen työhön uudestaan on haastavaa ja vaikeaa. Temppu oli myös siinä mielessä "oivallinen" sillä saatiin työttömyyslukemat hetkessä ruususemman näköisiksi. 

Ongelma on vain se että etenkin tietotekniikan kehittyessä tuo työllisyystoimi on ajanut monesta virasta ja työpaikasta hyvin tehottomia, vieläpä kun työntekijän suoja on erittäin voimakas, on selvää että ikävän usein kunnan/kaupungin työpaikka muistuttaa tekijälleen sosiaalitoimistoa. Esimerkiksi eläminen ko. työpaikassa kilpistyy lomien, joustojen ja palveluiden hyväksikäyttöön..nämä edellämainitut kun pitäisi olla vain sitä hätätapausta varten.

Sama touhu koskee kansanedustajiin. Esimerkkejä voisi kirjoittaa tuhottoman määrän, mutta otetaan yksi..nimeltä mainitsematon tapaus. Kansanedustaja on istunut kauden ja hakee seuraavalle - ok. No kun katsotaan hänen tekemisiään niin hänpä ei oikein ole tehnyt oikein mitään, edes istunnoissa ollut. Julkisuudessa kun häneltä kysyttiin moista, niin hän vastasi härskisti ettei ole ollut aikaa kun on ollut kaikkea omaa henkilökohtaista juttua.... HETKINEN! siis "ei ole ollut aikaa". Tässä vaiheessa sanoisin että kyse on luottamustoimen väärinkäytöstä, nimittäin miksi sitä edes alunperin hakeutuu moiseen työhön jos ei ole aikaa sitä toteuttaa? ..toisaalta noin normaali työpaikkaan verrattuna jos meikäläinen huitelee omilla asioilla viikon-kaksi, voi se uuden työpaikan etsintä olla edessä kun on kengän kuva persiissä. No paras juttu tulee siinä että kun päättäjien valitseminen muistuttaa karjanäyttelyä, mielikuvien mukaan menoa, niin ikävässä tapauksessä tämä jamppa jolla ei ole aikaa tehdä kansanedustajahommaa valitaan kansan toimesta uudestaan kansanedustajaksi.

Muutenkin olen ihmetellyt muutamaa muuta asiaa koko sirkuksessa. Siis noin lapsenomaisesti kokonaisuutta rakentaessa meillä on päätäntäelin, joka koostuu kansan valitsemista edustajista - ok. No tämä päätäntäelin päättää kansalaisten hyvinvoinnista ja tekee HEIDÄN PUOLESTA TÄRKEITÄ PÄÄTÖKSIÄ - ok edelleen. Itse olen jonkin verran kouluja käynyt ja ymmärrän sen että ei se koulu ketään sen fiksummaksi tai viisaammaksi välttämättä tee, mutta se kehittää ja luo ymmärrystä asioiden ymmärtämiseen...ja SE on tärkeää. Tämän vuoksi vaativiin tehtäviin on koulutus- ja osaamisvaatimukset, koska niistä tehtävistä ei kuka vain menestyneesti, tai edes tyydyttävästi selviäisi. No se meikäläisen ihmettelyn aihe tulee siitä että miten noin periaatetasolla on olemassa työtehtävä, jossa päätetään kansalaisten elämän ja tulevaisuuden tärkeimpiä päätöksiä ja siihen tehtävään ei ole minkäänlaista vaatimustasoa? ..toki ymmärrän demokraattisen valintasysteemin, notta jokaisella on mahdollisuus, päätäntäelin olisi läpileikkaus kansasta, jne. jne. mutta silti noin vertauskuvallisesti menen ennemmin koulutetun kirurgin/lääkärin veitsen alle leikkaukseen kuin sellaisen joka on ihmisten mielipiteillä valittu kirurgiksi/lääkäriksi..vaikka kuinka hyvin olisi tämä heittänyt keppia olympialaisissa tai soittanut tammerkosken sillalla 20 vuotta kitaraa ja lauleskellut mukavia.

Tässä vaiheessa tietty vedetään se "avustaja -kortti", eli eipä se edustaja teekään yksin päätöstä vaan avustajat, jotka ovat alansa huippuja, ohjaavat kansaedustajaa...ööö ok. No siis käytännössä kansanedustajalla on edustaja, kaksi, kolme tai enemmän..ja heillä omat rengit. Äkkiä tulee jälleen mieleen se järjestelmän kalleus ja tehottomuus. Siis jos päätäntäelin lopulta on kooltaan keksitään jotain 1000-2000 hengen välissä, joista 200 on niitä valtuutettuja..jotka eivät kerkiä hommaansa tekemään kun joutuu rakentaa vaikka omaa taloaan ja olemaan noin 20:ssa organisaation hallituksessa jäsenenä nauttimassa taloudellisia palkkioita ja päättämässä asioita jotka voivat joissain tapauksissa olla jopa ristiriidassa kansanedustajan toimiin nähden, jne. jne. niin herää kysymys että kuka tuossa päätäntäelimessä oikeasti tekee niitä arvokkaita ja kipeitä päätöksiä, joilla 3 lapsen yksinhuoltajaäidin ja hänen perheen elämää ajetaan parhaimpaan suuntaan?

Meidän maalla on ollut ja aina on jonkunlainen identiteettikriisi ja alemmuudenkompleksi. Ennen vanhaan "amerriikka" oli sitä jotain..siis Yhdysvallat, meillä piskuisena maana Venäjän (tuolloin Neuvostoliiton) kyljessä oli pakottava tarve olla "amerriikkaa", syntyi mm. Jenkki purkkaa ja James -farkkuja. EU on meille nyt se "amerriikka" ja parasta on se että nyt meille välittyy tunne siitä että meidän EU -aktiivisuus kuullaan..ja luullaan että se jopa jotenkin "palkitaan". Ikävä ja surullinen tosiasia on se että ei meitä palkita vaikka kuinka ollaan kolmen parhaan joukossa jossa mittauksessa. Ja vaikka palkittaisiinkin, ei se paranna todellisuudessa ruohonjuuri tason kansalaista mitenkään, päinvastoin sillä EU:n touhotukset maksavat kansalle aina jotain. Veljeni joskus sanoi ja veisteli minun EU kriittisyydelleni kun ei vielä moiseen oltu menty, että Suomesta tulee Euroopan Albania jos ei mennä mukaan - olin skeptinen tuohon veistelyyn tuolloin. Nykyään kun asiaa pohtii tulee mieleen että ollaanko me NYT sitten se EU:n Albania (nimittäin ei todellakaan olla voittajia tässä EU yhtälössä) ja oltaisiinko todellisuudessa mitään hävitty..tai olisiko lopulta meillä asiat nykyistä paremmin jos ei oltaisiin menty, eipä nuilla Sveitsillä tai Norjallakaan nyt ihan hirveen huonosti liene ole mennyt. Kansallehan EU mainostettiin tuolloin liittymishetkellä "vapaana liikkuvuutena", ei tarvitse passeja kun lähtee liikenteeseen..käytännössä nykyään kyllä suositellaan biotunnisteinen passi kun lähtee liikenteeseen. Samoin vapaa kauppa on onni ja autuus..käytännössä tuo "vapaa kauppa" loi pohjan taloudellisille monopoleille, ts. varakkaat veivät markkinat, pienet kuolivat ja näin ollen aiempi hyvin voinnin jakautuminen (Pareton) romuttui. Mutta kukapa näitä muistelee, kansan muisti on lyhyt.

No nyt vuoden 2011 vaihteen jälkeen eletään mielenkiintoista aikaa, nimittäin vaalit lähestyy ja PerusSuomalaisten eli persujen kannatus on noussut huimasti suurien puolueiden kantaan. Ymmärrettävästi wanhat, valtaa pitävät puolueet ovat helisemässä ja tietyn tyyppinen taistelu sieluista(=äänistä) on epätoivoista ja raakaa. Persuja haukutaan ja nimitellään vaikka miksikä, pääsääntöisesti heitä nostellaan seinälle ensinnäkin siitä että ovat poliittisesti popularistisella teillä ja he eivät omaa mitään konkretiaa yhteiskuntamme ongelmiin. Näissä väitteissä on muutamia hyvin mielenkiintoisia seikkoja havaittavissa; ensinnäkin kun miettii popularismin määritettä, niin sehän on kansan huutoon vastaamistä. Eli siis jos kansa on ahdingossa ja tuo esille erinnäisin tavoin pahaaoloaan ja nykyisen tilanteen epäkohtia, niin onko se väärin että joku poliittinen taho haluaa siihen vastata? ..nimitti sitä sitten populrismiksi tai miksi hyvänsä. 

Toinen mielenkiintoinen juttu on se että kun arvostellaan persuja siitä ettei ns.konkretiaa ole (käsittääkseni niitä on esitetty) niin ei ole millään muullakaan puolueella, päin vastoin valtaosa muista puolueista ovat tämän maan vetäneet nykyiseen "ahdinkoon"..jota ei haluta tunnustaa, tosin tunnustetaanhan se jo silloin kun perätään lauseessa persuilta ratkaisuja ongelmiin. 

Asia mitä ei tahdota ymmärretä, on se että kansa tahtoo muutoksen, näin ollen pelkkä taho joka edustaa muutosta on se tärkein asia. Ei ole väliä tuleeko se ja millä aikajaksolla, kunhan siihen muutokseen on näyttöä tai uskoa. Persut ovat onnistuneet "ruumiillistumaan" täksi muutokseksi. Ja miksikäs ei, syöksy tässä maassa on selvä ja sen aiheuttajat hahmoitettu. Moni ymmärtää asian niin että persuja äänestämällä ei touhu ainakaan huonommaksi mene, eli heitä äänestämällä ei olisi muuta kuin voitettavaa. Jos heihin luodut panokset osoittautuvat erheellisiksi, niin laskun suunta ei muutu nykyisestä. Tosin onhan tässä muutamia ongelmia ja kysymysmerkkejä, eli ei ne persut ihan ruusuinen päiväuni ole. Persuja on liian vähän ja muutos ottaa aikaa, tosin jostain se on lähdettävä. Lisäksi skeptisyys yleisellä tasolla politiikkaan ja poliitikkoihin on selvä, eli on naivia kuvitella että poliitikko vastaisi huutoihinsa tai lupauksiinsa.

Omat mielipiteet..niin niitä on vaarallista aina sanoa, mieli kun muuttuu ja rehellisyyden nimissä on aina paljon enemmän asiaa ja taustaa kuin itse kykenee tietämään/ymmärtämään. Oma mielipide mitä tulisi tehdä on se että kyllä meidän poliittinen päätäntävalta pitäisi koostua aidosti kompetenssia omaavista ihmisistä, eikä karjanäyttelysysteemillä valituista henkilöistä. Toiseksi jääviydet pitäisi saada pois päättäjien taustoista, on vaikea ymmärtää mm. "poliisikansanedustajaa" tekemässä päätöksiä tai jotain henkilöä joka istuu hyvin monella pallilla asioita miettimästä. Kolmanneksi päätäntäelin meillä on aivan liian suuri ja raskas. Neljänneksi on hämmästyttänyt se että mikä meidän yksilön oikeuksia koskevaa oikeusjärjestelmää vaivaa kun käsittääkseni EU:n kanneltujen ykstyisten oikeusasioiden määrä on suuri..jatkoon voisi kysyä miksi meillä ei ole usean muun EU maan tavoin omaa korkeinta poliittisesti riippumatonta oikeuselintä?