keskiviikko 31. elokuuta 2011

Samaan aikaan Japanissa...












Luonnotonta markkinataloutta

Itse olen jokseenkin EU -kriittinen, tunnusta sen. Tai rehellisesti sanoen jokaisen ihmisen tulisi mielestäni melkein kaikkeen suhtautua hieman kriittisesti, koska se synnyttää prosessointia ja lopulta käytännössä kehitystä. No euroopan liittovaltioajatteluun suhtaudun kriittisesti ja nykypäivänä hyvin skeptisesti. Tämä siksi että en usko siihen että keinotekoisesti mikään "systeemi" syntyy, kehittyy ja lopulta toimii. Eli EU:ssahan on yritetty luoda keinotekoisesti sellaista kokonaisuutta, joka ei yksinkertaisesti ole kokonaisuuden luontaiselle toiminnalle ominaista. Tarkoitan tällä nyt jo pelkästään eri maiden kulttuurien ja käytäntöjen tietyntyyppistä väkisin yhteensulattamista. Jokaisella maalla yksinkertaisesti on erinlaiset lähtökohdat lähteä leikkiin mukaan. Vielä kun kaikki on lähdössä mukaan sillä asenteella että mikään saavutettu ei saa muuttua ja liittymällä saadaan vain "jotain" lisää. Lopputuloshan on sellainen että homma lopulta ratkeaa jostain. Voisi karkeasti verrata tätä EU -hanketta sosialistiseen kommunismiin; kuvitellaan keinotekoisesti asioiden naksahtavan paikoilleen niin määrämällä, mutta lopulta monen muuttujan vaihtelevuus pilaa koko homman.

Tässä olen vuosien varrella aiheesta puhunut yhden jos toisen ihmisen kanssa. Aikoinaan tosiaan kun piti äänestää EU:sta niin olin silloin jo vastaan. Veljeni yritti käännyttää aiheessa minua vetoamalla että meistä tulee tosiaan se "euroopan Albania" jos ei mennä mukaan. No nyt veljeni on jokseenkin EU vastainen kun on huomannut/seurannut sen vaikutuksia ja todellisuutta - niin se mieli muuttuu. No ei ole pitkä aika kun eräs toinen henkilö vannoi loppuun asti EU:n ja rahaliiton perään vaikka nyt nähdään missä ollaan. Hän oli sitä mieltä että "yksin ei kannata olla"...missä olla yksin, konkursissako? Suomi on ollut euroopan maa iät ajat ja kauppaa on onnistuneesti vuosi kummeniä tehty, oli liitovaltiokytköksiä tai ei. Omituista oli kuulla että tämä samainen henkilö sanoi äänestävän uudestaan EU:n puolesta jos nyt sellainen pitäisi tehdä, vaikka hän tietää ja näkee mihin on EU:ssa tultu. Aika erikoista..tiedetään että päätös on huono ja silti ollaan valmis tietoisesti tekemään sama päätös, joku toinen voisi toimintaa/käytöstä sanoa tyhmäksi,...

Sanotaan että me saamme EU:lta niin paljon että meillä on etu olla siinä. Niin mitä saadaan? ..viitataanko tässä nyt rahaliikenteeseen? Eli me kun vipataan EU:n rahaa niin sitä tulee enemmän takaisin, niinkö? Eli EU:ssa on jokin mekanismi joka synnyttää rahaa tai toimii ikuisen koron sijoitustilinä? EI, me ollaan EU:n nettomaksajia..ja nyt maksellaan sitten rallatusmaiden elämistäkin suoraan oman hyvinvoinnin kustannuksella, eli kyllä se rahaliikenne on miinusmerkkinen. Ikävintä ei ole se että rahaa valuu hukkaan, vaan se että "talouselämän tehostaminen" on muodostanut hyvin monesta toiminnasta liiketoiminnan kannalta perverssiä.

Nykyään mm. moni alkutuotannon ala on keskitetty alueellisesti euroopassa, tämä puolestaan on vienyt ja vie monilta mailta perinteisiä työpaikkoja pois. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä että mm. kotimaassamme yrittäjyyden kannattavuus laskee. No kun yrittäjyys laskee, keskittyy moni liiketoiminnallinen toiminto suurien ja varakkaiden kontolle, ts. syntyy epäterve monopoliasetelma. No tästä puolestaan syntyy tilanne jossa kansan kulutuksesta syntyvä rahaliikenne ei jakaannu tasaisesti kansaan, vaan keskitetysti suurille ketjuille. No suuri ketju säännöstelee röyhkeästi rahaliikennettä ja tietysti noudattaa luonnollisesti yritystoiminnan keskeisintä sääntöä "tuottaa voittoa omistamalleen taholle". No tämän edellä yritys voi keplotella Ikean tavoin mahdollisimman kannattavaksi toimintansa joka tarkoittaa mm. maalle kohdistuvien verojen/kulujen minimoimista. Joka lopulta tarkoittaa siis sitä että valtio saa suhteessa koko ajan vähemmän verotuloja vaikka kansa kuluttaisi koko ajan enemmän. Ennen EU:ta suurimmat verotulot toivat yrittäjät, eli maassamme oli runsaasti yirtyksiä jotka maksoivat suhteessa huomattavasti enemmän maahan verotuloja kun nyt suuret ketjut.

Toinen juttu, ehkä vielä ikävämpi, on se että EU:n myötä on syntynyt sellaisia liiketoiminnan aloja ja muotoja, joita ei pitäisi olla olemassakaan...itse asiassa jos elettäisiin liiketoiminnallisessa luonnollisessa tasapainossa, näitä aloja ei olisikaan olemassa. Nämä on syntynyt ja syntyy EU:lta saatavien/anottavien tukien kautta. Eli eri instassit toteuttavat EU kehitysrahaston kautta kehitysprojekteja, joilla ajatus olisi kehittää ja tukea jotain kansallista toimialaa. Ajatus on hyvä ja kuulostaa hienolta asialta, mutta käytännössä toiminta menee ihan pieleen.

Käytännössä juttu kun menee niin että 1.) tahot, jotka junailevat ja suunnittelevat "kehityskohteita" ja kansallisia tarpeita, muodostavat ns. teemoja. Nämä teemat toimivat viitekehyksenä koko kehitysrahatoiminnalle. No kun teema on olemassa, 2.) kansallinen taho lanseeraa ja muodostaa suunnitellun viitekehyksen rajoissa projektit ja niille tukimäärät. Vuosien saatossa lukuisien hyväksikäyttöjen vuoksi tukikelpoisuus projekteilla on tiukentunut huomattavasti. Eli aiemmin kun tukea pystyi hakemaan ihan koko yrityksen perustamiseta ja laitteita myöten, on se muuttunut siihen että pääsääntöisesti tukikelpoiseksi luetaan pitkälti kutakin EU hanketta (teemaa) tukevat henkilökulut ja siihen kohdistuvia vuokrat. No koska enään ei ns. hanketta tukevaa kehitystoimintapuitetta siirtää EU tukeen, tulee tukea saava organisaatio olla olemassa jos halajaa "EU -rahaa". No jotta asia ei olisi enään näinkään helppoa, on rahoittaja vaatinut vankan taloudellisen likvititeetin omaavan toteuttajan..käytännössä siis kunnan/kaupungin omistuksessa oleva organisaatio. No seuraavaksi siis vaikkapa tämä 3.) kaupungin organisaatio hakee teemalle omaa hanketta. Tämä 4.) organisaatio varaa hanketta varten resurssit. Kun kaikki vaatimukset ja asiat on kohdallaan hankkeen hallinnoijaa/rahoittajaa kohtaan, 5.) organisaation EU projekti käynnistyy sen sovitun projektisisällön ja budjetin rajoissa. Organisaatio 6.) tekee tätä kehitysprojektiaan ja TAANTUVASTI TUKIKELPOISIA KULUJA VASTAAN anoo tätä paljon puhuttua EU rahaa itselleen.

Eli...aivan ensinnäkin tulee huomata että EU raha ei tule automaattisesti tässä maalle. Lisäksi rahaa ei saa kuka vain..joka tietyssä mielessä on hyvä asia, tietyssä mielessä ei, siitä myöhemmin lisää.  Toiseksi EU rahaa ei saa etukäteen, vaan TAANTUVASTI. Kolmanneksi EU -rahaa tulee VAIN niistä kuluista, jotka rahoittaja näkee tukikelpoiseksi. Lopputulos on se että käytännössä organisaatio joka tekee EU projektia, tulee olla E-R-I-T-T-Ä-I-N tarkka siitä mitä tekee ja onko se tukikelpoista. Jos tekeminen ei ole tukikelpoista, ei siitä tule EU -rahaa. No puolestaan käytännössä kun yksi vaatimus EU -projektia tekevälle organisaatiolle on aika pitkälle taloudellista hyödyn tavoittelemattomuus, tarkoittaa tämä sitä, että kaikki ne kulut joita rahoittaja ei hyväksy, määräytyy automaattisesti organisaation tappioksi. Samaan hengenvetoon huomataan että organisaation yleishallinnolliset kulut eivät siis jyvity EU tukikelpoisiksi..ELLEI ne jollain tavoin ole etukäteen hyväksytetty teemaan...mitä ne yleensä ei ole, sillä jonkun organisaation oma hallinnollinen toiminta ei edistä teeman viitekehystä.

No mitä tämä kaikki siis tarkoittaa? ..se tarkoittaa sitä että se toiminta mitä EU hanketta tekevä organisaatio toteuttaa, on pohjimmiltaan hyvin rajoitettua. Tämä siksi että kun alkuvaiheessa on "kampitettu" kaikki sellainen toiminta, millä voitaisin edistää jonkun tahon LUONTAISTA elinkeinotoimen kehittämistä. Jäljelle jää ns. idealistinen/fiktiivinen liiketaloudellisesti TÄYSIN/TOTAALISESTI kannattamaton "touhuaminen" jonkun ns. kivan idean ympärillä.Kun julkisuudessa puhutaan hankkeesta, löytyy siitä samat korulauseet kuin hanketta hakiessa "työllistyminen", "tasa-arvo", "kansainvälistyminen", "kehitys", jne. Lopulta käytännössä kaikki ne EU rahat menevät projektia toteuttavan organisaation näennäiseen nypläämiseen. Näkyvimmä tulokset satojen viiva miljoonien eurojen projektista voi näkyä noin 150 grammassa paperia ja 10 slidea power pointtia..jonka sisältö on tiedollisesti mahdollisesti vielä ala-arvoista ja uutuusarvoltaan wanhaa.

Tähän mennessä ei EU hanketoimintakuvauksessa ole vielä niitä ikävimpiä asioita tuotu esille. EU hankkeet ovat maalle ja veronmaksajille jumalattoman kalliita monessakin mielessä. Ensinnäkin välitön kulu...joka lopulta puolestaan on pienin kuluerä koko ongelmassa. Tähän pohjaa taloudellista voittoa tavoittelemattoman organisaation tappiolliset kulut. Hyvin usein kuulee tai saa lehdestä lukea "EU hanke kantaa itsensä, se ei synnytä organisaatiolle kuluja". Tämä on täyttä pas*apuhetta. Teoriassa..siis TEORIASSA JOS KAIKKI hankkeille syntyvät kulut saataisiin osoitettua ja takaisin rahoittajalta, jää organisaation toiminnasta edelleen niitä sellaisia mm.hallinnollisia kuluja, joita ei saa hankkeelle. Näin ollen sellaisen organisaation tomiinta, joka ylläpitää hankkeita TUOTTAA AINA TAPPIOTA. Poikkeuksen tekee jos organisaatiolla on jotain sellaista muuta toimintaa joka synnyttää kassavirtaa, mutta tämähän on ristiriidassa EU rahoittajan/hallinnoijan "kannattomuus" periaatteen kanssa. Näitä muita, EI-TUKIKELPOISIA kuluja on mm. hallinnon henkilökulut, iso osa välittömistä laitekustannuksista, osa vuokrakuluista, yms. Jos puhutaan organisaatiosta, jolla on vaikkapa vain 20 hengen resurssi ja vuositasolla noin miljoonan euron hankebudjetti, voidaan helposti käsitellä satojen tuhansien eurojen tappiota vuositasolla, VAIKKA kaikki hankkeisiin osoitetut kulut saataisiin takaisin EU:lta.
No toinen kulu syntyy maksatusajoista. Riippuen tahoista, voi maksatukäsittelyaika olla 3-12kk, joissain tapauksisa jopa 1.5-2 vuotta ja maksatusväli yleensä sen 6kk. Ööö...eli organisaatio ensiksi luotottaa toimintaansa tuon puoli vuotta, tuona aikana ei siis EU rahaa tule, mutta kulut silti juoksevat kokoajan. Seuraavaksi kun puoli vuotta on mennyt, tekee organisaatio maksatushakemuksen menneestä puolesta vuodesta ja jää odottelemaan päätöstä. Päätöksessä jos kestaa vaikka tuo yksi vuosi, tarkoittaa tämä sitä että organisaatio on kulkenut 1.5 vuotta ILMAN TULOA!!! Kaiken hyvän lisäksi jos..kun (yleensä) ei rahoittaja kaikkia kuluja hyväksy on tuolta ajalta kuluista osa automaattisesti tappiollisia. Noh rahanluotottaminen ilman korkoa on kallista ja tästähän tässä on kyse. Eli jotta organisaatio kykenee selviämään tuon edellä mainitun 1.5 vuotta, tulee sen LAINATA rahaa kassaan. No "laina" tarkoittaa aina korkomenoja ja näitäpä ei se EU rahoittaja maksa. Eli..vaikka rahoittaja hyväksyisi kaikki kulut, ei se maksa korkomenoja, jotka organisaatio joutuu jokatapauksessa maksamaan.

Seuraavaksi sitten niitä suurempia haittoja ja kulun synnyttäjiä koko toiminnassa. Käytännössä organisaatio joka "pelaa" EU -hankkeilla rönsyää suuntaan jos toiseen..tarkoittaen että kun sitä todellista työn tekemistä ei ole, sitä kehitetään tai viimeistään kun huomataan että eipä se hanke kannakaan koko organisaation kuluja aletaan ideoimaan lisää. Usein nämä "hyvät lisäideat" synnyttävät moninkertaisesti kuluja. Tämä siksi että koska hankemaailmassa toimivan yrityksen toiminta ei perustu liiketoiminnallisiin lakeihin, vaan..johonkin höttöön ja silti rahaa tulee (lainarahaa, EU -rahaa, yms.), tällöin tästä "hienosta alueellisesta EU kehittäjästä" syntyy noteerattu tekijä. Tämän myötä alueelta saattaa helposti löystyä näiden "hienojen lisäideoiden" taakse lisää kunta- ja lainarahaa. Tätä "kehityshuumaa" kun on ajettu jokunen vuosi, huomataan että kulujen ja lainojen takaa piirtyy miljoonien summa, jolle ei löydy minkäänlaista takaisinmaksukaavaa. Äkkiä ollaan pisteessä jossa yksi jos toinen "hyvään lisäideointiin" hurahtanut on ollut jakamassa veronmaksajien rahoja, jotka eivät yht'äkkiä koskaan jyvity takaisin sille taholle, joka kulut on maksanut. Noin summaten voisi siis sanoa että tämä EU:n näennäisesti ilmainen raha pehmittää ja on pehmittänyt monen sellaisen tahon pään, jonka olisi pitänyt ja pitäisi mennä rationaalisesti kylmissä faktoissa.

Tässä vaiheessa siis kuulosti jo pahalta, puhuttiin useista hukatuista miljoonista, mutta se ei ole vieläkään se huonoin ja vakavin asia hommassa...ikävä kyllä. Huonoin ja ikävin asia on se että kaikki tällainen toiminta sotkee ja pilaa perinteisen elinkeinotoiminnan ja muokkaa kansan työelämäosaamista suhteellisen perverssiin suuntaan. Eli vaikka EU -hankkeiden pohjimmainen idea olisi kehittää maamme elinkeinotoimintaa, työllistää ja luoda kasvutekijöitä, se tekee juurin toisin. Tässä vaiheessa joku voi kysyä että kuinka nyt näin voi olla? ..yksinkertaista: liike-elämässä, siis sillä alueella missä kansa pyrkii elantoa tienaamaan ja tekemään, ei pärjää hintakilpailussa koskaan sellainen taho, jonka ei tarvitse rahoittaa katetoiminnalla omaa toimintaa. Tästä syntyy helposti luonnoton tekijä liiketoimintakentässä. No tähän joku voi todeta että eipä ne hankkeentekijät kilpaile samoista asiakkaista..vai kilpaileeko sittenkin? Kuvitellaan että JOS mitään hanketta ei olisi olemassa, eli elettäisiin aikaa ennen EU:ta, jokainen toimija liiketoimintakentässä hakisi paikkansa luonnollisen kysynnän ja katteellisen toiminnan kautta. Ts. suorasti JA EPÄSUORASTI ne toimet mitä hankkeilla nyt tehdään, tehtäisiin perinteisin liiketoiminnalisin ehdoin. Eli joitain nykyisi hanketoimia ei olisi olemassakaan ja loput olisi terveen, KANNATTAVAN liiketoiminnan alla.
Tämä hanketoiminta on muokannut ja muuttanut aiemmin luonnollista liiketoimmintaympäristöä luonnottomaan suuntaan, jossa ei katteella toimiva taho välttämättä pärjää, vaikka kaikki edellytykset pitäisi teoriassa olle olemassa. Tässä muuten yksi osasyy miksi yrittäminen ei ole enään niin kannattavaa kuin se aiemmin on ollut.
Toinen tuo aiemmin mainittu asia on työelämäosaamisen muuttuminen. Ennen työelämä vaati osakseen käytännön toimiin suuntautuvia nyansseja. Nykyään "kehityksen" myötä työelämäosaaminen muodostuu sellaisten toimien toteuttamiseen mille ei todellisuudessa ole perinteisen liiketoimintamaailman keskuudessa maksajaa tai kysyntää. Nykyään koulututetaan isolla rahalla sellaisiin ammatteihin ja aloihin ihmisiä, joilla ei totuuden nimissä välttämättä ole kysyntää muualla kuin "hankemaailmassa".

Lopuksi vielä yksi asia EU rahoituksesta ja siihen liittyvästä taloudellisesta liikenteestä. Sanotaan siis että saamme enemmän kuin laitamme EU:n. No näiden tukitrahojen suhteen homma on niin että jos keksitään että meille päätetään lohkaista 30 miljoonaa euroa 6 vuodelle tukirahaa, MUTTA saamme tukikelpoisia kuluja kasaan vain 20 miljoonaa, mitä tapahtuu tuolle 10 mlijoonalle? ..se menee takaisin EU:n kassaan.No mutta tottakaihan me tehdään tukikelpoisia kuluja niin paljon että tuo summa tulee meille, eikö vain. No kuten aiemmin tuli ilmi, tuon tukikepoisen potin saaminen ei mene yks-yhteen. Näin ollen tuon 30 miljoonan saamiseksi, meidän täytyy kuluttaa mahdollisesti 40 miljoonaa, ja tuosta ylimääräisestä kympistä menee suurin osa liiketaloudellissa ja elinkeinoa kehittävässä mielessä hukkaan.

Aiemmin sanoin että palataan siihen miksi on huono että hyväksikäyttöjä katsotaan tarkkaan. Eli siis viittaan siihen että onko maalle lopulta fiksua itse kampittaa tukirahan tuloa? ..mielestäni ei. Maksamme EU:lle avoimin rahanyörin rahaa ja jarrutamme sen takaisintuloa - typerää. 
Mielestäni, meidän maana tulisi käyttää hyväksi EU:ta oman edun ajamiseen. Tämä on jokseenkin sellainen asia mitä ei mielestäni meillä ole osattu tehdä missään vaiheessa. Tällä hetkellä olemme olleet vain maksumiehiä. Voisi härskisti sanoa että meidän etu olisi vaikka läpi sormien valutetaan kaikki tukiraha maahan..hankittiin sillä sitten projektin kannalta jotain vähemmän kuranttia, kuin se että kaikkia tarjolla olevia rahoja ei käytetä kokonaan.

Nyt viimeisimpänä on huomannut että vaikka mm. metalliteollisuudessa olisi huutava pula alueellisesta tuesta, ei sitä tueta koska ns. uusi teemajakso on alkanut, ja tuon teeman aihe on matkailu ja turismi. Tämä tarkoittaa sitä että metalliteollisuus jää sivusta katsomaan kun isolla rahalla yritetään keinoteikoisesti synnyttä jotain sellaista, jolle ei lopulta ole luonnollista kysyntää. Lopputuloksesta muuten tuli muistaakseni jossain ajankohtaisohjelmassa ja/tai uutisissa juttua. Oli jonnekin hevonpeehen rakennettu ja järjestetty "kaikkea kivaa". Rahaa oli palanut tolkuttomasti ja liiketaloudellinen..JA SE TÄRKEÄ ELINKEINOKEHITTÄMÄLLINEN lähestymiskulma noin reaalimaaman näkökannasta oli täysi nolla.

Ehkä se suurin ajatus, mikä itselläni koko hommaan on syntynyt, perustuu sellaiseen järjestelmään jossa todellisen toiminnan tuen saa se taho joka aidosti kipeimmin apua tarvitsee. Ja puolestaan EU -raha jaetaan "tukioston" kautta. Eli esimerkiksi:
1.) joku yrittäjä anoo EU liiketoiminnalleen tukea
2.) rahoittaja pohtii ja myöntää tuen "lounaskuponki" periaatteella yrittäjälle
3.) yrittäjä käyttää "kupongin" mihin tahansa yritykseen oman kehityspalvelun saamiseksi
4.) "kupongin" saanut yritys pystyy lunastaa välittömästi rahaksi.
Luonnollisesti yritykset jotka "kuponkeja" voivat ottaa vastaan, on määritetty etukäteen TAI heidät käydään läpi ennen kuin moinen taho voi lunastaa "kupongin" rahaksi. Tämä siis karkealla tasolla idea. Näin toimien EU tukiraha menee todellisesti sellaisten tahojen auttamiseen, mitkä sitä apua tarvitsevat, EIKÄ epämääräisten projektien ja organisaatioiden elättämiseen. Lisäksi mahdolliset hallinnointikulut ja byrogratian tarve laskee huomattavasti. Oikein toimittuna tämä ei rasita liiketoiminnallista kenttää, eikä synnytä perversseja toimia tai/ja työelämäosaamista. Toiminta kannustaa yrittämistä ja tukee yrittäjyyden aloittamista.

Kuvia, joita ei (toivottavasti) löydä "hyvä lasten kasvatus" kirjasta tai "iloiset perheen tapahtumat" fotoalbumista...




















torstai 18. elokuuta 2011

Murheiden määrä on vakio..vai onko?

Tässä elontiellä on huomannut että kaikilla ihmisillä on aina jotain murheita. Siis omallakin kohdalla huomaa että vaikka asiat olisi  sillä tavoin hallussa, että mistää ei suoranaisesti ole puutetta tai ongelmaa, niin silti tuntuu joku olevan aina ainakin vähän pielessä. Jotenkin aina ajattelee siten että ihminen jolla on sosiaaliset suhteet kohdallaan ja paljon rahaa, ei voisi omata "murheita", tosin kylläpä hän omaa niitä. Esimerkiksi tuossa töllössä on tullut tätä roskahumppaa (ei paljon muuta tunnu nykypäivänä tulevan) jossa yhdessä ohjelmassa saattaa monimiljonääri murehtia minkälaisen plastiikkakirurgisen toimenpiteen lemmikkipuudelille teettää tai toisessa ohjelmassa joku äiti ottaa hirveet paineet siitä löytääkö hän 1000euron muotivaatettä 4 vuotiaalle muksulleen. Eli siis murheiden määrä pysyy aina vakiona, oli tilanne mikä hyvänsä. Ainoastaan murheiden taso tuntuu heittelevän. Jollakin on aidosti ongelma saada kasaan rahaa kuukaudeksi, jotta saa perheen ruokittua, toisella se "ongelma" on sitä nirpottamisen tasoa. Tästä tulee äkkiä mieleen että ehkä todellisuudessa ne omat "ongelmat" usein on mitättömät, sen vuoksi onkin yrittänyt kohdistaa murhetimisen "todellisiin" ongelmiin..joita lopulta on myös hyvin vähän..ja toisaalta mitä sitä murehtimaan. 

Tästä aasinsilta sivuun; katselin kun nyt on tullut "heimovaimot" ohjelma töllöstä. Moisen bongasin kun turhautuneena yritin hakea jotain katseltavaa töllötarjonnasta sitä löytämättä. Kyseinen jakso minkä noin puolesta välin aloin katselemaan oli jokseenkin kiehtova. Eniten kiehtoi katsoa kuinka primitiivikansa elää ja tulee toimeen, jne. Ohjelmassa siis oli neljää kymppiä lähestyvä länkkärinainen (Andy) mennyt hyvin pirimitiivisen kansa keskelle asumaan, koko roska oli kuvattu sitten meidän "sivistyneiden" iloksi pällisteltäväksi. Tuolla metsän keskellä ihmiset elivät ja kasvattivat perheitään sukupolvesta toiseen, eli noin peruspuitteliltaan elämistä siinä missä muillakin ihmisillä. Muutama mielenkiintoinen asia oli huomata: ne asiat, mitkä meillä määritellään "hyvinvoinniksi", puuttui heiltä pitkälti täysin..siis aina materiasta, yhteiskuntarakenteeseen, aikaan, jne. asti. No tämä Andy oli mennyt elämään tämän primitiivisen heimon keskelle ja pohti kovin omaa sisäisen kellon lyöntiä. Hänellä ei siis ollut lapsia ja hän pohti noin filosofisessa mielessä niiden tekoa ja olemassa oloa.

Heimon porukkaa, spaareo huulessa eikä mitään huolia
Näillä ihmisillä ei tuntunut olevan minkäänalisia murheita mistään. No joku voisi sanoa kun ei mitään ole, niin mistäpä sitä murehtia. Heimolla oli jokunen sisäinen sääntö ja työjako, sillä he elävät ja homma toimii. Mielenkiintoista oli myös se että näille ihmisille aika oli käytännössä täysi vieras käsite. Kun Andy kysyi kauanko oli keski-ikäisen näköinen pariskunta ollut naimisissa (tai vastaavassa liitossa), he eivät tienneet, veikkasivat 100 sata vuotta. Heimon päivärytmit perustuivat perusasioihin: metsästämiseen, metsästä keräämiseen, lasten tekoon, syömiseen, nukkumiseen, ruuan laittoon,jne. Eli aika primitiivistä siis meiniki, toisaalta samoja perusasioita mitä me sivistyneetkin tehdään. Ehkä suurin asia mikä tästä hemosta näkyi oli rauha, onni ja kunnioitus kaikkea kohtaan. Eivät he tapelleet, tappaneet toisia, yms. ilmeisesti heillä ei aihetta ole moiseen tai heille ei ole edes syntynyt tällaisiina asioihin käsitettä. Heillä ei ole siis taustalla mitään uskonnollista kasvua ja käsitettä, joka on meille luonut askeleet tähän nykytilanteeseen. No vaikka kuinka ylpeänä voi vaikka LCD telkkarin omistavana rehennellä kehityksen huipulla olemista, tulee mieleen kysymys että ollaanko me nyt niin hirveen sivistyneitä kaikkine sääntöinemme, sotimisien/tappamisien ja rahan perässä juoksemisen kautta. Kun katsoo lööppejä niin koko ajan saa lukea kuinka joku on puukottanut toisen henkiltä..tämäkö on sivistynyttä toimintaa? ..tai tosiaan meillä on viimeisen 10-15 vuoden aikana keksitty kansalle sääntöjä ja rajoituksia, että todellakin murheiden aiheita ja ihmisen oman kyvyn rajoittamista/mahdollisuutta on supistettu.

Aina asia mikä tuossa sarjassa tuli ilmi, oli heimon huoli Andyn lapsettomuudesta. Eli heille keskeinen ihmisen biologinen elämän tarkoitus on tärkeä; jälkipolven teko. No tuossa yhteisössä mukuloita aletaan tehtailemaan meidän mittapuun mukaan jo lapsena. Niitä tehtaillaa jonkin verran sillä lapsikuolleisuus on noni 50% metsän "lääketieteen" ja tuntemuksen pohjalta. Nuoret rakentavat perheitä nuorena, hyppäävät vanhempien saappaisiin ja vahemmat siirtyvät ehtoo puolelle; elämän kiertokulku jatkuu. No Andyn lapsettomuus huolestutti sen vuoksi, että heimolle keskeinen elämän kiertokulun ylläpito Andyn kohdalla pysähtyisi.

Ohjelma pisti tosiaan mietityttämään. En nyt sillä että tässä heräisi kova hinku muuttaa puuhun asumaan tai jotain, vaan lähinnä noin vertaamaan käytännössä kahden samanlaisen ihmisen, tyysti erinlaisen ihmisen maailman elämää keskenään. Vaikka kuinka tuntuu että me olemme ylivertaisia kaikkien keksintöjemme (jotka on pääosin syntynyt sotateollisuuden myötä) ja sääntöjemme kanssa, on tuolla primitiivisella heimolla yksinkertaisuudessaan jotain paljon suurempaa ja arvokkaampaa kuin meillä. Heillä ei ole meidän romuja (mitä tulee joka tuutista enemmän ja enemmän), eikä heillä ole "sosiaalisia medioita", eikä heillä ole kiire töihin/tjsp koska ajalla ei ole mitään merkitysta, heillä ei ole instanssia joka sanelee kuka saa tehdä mitenkäkin, samoin kaikilla on yhtenevät oikeudet tehdä mitä vaan sillä kaikki haluaa elää nuhteessa ja rauhassa, heillä ei suunnitella uraa tai pohdita koska lapsia pitäisi ja kenenkä kanssa tehdä, heillä ei ole ongelmaa tienistien suhteen,yms. eikä murheita siitä hankkiiko Gabot vai Bershka kengät. Toisinaan herää kysymys että ollaanko me lopulta niin sivistyneitä tai ketkä niitä primitiivisiä on: me tehtyjen ongelmiemme kanssa vai joku heimo jolla ei elämän suhteen ole ongelmia?

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Luoti päässä

Tässä on kaveri ollut viettämässä uutta vuotta ja ollut melko päissään. No 5 vuotta tämän jälkeen hän on mennyt lääkäriin toistuvien pääkipujen vuoksi. Lääkäri on löytänyt kaverin päästä .22 luodin, joka on ollut koteloituneena 5 vuotta. Aika hurja, luulisi että sen huomais hiukan aiemmin jos päähän moinen osuus. Toisaalta kyseessä liene on ollut laskeva luoti, eli joku on uuden vuoden ilakoinnissa ampunut ilmaan ja joskushan ne luodit aina alas tulee. Muussa tapauksessa olisi ollut luoti aiheuttanut suuremmat vahingot.

Love boat (Juhon kuitti kotiteollisuudelle)


Suomi ainoa maa jossa murhasta selviää virallisesti ilman linnaa?

Vuoden 2010 lopulla (23.10.2011) taiteilija ja mytologi Ior Bock puukotettiin kuoliaaksi asunossaan. Surmatyön tehnyt henkilö oli ulkomaalainen (intialainen). Ihmeellisintä hommassa oli se, että nyt reilun puolen vuoden päästä murhaaja päästettiin vapaaksi ilman tuomiota. Perusteena oli se että tekijä oli syyntakeeton (?).

"Tappaja laskettiin istunnon jälkeen vapaaksi, koska hän oli tekohetkellä syyntakeeton.

 Tappaja vältti sekä vankilan että pakkohoidon, koska hän oli parantunut jo mielentilatutkimukseen mennessä.
"

- Huhhuh! ,ihan oikeesti, mikä tässä maassa on vikana? ..murhaajat pääsee vapaalle ilman tuomioita, itseään sekä perhetään puolustanut laitetaan linnaan ja raiskaajat saa pienemmän tuomion koska teon lopputulos ei ole ollut tyydyttävä(?). Suomi EI TODELLAKAAN ole oikeusvaltio...vaan tämä on rikollisten ihannevaltio. Surullista tässä "hyvinvointivaltiossa" on se että enään se nuhteeton kansalainen ei ole se hyvin voiva osapuoli.
---------
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ior-bockin-tappaja-vapaaksi/art-1288407751964.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ior-bock-surmattiin-kodissaan/art-1288350390655.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ior-bockin-surmasta-epailty-sanoo-olleensa-harhojen-vallassa/art-1288407672447.html

Lahjakkuudet erottuvat..