lauantai 16. tammikuuta 2016

Vuosikatsaus 2015 3/5 : Maahanmuutto ja pakolaiset

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset yleisesti ovat olleet vuoden 2015 ehkä kuumin puheenaihe sitten talousongelmien. Menneen vuoden loppupuoliskolla (ja edelleenkin) pystyi arvaamaan illan A-talkin/vast. aiheen "pakolaiset" tai "taloustilanne" aiheista valitsemalla ja aina 50/50 suhteella meni oikein. Hyvin harvassa oli keskusteluohjelman aihe jostain muusta kuin kahdesta aiemmin mainitusta.Kirjailin pakolaisaiheesta oman jutut aiemmin, joten en nyt lähde tässä ruotimaan hirveesti samoja asioita.

Lyhyt summaus ja tulo aiheeseen
Uskonnon ja kulttuurin puolesta on taisteltu iät-ajat ja puolestaan eräänlaista kypsymistä on euroopassa saavutettu toisen maailman sodan jälkeen - uskonnot ja kulttuurit eivät enään ole olleet syitä tappelemiseen euroopassa. Puolestaan lähi-idässä tämä asia on ollut toisin johtuen heidän politiikan, maan johtamisen ja uskonnon sekoittumisesta hyvin vahvasti toisiinsa. Vielä 1970 luvulla moni Lähi-idän valtio oli eurooppalaisella kehitystiellä, kunnes aiemmin mainituista syöstä voimalla ja terrorilla tilanne muuttui siten, että valtion toiminta meni vuosisatoja kehityksessä taaksepäin. Taustalla on vahvasti uskonto ja ideologia, nämä kaksi kovaa psyykehuumetta joiden varjolla maailmassa tehdään monelaisia tekoja.

Lähi-idän tapauksessa uskontokysymyksessä kyse on Islamista..tai rehellisyyden nimissä esiintyvä "Islam" on pikemmin kultti, kuin uskonto. Tämän esiintyvän Islamin peruslähtökohtana on käsitys Allahin säätä­mästä ihmisten eriar­voi­suudesta. Islamissa määritellaan eri arvoisia ihmisiä, joista ylempiarvoiset ansaitsevat olla hal­lit­se­vassa ja etuoikeute­tussa ase­massa, ja alem­piarvoiset ihmiset Islamin mukaan ansaitsevat olla alistetussa ja syrji­tyssä asemassa. Taustalla vallitsee primitiivi­nen arabialaisesta heimo­kult­tuurista tuotu ja­ot­telu. Tämä asia on ERITTÄIN TÄRKEÄ tiedostaa, kun puhutaan kulttuurien ja uskontien sekoittamisesta ja rauhanideologioista.

Kaikista kahinoista Syyriassa vellova sisällisota nosti 2015 päätään mediassa ja esiintyi pakolaisvirtana. Taustalla vaikutti Yhdysvaltojen tukema paikallinen hallinto ja sen päämiehet, jotka vetivät Lähi-idän "perinteiden" mukaisesti kölin alta kansanmurhaksi luokiteltavan toiminnan kautta. Yhdysvallat törmistyivät toimista ja pakittivat aiheessa jätten tyhjiön. Aina kun tällaisissa tilanteissa syntyy tyhjiö, se 100% täyttyy aina, samaa voisi kuvata markkinatilanteen kysynnan ja tarjonnan lailla. Jos jollekin asialle on kysyntää, tarjonta seuraa aina perässä. Tämä on asia, mitä ideologin vaikea tajuta esimerkiksi "kieltopolitiikan kautta". Jos jotain kielletään, löytyy kiellolle aina vastinpari rikollisesta toiminnasta. Lähi-idän tapauksessa tyhjiön täytti radikalisoituneet ryhmittymät joista Isis nousi näyttävimmin otsikoihin brutaalien tempauksien kautta (joukkosurmat, teloitukset,yms.). Jotta ymmärtää tilannetta, kannattaa perehtyä näiden asioiden taustoihin ja muistaa että yhdelle joku on vapaustaistelija toiselle tämä sama on terroristi.

Syyriasta tuli Isiksen myötä maailman näyttämö sodan ja julmuuden esittämiseen, josta luonnollisesti siviiliväestö sai kärsijän osan. Ironista oli, että Syyrian sisällissota ei perusperiaatteeltaan eronnut Ukrainan sisällissodasta, silti Syyriä keräsi "säälipisteet" itse auttamisen suhteen. Jokusen vuoden kestänyt Syyrian sisällissota eskaloitui erittäin suureen pakolaisvirtaan vuoden 2015 kesällä. Kreikka nousi velkauutisointiensa ohitse tietoisuuteen pakolaisten kauttamaana. Lopulta pakolaisvirrat koostuivat monenlaisista kansalaisista ja monenlaisen tien taapertaneista ihmisistä. Yhtenevää oli vielä kesällä 2015 ymmärtää että nämä olivat sotaa karkuun lähteneita, aihetta mediassa ryyditettiin sydäntä raastavilla videoilla, videoilla missä sodan keskellä pieni lapsi itkee. Media teki siis ammattitaidokasta työtä ideologien edellä taistellessaan sieluista televisioiden ääressä.

Auttamisen ideologiaa ja toimintamallia
Kriisitilanteita varten on länsimaissa kehittty monelaisia ohjelmia auttamiseen, tottakai sillä onhan toisenmaailmansodan muistot terroriasta vahvasti muistissa: kaikki natsismiin liittyvä on paheksuttavaa ja auttamisen ideologia on syntynyt sisäänleivottuna. Auttaminen on menneinä vuosikymmeninä ollut paikallista ja jokseenkin jossain vaiheessa vielä pyyteetöntä. Vuosikymmenten aikana auttamisesta on tullut vahva ideologia jolla on voimakkaat poliittiset kytkökset. Tämän myötä auttamiseen on alkanut liittymään suuret rahasummat. Kun auttaminen rakentuu poliittisiin kytköksiin, suuriin rahasummiin ja kasvavaan ideologiaan; on tämä ERITTÄIN vaarallinen ja huumaava yhdistelmä kaikkea muuta kuin pyyteetöntä.

EU:ssa ja meillä auttamisen ideologian juuret ovat jo syvällä, se näkyy EU:ssa eri maiden "velvollisuutena" ja käytännössä auttamiseen "pakottamisen" kautta. Kansallisesti mm. meillä on BKT:sta määrätty yli 1000 miljoona euroa avustustoimintaa vuosittain. Tästä rahasta suurin osa menee toimintaa pyörittävien organisaatioiden kuluihin ja taskuun, ei niinkään sen 3:nen maailman ruokakippoon, mitä ko.tahot näyttävästi sympatiaa hakien bannereissa ja mainoksissa näyttävät. Tämä auttaminen käytännössä maksetaan valtion kassasta...eli verotuloista...eli työssa käyvän tilinauhasta. En ole valtion velan ottamisen kannalla, mutta ehkä tämä EU:n painostama auttaminen pitäisi lähteä jostain muualta kuin työt tekevän "pakollisesta yhteisvastuukeräyksestä".

Auttamisen ja hädän kasvot
Kesän jälkeen 2015 tämä pakolaisvirta saavutti myös meidän maan. Media pehmitti kansaa asiaan myötämielisen asenteen syöttämisellä. Meidän poliittinen johto sivuutti hetkeksi maan säästökuurihorinat ja yht'äkkiä ei ollut rahasta kiinni kun pelastustoimintaan alettiin. Sipilä keräsi kuuluisat irtopisteet lupaamalla tyhjillään olevan hulppean lukaalin pakolaisille ja televisiossa hän antoi myötätuntoa alaikäiselle Fahad Firasille...joka myöhemmin selvisi olevan jotain täysin muuta, kuin oli uutisoitu. Suomi oli ihanasti maailmanpelastaja, maa joka pelastaa luoteja pakoilevia siviilejä kriisialueelta.

Kiusallista oli tosin että jokuset irvileuat alkoivat kyselemään, että missä ovat ne lapset ja naiset. Tähän kirjaimellisesti "meriselitys" oli, että lapset ja naiset eivät selviä rankasta matkasta. Jälleen sekoitettiin eri asioita ja käsitteitä. Rankka matka tarkoittaa mm. salakuljettajien venematkaa Kreikkaan, puolestaan kukaan ei kommentoinut jo matkasta selvinneiden, Kreikassa olevien lapsien ja naisten perään mitenkään. Samoin kukaan ei kommentoinut siihen, että osa näistä nuorista miehistä oli mobiilisijaintitietojen mukaan voitu jälkittää kulkevan hyvin lentoteitse ja junalla...edelleen ei vastattu "nainen" ja "lapsi" kysymykseen mitenkään muuten kuin aiemmalla "rankka matka, vain nuoret miehet selviävät" -tyhjää sutivalla vastauksella. Lisäksi aiemmin mainittu Sipilän huomoiva Fahad osoittautui väärillä papereilla liikkuvaksi "inter-reilaajaksi". Todellisuudessa tämä rikollisia tempauksia tehnyt "alaikäinen" oli täysi-ikäinen rasisti joka oli maahamme tullut ilmaisen palvelun perässä. Näitä tapauksia osoittautui jälestäpäin olevan paljon.

Syksyllä 2015 räjäytti median ja ihmismielet sulatti surkeat kuvat rantaan huuhtoutuneesta pikkupojasta, kuinka se symboloikaan sodan viattomia uhreja. Jokusen päivän jälkeen kun kuva oli maailmalla myötätuntoa ollut keräämässä, joku irvileuka taas paljasta asian taustat. Kyse oli sellaisen perheen lapsesta, jonka isä oli ollut normaalitöissä Turkissa ja vasten perheen tahtoa tämä oli päättänyt ilmaisen sosiaalihuollon perässä lähetä Ruotsiin. Vastustuksesta huolimatta isä oli perheineen lähtenyt venematkalle kohtalokkain seurauksin - vain isä selvisi. Samalla selvisi tyypillinen tarina pakolaisten taustalla: kyse ei ole mistään sotaa karkuun pakenevista ihmisistä (toki niitäkin on), vaan elinkeinopakolaisista, joita käsitellään "sota" -aspektilla ja myötätunnolla. Todelliset sodan uhrit eivät pääse edes matkalle; heillä ei ole varaa tai mahdollisuutta siihen.

Kesällä käytiin myös laajaa "kampanjaa" ajatusmallista, jonka mukaan pakolaisvirta ja esiintyvä trendi ei ole minkäänlainen turvallisuusuhka. Meillä milloin kukakin tiesi kertoa, että ei ole vaaraa terrorismiin tai mihinkään erityisempään rikollisuuden kasvuriskiin, Jari Tervo oli yksi "tietäjä" joka näin linjasi.Vuoden viimeisen 3kk aikana tosin ilmeni, että turvapaikanhakijoiden/pakolaisten tekemät rikosmäärät, etenkin seksuaalirikokset ovat kasvanut räjähdysmäisesti. Kun Ranskassa oli tapahtunut terrori-iskut, johon pakolaisia voitiin yhdistää ja vuoden vaihteessa toteutui systemaattista rötöstelyä pakolaisten osalta, alkoi eri turvallisuustahot ja viranomaiset viestimään pakolaisvirran synnyttämästä turvallisuustason laskusta.

Hyvää bisnestä
Aina kun poliittisella puolella tehtaillaan jotain täysin järjenvastaista, on aina kyse rahasta. Näin myös pakolaistrendissä. tähän päivään mennessä ei ole kukaan kyennyt esittämään rationaalista yhteiskuntaa hyödyntävää perustetta pakolaisten ottamiseen. Kun aihetta puolustavalta kysyy, niin kaksi perustetta tulee ilmoille: "koska EU" ja "työvoimaa". Tämä "koska EU" on typerin mahdollinen selitys, se ei todellisuudessa selitä mitään, ainoastaan antaa näennäisen synninvapauden puolustaa asiaa. Puolestaan "työvoima" -peruste on tarpeeton, meillä on tolkuton määrä työhön kykeneviä ihmisiä vailla töitä. Jos ei näille saada työta aikaiseksi, niin miten ihmisille joilla koulutustaso on kyseenalaisempi, maan tavat ja kulttuuri tuntematon, ei kielitatoa ja ehkei motivaatiotakaan tehdä työtä? -ei mitenkään.

Joku hommasta kumminkin hyötyy. On arvioitu touhun olevan miljoonabisnes salakuljettajille, niin se on myös monelle muullekin. Toistaiseksi yhdestä pakolaisesta pakolaiskeskusta pitävä saa valtiolta 43€/vuorokausi, tämä sisältää asumisen ja ruuan. Vaikkapa 80 hengen keskus siis tienaa 103 200€ kuukaudessa. Jos tätä vertaa esimerkiksi omena -hotellin pitoon, niin siinä jos huone maksaa veroilla 60€ ja majoitustoiminalle verottajan määrittämän verokannan mukaan jää tuloa 55,2€/vuorokausi. Ero keskuksen pitoon tulee ylläpitokuluista ja tilojen täyttöprosentista. Käytännössä hotellin täyttöprosentti on aina vajaa toisin kuin keskuksen. Jos hotellilla olisi onnistunut kuukausi täyttöprosentin suhteen, vaikkapa 70%. Tekisi se 80 hengen hotellissa 92 736€/kk, eli vähemmän kuin pakolaiskeskuksen pidossa. Lisäksi keskuksen pidossa ei tarvitse panostaa hotellista tuttuihin kalliisiin oheispalveluihin tai palvelutason pitoon. Kotimaan kiellellä pakolaiskeskuksen ei tarvitse ponnistella 2 -tähden luokituksen ylläpidon suhteen lainkaan. Tästä syystä useat surkeassa kunnossa (niin fyysisesti, kuin taloudellisesti) olevat hotellit yms. on muutettu pakolaiskeskuksiksi. Kaiken hyvän lisäksi ei pakolaiskeskuksen tarvitse murehtia asiakkaan maksukyvystä, kun todellinen asiakas toiminnalle on valtio. Keskuksen lisäksi valtiolta toiminnan kyljessä rahaa imee muut pakolaisiin liittyvä oheispalvelut ja toiminnat: lakimiehet, psykiatrit, terveyspalvelut, hammashoito, lääkkeet, yms. Ja muistutuksena; valtio maksaa -> kansa maksaa -> eletään taloudellisesti vaikeita aikoja.

Mitä tapahtuu ja ketä ovat vieraamme oikeasti?
No ilmeistä on, että vieraamme eli pakolaiset eivät ole sitä mitä kansalle median välityksellä yritetään selvittää: he eivät kaikki ole surkeita sotatilaa pakoon juoksevia, avuttomia siviileitä. Pääosin he ovat elintasopakolaisia, jotka käyttävät hyväkseen nykyistä maailmantilannetta ja länsimaalaista "maailmanpelastus toimintaa"..ja luonnollisesti yrittävät hakeutua hyvinvointivaltioiden sosiaaliturvan alle. Tapahtumassa ja tilanteessa on runsaasti ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, on myös niitä jotka ovat sota-alueella. Surkeaa vain on, että nämä ihmiset eivät pääse karkuun, jotka oikeasti apua tarvitsisi.

On spkeuloitu ja viime vuonna todistettukin, että pakolaisina on tullut terroritekoihin syyllistyneitä ihmisiä. Joukossa on ihmisiä, jotka Isis:een kuuluvana ovat teloittaneet siviileitä, leikanneet päitä, jne. He ovat ainoita varmoja pakolaisia, jotka ovat tulleet sota-alueelta. Mielenkiintoista on, että nämä ihmiset voidaan nähdä oikeutettuina saamaan turvapaikan sillä perusteella, että ovat sittemmin jonkun vainoamia maassaan vaikka alussa ovat itse syyllistyneet vainoamiseen. Turvapaikan saamisen edellytys on hengen menetyksen uhka lähtömaassa. Tämä liene on alunperin tarkoitettu siviiliväestölle, mutta terrorismisodankäynti kun on siviilien harjoittamaa, meneekin hommassa vellit sekaisin. Eli...jos on ihminen joka tappaa 100 ihmistä mitä raa'immalla tavalla Syyriassa, on Syyriassa ollessaan jossain vaiheessa vaikka Ranskan armeijan metsästämä. Hän päättää heikon hetken edellä lähtä karkuun pakolaiseksi, hän lopulta saapuu verirahoilla ja väärennetyillä papereilla maahamme. Meillä puolestaan on velvollisuus suojella häntä Syyriassa mm. Ranskan toteuttaman metsästyksen vuoksi, sillä hänen henki voi tällöin olla uhattuna. No vaikka kaveri saadaan kiinni ja toteen hirveyksistään, ei meillä ole velvollisuuttaa sitä palauttaa vaikka Syyrian viranomaiset näin vaatisi. Adolf Hitler ja Nurmberg:n oikeuden käynnissä tuomitut kätyrinsä olisi nykypäivänä pelastuneet Suomeen. Suomi on rikollisten paratiisi ja suoja:tilanne ja asetelma on jotenkin NIIN perverssi ettei toista.

Fakta on myös, että ei Syyriassa ole koko maa sodassa. Siellä on alueellinen sisällissota, tarkoittaa sitä, että osassa maata on rauhallista ja normimeiniki, siviililentokoneet liikennöi, jne. Itselläni herää kysymyksiä, jos nuori mies tulee pakolaisena, väittää tulleensa "rankan matkan", ei omaa kuin väärennetyn passin ja omistaa tolkuttomasti rahaa. Todellisuudessa jos asiat olisi kunnossa ja maasta haluaisi tulla pakoon, voisi lentää Syyriasta jokusella satasella eurooppaan kun paperit on kunnossa. Siis koko tämä tilanne on erittäin ristiriitainen ja huolestuttavaa on, että asian mädännäisyyttä ei nähdä.

Jos nyt joku väittää että tämä kirjaamani spekulaatio on väärä, niin JOS kyse on ihmisistä jotka pakenevat hengenuhalla sotaa, niin miksi pakolaisille ei kelpaa heitä varten järjestetyt leirit/vast. asettelut? ..miksi he ovat tyytymättömiä siihen mitä heille ilmaiseksi tarjotaan? ..jne. Itse ainakin ajattelen niin, että jos itselläni olisi tilanne jossa hengen edessä oma perhe itseni mukaanlukien pitäisi saada turvaan, hoitaisin lapset ja naiset ensiksi ja kenelläkään ei saisi olla pienintäkään varaa alkaa valittamaan "tarjoilun tasosta". Miksi sotaa pakoon lähteneet kiittävät vastaanotosta rötöstelemällä maassamme? Rehellisyyden nimissä, pakolisille me tarjoamme parempaa ja enemmän kuin oman kansan vähäosaisille. Oma mielipiteeni on, että jos ei tämä "pelastamisen taso" kelpaa, niin sitten varmaan on parempi mennä paluupaikkaan.

Turvallisuus ja tulevaisuus
Jotenkin pelottaa, mitä tämä koko homma tuo tullessaan. Moni Lähi-idässä asuva on muistuttanut, että tällä pelastamisella on peruuttamattomat, tuhoisat seuraukset siihen siviilisaatioon, kulttuuriin ja maailmaan, missä EU nyt elää. Toki pelolla ruokitaan omaa poliittista ilmapiiriä, mutta ei voi olla pohtimatta: mitäs jos asiat noin olisikin. Vielä kun yrittää lukea mitä mm. Islam tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään. Etenkin kun pohtii, että tässä pelastamistouhussa ei ole kansallisesti mitään järkeä. Me ei oikeasti saavuteta touhussa mitään; koko touhu vain maksaa meille nyt rahaa ja synnyttää suuria riskejä..riskejä joiden lauetessa maksetaan paljon suuremmassa mittakaavassa asioita.

Tähän riskiaiheeseen liittyen olen muutaman henkilön kanssa aiheesta keskusteltaessa kysynyt: kuinka monta "yksittäistapausta" sallitaan riskin kustannuksella, ennen kuin huomataan virhe tehdyksi? ..ja onko määrä jo niin suuri että paluuta ei ole? Esimerkiksi, montako pakolaisten tekemää terroristitekoa (massamurhat, itsemurhapommit, räjäytykset, jne.) EU:ssa "hyväksytään", ennen kuin silmät aukenevat asiaan? ..ja onko siinä "rajavaiheessa" myöhästä tehdä asialle mitään - luulen että on myöhäistä. Itse riskikykymykseen: "näin tapahtuu", "näin ei tapahdu" on ne väittämät ja "näin ei tapahdu" on se, minkä alle tempaukset lakaistaan "yksittäistapauksina" muistuttaen, että tekeehän kantaväestökin rikoksia. No mikä on se suuri palkkio siitä riskinotosta, että kannetaan riski todeten lopuksi "näin tapahtuu" vaihtoehdon olevan validi ja kaikki mitä nykymaailmasta, romuttuu?

Itse sanoisin, että Jari Tervon "pakolaista ei ole turvallisuusuhkaa" tietämisessä ei ole kuin yksi erehtymisen mahdollisuus, tämän jälkeen tulisi suvaitsevaisuus suunta muuttua. Kyseenalaistaisin myös kulttuurien ja uskontojen rauhanomaisen sulautumisen. En sillä, että länsimaalainen kristitty uskonto ja suvaitsevainen kulttuuri olisi vastateloin; sehän tässä on avosylin ottamassa vastaan, vaan pelkään että se vastinkappale ei suostu taipumaan kompromissiin - tosiaan kannattaa lukea Islamista, Arabi -kulttuureista, ihmisten luokitteluista, yms. Johan siitä on selviä näyttöjä terroritekojen ja rötöstelujen kautta.

Jälkipuintia
Aiheesta on ollut käynnissä monenlaista myllyä. European Carnigie  kertoi surullista viestiä, että koko pakolaisaaltoon, sen turvallisuusriskien kasvuun ja vakaviin vaikutuksiin koko EU:ssa oli tiedossa jo helmi-maaliskuussa 2015. Todellisuudessa tuolloin oli jo ERITTÄIN hyvin dokumentoitu ja analysoitu tuleva, tämä siis melkein puoli vuotta ennen varsinaista muuttoliiketta. Tämä tieto ja dokumentointi on ollut koko ajan EU:n päättäjien saataville ja siitä on informoitu - mitä EU:n päättäjät ovat tehneet? ..ei mitään. Tuo tieto on edelleenkin saatavilla, mitä EU:n päättäjät tekevät ..eipä oikeastaa hirveemmin mitään. Koko touhu EU:n päättjien suhteen on ala-arvoista politikointia; ensiksi Merkel syyskuussa toivottaa kaikille pakolaisille "Welcome", sitten kun kansansuosio ja homma meinaakin mennä tuulettimeen, on Merkelin viestin sävy muuttunut.

Puheet: "onhan EU:ssa jo 60-luvulta asti ollut pakolaisia" ja "kaikki me olemme maahanmuuttajia" on yhtäältä ehkä relevantteja heittoja, toisaalta jos rehellisiä ollaan niin näillä heitoilla ei ole ongelmatilanteen tai kehittyvän tulevaisuuden edessä minkäänlaista arvoa. Tämä on aihe, joka on erittäin monitasoinen ja jossa menee jyvät sekä akanat helposti sekaisin.

EU ja nykykansa on ilmentymä ja lopputulos "liian pitkästä rauhasta" - tämä siis oma tulkintani. Ideologiat ja tiukan ruodun arvomaailma on raiskattu ja romutettu moneen kertaan; kaikkea pitää sallia ja ymmärtää ihanasti ja sitten kaikki juoksee niityllä yhdessä laulaen kumbayaata... -just. Ihminen kun on lopulta peto ja tämän "ymmärryksen ja suvaitsemisen" ajatus tulee toimiakseen olla jokaisella sisäistettynä.

Sitten siihen "meillä on unelma" -asiaan, kysytääs pari relevanttia kysymystä:
1.) Kuinka helposti ihminen on valmis luopumaan omasta uskonnnosta, identiteetistä, perimästä, kulttuuristaan, jne?
2.) Jos ihminen on sisäänleivottu omaan taustaan, esimerkiksi Islamiin joka ei tunnista tai tunnusta muita uskontoja tai ihmiselon suuntautksia muuten kuin "vääräuskoisena" ja sen myötä alempirotuisena elämisenmuotona jota voi kurmuttaa miten tahtoo (tai omaa uskontoaan tulkitsee), pystyy elämään harmoniassa toisessa yhteiskunnassa, arvomaailmassa, kulttuurissa ja uskonnossa?
3.) yhdistetääs kaksi aiempaa: jos on ihminen joka tunnustaa Islam:iin liittyvän uskonnon ja ennen kaikkea kultin, hän saapuu kristittyyn länsimaalaiseen valtioon. Kuinka todennäköistä on, että hän luopuu kaikesta siitä, mikä määrittää hänen tausta ja ideologian, vain siksi, että hänen oman uskomuksen mukaan tätä kääntymistä ja muutosta vaatii häntä alempiarvoinen elämänmuoto?
Tämä ei ole tarkoitettu rasistiseksi kannanotoksi (jos se edes sellainen on) vaan aivan rehellisiksi kysymykseksi ja pohdinnan aiheeksi. Samaa voi kysyä toisinpäin, eli voisitko SINÄ muuttaa kaiken sen mikä määrittää sinut noin-vain? Vastaavasti; miten kristityn käy jos menee esimerkiksi Irakiin sanelemaan omaa ajatustaan? Pointti on vain ymmärtää, että tämä "meillä on unelma" -ideologia on vain märkä päiväuni, jolla ei ole realiteettien kanssa mitään pitopintaa.

Nyt olemme tilanteessa missä menemme silittämään nälkäistä tiikeriä ja kuvittelemme ettei siitä ole meille vaaraksi kun silitämme sen lempeäksi. Kysymys kuuluu: kuinka monta silittäjää tulee uhrata jotta tavoitteessa tiikerin lempeäksi saamiseksi? Vastaus on jotain "paljon" ja "ääretön" välimaastossa. Eli ei siitä tiikeristä ehkä tule haluamme kaltaista lempeää koskaan, se ainoastaan ottaa omansa, eli tyydyttää nälkänsä naiveilla silittäjillä, jotka käytännössä kävelevät sen suuhun.

torstai 14. tammikuuta 2016

Vuosikatsaus 2015 2/5 : Politiikka ja talousongelmat

Mennyt vuosi oli poliittisesti jossain määrin varsin mielenkiintoinen. Vuoteen mahtuu yhtä sun toista poliittista käännettä.

Tilanne ennen eduskuntavaaleja
Ehkä yksi mielenkiintoisimmista poliittisista tapauksesta menneenä vuonna oli eduskuntavaalit. Aikaisempi asetelma maamme politiikassa on nojannut vahvaan SDP:n valtaan, jota heti vanavedessä on Kokoomus seurannut. Keskusta on ollut haiku menneiltä vuosikymmeniltä. Puolestaan edellisten vaalien yllättäjä persut ovat luotsanneet "muutoksen" viestillä suosioon ja myös vihreät ovat olleet kokoonsa nähden aiemmin yllättäjiä.

Edellinen hallitus oli todellinen sateenkaarihallitus. Se koostui sellaisesta jäännöserästä ettei ole tosikaan. Oli Kokoomusta, oli SDP:tä, vasemmistoa, vihreää, KD:ta ,jne. Jokainen souti omaan suuntaan ja blokkasi toisen hallituspuolueen linjauksia. Käytännössä lopputuloksena tämä hallitus ei saanut mitään aikaiseksi..muuta kuin kuluja ja munatonta pyörimistä. Sateenkaarihallituksen aikana nähtiin monenlaista fleksaamista, mm.lastentarhatäti Urpilainen, josta tuli yhdessä yössä talouspuolen asiantuntija ministerinimityksen myötä, taisi syödä jok'ikisen vaalilupauksen mitä äänestäjilleen oli vaalien alla luvannut. Edellisen hallituskauden yllättäjä persut jäivät omasta tahdostaan oppositioon vaikka hallituspaikkaa tarjottiin. No persut raksytti ja omaisi opposition roolin hyvin. Erittäin moni uskoi persujen olevan liian raakile hallitukseen ja että suosio jäisi yhteen kauteen: jytkyyn.

Eduskuntavaalit
Vaalit olivat yllättävät ja jännittävät. Ainoa taho, josta uumoiltiin menestyjää oli keskusta. Keskusta vuosikymmenten takaa nousi ennakkosuosikkeihin. Tämä ehkä siksi, että keskusta oli ottanut persujen radikaalimman vaihteen päälle, mutta perinteisemmän ja konservatiivisemman sävyn sävyttämänä: tämä oli monelle persun ajatuksia kannattavalla normikansalaiselle persuja parempi vaihtoehto. Luonnollisesti Kokoomus ja SDP nähtiin ennakkosuosikkeina, persut tästä kahinasta nähtiin olevan ulkona "yhden hitin ihmeenä". Vaaleissa lopulta ennakkosuosikki keskusta vei voiton liikemies Sipilän johtamana. Perässä seurasi kokoomus eräänlaisena varmana hevosena, puolestaan villinä hevosena tuli kolmen kärkeen persut. Todellisuudessa persut eivät olleet menettäneet niin paljoa kannatustaan kuin oli etukäteen luultu.

No varsinainen hallituskokoonpanon synty oli oma ohjelmansa. Sipilä kävi kovin keskustelua Stubin ja Soinin kanssa ja ilmeisen tiukkojen vääntöjen jälkeen kolmikko pääsi yhteisymmärrykseen ja tästä syntyi hallitus. Luonnollisesti etenkin vasenlaita (SDP, vasemmistoliitto ja vihreät) olivät pettynyt ja tyrmistynyt. Suurempi jännitys osallaan oli persujen toimet: moni kun oli "tiennyt" että persut puolueena olisivat epäkypsiä ja vain puhallettu kupla, jonka vuoksi he eivät hallitusvastuuta voisi kantaa - toisin kävi. Jännä oli nähdä, että "tyhjien lupausten" ehdokkaita ei niin hirveästi päässyt läpi. Tyhjilla lupauksilla nyt tarkoita esimerkiksi SDP ehdokasta, joka lupaa työpaikkoja jos hänet valitaan. Sen verran äänestäjän tulee tietää, että kukaan yksittäinen ihminen ei eduskunnassa luo avustajaansa lukuunottamatta yhtä ainuttakaan työpaikka - ei ole koskaan luonut, eikä tule koskaan luomaankaan.

Sekoilua keskustan johdolla
Keskustan Sipilä otti luonnollisesti pääministerin salkun ja linjasi ohjelmansa mukaan maan säästökuurille. Tämä oli velalla elävälle, pehmeälle ja hemmotellulle sosiaalipolitiikan kasvattimaalle eräänlainen shokki. Sipilan liikemies -tausta näkyi monessa otteessa ja tekemisessä. Soinin luotsaamaan persuihin syntyi odotukset radikaalimuutoksista ja puolestaan Sipilään tämän "ei-poliittisen" taustan otteisiin syntyi odotukset. Rationaalisesti hallituslinjasi säästötavoitesumman, löysi periaatteelliset toimet säästöjen saavuttamiseksi ja samalla vuosia vatvottu SOTE -uudistus tulisi ratkaistuksi.

Uuden hallituksen ensiaskeleet olivat vuoden loppuun mennessä vähintäänkin kompuroivat. Sipilan tyyli oli vääntää päätös hyväksyttämistä vaille valmiiksi ja esittää ne runnomalla läpi eri tahoilta. Surkeaa touhussa oli vain se, että valmistelut oli esityksissä vähintäänkin surkeat ja "neuvottelut Sipilän tapaan" tarkoitti käytännössä taipumista tämän tahtoon. No ilmeistä oli, että eipä esitykset oikein läpi mennyt ja ne jotka meni, osoittautuivat bonkiksi. Surkeampaa oli sitten se, että bonkiksi menneitä esityksiä jouduttiin vetämään takaisin esimerkiksi lakiristiriitojen vuoksi tai, että ne vain yksinkertaisesti toimimattomia valmistelemattomuudesta johtuen. Loppujen lopuksi keskustan toiminta tuntui peittyvän Sipilän sähläämiseen.

Persut
Persujen toiminta ja odotus oli varmasti monelle pettymys. Moni persuja äänestänyt odotti varmaan innossain, että nyt vähintään EU:sta erotaan, saadaan kaikki velkarahat Kreikalta pois ja ulkomaalaispolitiikalle saadaan erinlainen suunta - mutta kun ei. Tyypillisen (typerän) suomalaisen on edes sen verran vaikea ymmärtää politiikkaa, että ei yksi puolue määrää hallituksessa mitään, saati jos se ei ole ns. vaalit voittanut puolue. Käytännössä hallitukseen menevä puolue taipuu hallitusohjelmaan, jonka voittanut puolue on määrittänyt - tässä tapauksessa Keskusta. Ja vaikka persut olisi voittanut, moni muu asia ja sidosryhmä määrää ja ohjaa tekemisiä. Tässä siis lyhyt oppimäärä meidän päätäntävallan toimintaan - vaalilupaukset ovat "ku*etusta" noin rehellisesti sanoen. Ainoa mitä voidaan mitata, on puolueen tahto, ideologia ja suunta, mutta ei tekoja. No persut olivat siis suuri pettymys monelle, se näkyi lopulta monissa välimittauksissa. Persujen poliittinen äänensävy muuttui myös: persuista tuli "normaali hallituspuolue".

Raha-asioita ja popularismia
Uusi hallitus lähti napakasti viemään säästöohjelmiaan läpi. Vaje oli laskettu ja se piti kuroa kiinni erinlaisilla vippaskonsteilla. Yleinen viesti oli "ei ole rahaa, kaikkien on pakko lähetä talkoisiin" ja sillä verukkeella noin 2300€/kk tienaavien, vuorotyötä tekevien sairaanhoitajien pitäisi alkaa leikkaamaan eduistaan. Vastaavia työntekijöihin ja työntekijäliittoihin kohdistuvia säästöjä ńostettiin kerta toisen jälkeen esille. Yhteiskuntasopimus oli yksi näistä, käytännössä työntekijöille määrättäisiin 100 tuntia vuodessa enemmän työtunteja, nostettaisiin veroja ja leikattaisiin ties mistä.

Popularismista; aikoinaan persuja haukuttiin popularistiseksi. No varmaan he sitä ovat olleet ja ovat edelleen - tottakai, POLITIIKKA on popularismia nykypäivänä, kaikki puolueet ovat popularistisia. No popularismin huipentuma suli elokuussa 2015 kun tuli suuri maailman pelastusbuumi pakolaisilmiön myötä. Yhdessä vuorokaudessa hallituksen, Sipilän, keskustan, yms. "ei ole rahaa" unohtui ja ilman takaraivoa kaikki maailman pakolaiset piti pelastaa, maksoi-mitä-maksoi. Oman muistini suurimpiin popularistisiin poliitikkotemppuihin lukeutuva Sipilän "annan asuntoni pakolaisten käyttöön" -tempaus oli todistettavissa. Sipilä revitteli kaikki maailman irtopisteet lupaamalla pakolaisille asuntonsa käyttöön ja samassa rytäkässä televisio lähetyksessä otti vastaan sotaa karkuun lähteneen surkean alaikäisen pakolaisen. Kyseinen pakolainen tosin oli normaali elintasopakolainen, mitä suurinosa pakolaisista tiettävästi on. Eli hän ei ollut alaikäinen, ainoastaan väärillä papereilla liikkuva nuorimies, joka oli kierrellyt ympäri euroopan hotelleja, rötöstellyt ja tiettävästi oli jostain aseellisesta ryhmittymästä lähtöisin. Sipilä lupasi asuntonsa vuoden vaiheessa ja tätä kirjoittaessa (14.01.2016) ei ole ainakaan uutisoitu, että Sipilä olisi luovuttanu todellisuudessa asuntonsa. Tosin siitä on uutisoitu, että tempaukselle ensin maailmalla ylistettiin, nyt sille nauretaan maailmalla. Kukaan ei myöskään ole tuonut esille, että Sipilä itse on ajanut yksityisille annettavan tukimääritteen läpiviemistä. Tässä määritteessä kotinsa pakolaisille luovuttava saisi 300€/kk/pakolainen. No asunto, mitä Sipilä on ollut tarjoamassa, tiettävästi mahtuu ~20 pakolaista asumaan ja pitkään tyhjillään ollut ko. asunto on ollut liikemies Sipilälle ongelmallinen myydä.

Luonnollisesti tottakai oppositiopuolueet olivat koko raha-asia -ongelmaa lähestymässä erinlailla kuin nykyinen hallitus, etenkin vasenlaita vetosi milloin mihinkäkin tunneasiaan arvostellessaan hallituksen pyrkimyksiä. Vasemman laidan ratkaisu kaikkeen on se sama kuin ennenkin: eletään lisävelalla. Itse asiassa vasenlaita perusteli meidän hyvinvointia ja velalla elämistä sillä, että meidän velat eivät vielä ole tapissaan...siis mitä he*vettiä?!?!?. Elääköhän nämä poliitikot siten kuten saarnaavat? ..eli he rallattavat henkilökohtaiseen konkurssiin omat raha-asiat ja sitten odotellaan, että "joku" vain ottaa hoitaakseen..tai jotain - huh.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Vuosikatsaus 2015 1/5 : Suomen identiteettikriisi

Sanon nyt erittäin provosoivasti: Suomella on vakava identiteettikriisi ollut monen-monta kymmentä vuotta. Meidän kansaperinteeseen tuntuu kuuluvan itseruoskinta, muiden miellyttäminen ja epätoivoinen muiden matkiminen. Milloin Ruotista pitää ottaa mallia, milloin Saksasta ja milloin mistäkin. 

Vuoteen 1980-90 tullessa
Itänaapurin nöyristely ja kumartelu varjossa elämisen muodossa hiipui joskus 1980 luvun puolen välin jälkeen samassa tahdissa kuin Neuvostoliitto alkoi romahtamaan siinä mittakaavassa missä se oli melkein 100 vuotta painostavana suurvaltana oli ollut. Meillä poliittinen kanta ja rakenne oli edellä mainitusta syystä sodan jälkeen kasvanut tavalla tai toisella enemmän vasemmalle päin. Neuvostoliiton "napanuorasta" irtoamisen jälkeen maamme oli ensikertaa sitten sotien poliittisesti "itsenäinen", vaikkakin vasemmiston poliittinen leima painoi vahvasti vuosikymmenet. Vasen ei vain näyttäytynyt enään vasemmistona, vaan se oli popularistisesti ulospäin jotain muuta, mm. SDP ja Vihreät. Haikailtiin edistyksellisen Ruotsin perään, vaikka samalla kumarrettiin itään. Ruotissa arvostettiin tuon maan itsenäisyyttä ja kykyä tehdä "jotain aina oikein", sitähän esimerkiksi tuon maan eurovisio -kilpailumenestys todisti. Meillä yritettiin epätoivoisesti pärjätä eurovisionissa ostamalla hittejä ja matkiamalla muita - kiusallista on vain että ei menestystä voi ostaa tai kopioida. Maan identiteetti määräytyi idän ja sen luoman poliittisen paineen ympärille.

Identiteetti-itsenäisyys
Suomen aito oma poliittisen "itsenäisyyden aika" oli lyhyt ennen EU:ta. Tuossa ajassa käytännössä poliittista kenttää ohjasi pitkälti SDP, eli vasen laita. Tämä aika oli synkkää aikaa monessakin mielessä, ei siis vain poliittisessa mielessä vaan 1990 -luku oli maalle synkkää laman aikaa. Laman alla "itsenäisyyden" vapaus pisti maan tekemään typeriä temppuja. Lopulta kun ei osattu pelata omalla valuutalla maailmalla oikein ja pankkitoiminta avasi löperölle ja katteettomalle toiminnalle tien, meni monelta kotimaan ihmiseltä, työ, työpaikka, asunto, jne. ja pahimmassa tapauksessa velkapaineessa perheen ja hengen. Tuosta ajasta tottakai kaikki poliittiset tahot syyttävät toisiaan. Ristiriitaista on, että tuosta ajasta ei olla opittu tai ei ole haluttu oppia paljoakaan. Esimerkiksi nyt nykyisessä talouskriisissä vasemman laidan (mm.SDP ja vasemmistoliitto) ratkaisu ongelmaan on ottaa lisää valtion lainaa, vaikka kansa on korviaan myöten jo veloissa. 

Vuodet 1995-2015 : EU
Suomen idenditeetin suhteen itsenäinen aika loppui 1. päviä tammikuuta vuonna 1995, jolloin Suomi liittyi EU:n. Monessa mielessä voisi nähdä että Suomi menetti myös omasta tahdostaan itsenäisyyttään tuona päivänä. Tästä aidosti identiteetin ja politiikan suhteen itsenäisestä ajasta on jäänyt huono kaiku lamasta johtuen. Syy on lyhyessä ajassa, tuota aikaa kesti noin 10 vuotta ja siinä ajassa mikään valtio ei oikein kehitä tai kasvata aidosti omaa identiteettiä, se vaati 1-3 sukupolvea syntyäkseen ja juurtuakseen. EU tosin oli monelle suomalaiselle juhlan päivä; EU tarjosi valmiin identiteetin, suojan ja "ison veljen joka osaa aina neuvoa oikein".

Nyt on eletty 20 vuotta EU:ssa. Käytännössä TODELLA monia asia on toisin kuin vielä vuonna 1994. Moni sanoo, että tämä muutos on ollut hyvä asia, rehellisyyden nimissä hel*etin moni asia on tuon vuoden jälkeen päin peetä. EU on tuonut meille kuluja..runsaasti kuluja ja hyvin paljon velvollisuuksia...hyvin vähän oikeuksia, todellisuudessa EU on kuristanut Suomen oikeuksia. Surullista on, että tämän kansallinen identiteetin puute ja ylhäältä anottavan ohjeistuksen kiima on heijastanut kansan asenteisiin. Jos jollain direktiivillä kielletään tai rajoitetaan jotain niin "ei voi mitään, EU määrää". Jos maamme kulut kasvavat ja maamme kansalaisten olo heikkenevät muiden maiden tukemisillä, maailman pelastamisilla, EU:n maksuilla, jne. "ei voi mitään koska EU". 

Kaikesta huolimatta oma valinta
Surullista on, että tämä kaikki on maamme OMAA VALINTAAMME. Fakta nimittäin on, että jokainen EU maa lopulta tekee valinnat oman edun mukaan, mutta ei Suomi. Jos joku "EU:n kahvipöydässä puhuu lämpimikseen" jostain asiasta, niin Suomi on jo "mallioppilaana" nöyristellen viemässä niitä oman maan toimintaan pysähtymässä edes sekunniksikaan miettimään, onko siitä maalle mitään hyötyä tai mitä se tarkoittaa kansan toiminnalle. Vielä surullisempaa on, että kirkkain silmin uskotellaan kansalle ja itselleen, että olemme EU:n ytimessä tekemässä päätöksiä - PAS*AT! Suomi on hyvin pieni tekijä EU:n kokonaiskuvassa. EU:n toiminta (ja politiikka aina) pohjaa lopulta rahaan ja siitä talouspolitiikkaan. Suomen vaikutus maamme kansantuoton ja tuotannon silmissä talouspolitiikkaan on niin pieni, että jos maamme ei olisi EU:ssa, kukaan ei huomaisi sitä EU:n talouspolitiikan rahaliikenteessä mitenkään.Suomi on tällä "mallioppilas" statuksellaan saanut näennäisen aseman EU:ssa..ainakin omasta mielestään. Suomeen vedotaan, tai Suomi otetaan esille, kun sille löytyy sopiva poliittinen vipuvarsi maailman keskusteluissa - siinä kaikki.

Tässäpä on kuvattu maamme identiteetin kuvaus, sitä OMAA identiteettiä ei ole. Kansan asenteissa se näkyy räikeästi, samoin miten "isänmaa" käsite nykypäivässä ymmärretään tai mikä on "Suomen kansalainen" käsite. Nämä ovat muutuneet epämääräisiksi ja se ei mielestäni ole missään mittakaavassa hyvä asia. Meillä vasenlaita maamme historian ehkä huonoimman presidentin "arvojohtaja" Tarja Halosen myötä on vääntänyt keinotekoisesti perverssiksi. Hänen jälkeen "tasa-arvo" käsitteelle ja sanalle on käynyt samoin kuin hakaristi -symbolille; uusiutumisen, syntymisen ja auringon symbolille jonka Adolf Hitler mustamaalasi positiivisesta erittäin negatiiviseksii peruuttamattomasti. Nykyään "tasa-arvo" ei edusta jokaisen individuaalin aseman tasavertaisuutta sukupuoleen, ikään, yms. katsomatta. Tasa-arvo on etuaseman hakemiseen tarkoitettu "kortti", joka nykäistään esille tarpeen vaatiessa, esimerkiksi "naiskiintiöt johtajissa" tai "naisen euro versus miehen euro" ovat tällaisia keinotekoisia tasa-arvoa vääristäviä asioita. Sama on täpähtunut myös "rasismi" käsitteelle jne. 

Nyt meillä on identiteetti?
No nyt kun ollaan EU:ssa, niin ollaan menestyjiä ja olemme kehittyneet aiemmasta sellaisiksi? ...höpöhöpö. Vuonna 2006 voitimme ensikerran eurovisiot Lordin kappaleella "Hard Rock Hallelujah", tämä oli kappale jota ei oikein alkukarsinnalla haluttu eteenpäin mutta äänestyksessä se tuli valituksia ja yllätyksenä tuli voitto. Seuraavaksi tapahtui se klassinen temppu: me emme tajunneet millä voitto ja menestys oli tullut, vaan kuvittelimme, että ollaan sokeasti sohaisemalla osuneet menestyskaavan äärelle. Näinpä teimme niin kuin aina olemme tehneet: kopioidaan samaa vanhaa odottaen samaa menestynyt lopputulosta. Ensiksi yritettiin epätoivoisesti heavy -musiikin kaavalla, sitten kokeiltiin Lordin erikoisuuden ja erinlaisuuden kaavaa työntämällä kehitysvammainen bändi esiintymään - "Finland, no points!"..ja taas sitä ihmeteltiin, että kuinka näin kävikään. Jos ei ymmärretä peliä, jos ei osata asioita, jos ei tajuta ideaa; on turha odottaa jotain mitä vain oma mielikuvitus tuottaa - menestystä ei voi keinotekoisesti ja/tai kopioimalla tehdä.

Suomen identiteetin syvin luonnekuvaus
Olen useamman vuoden kuvannut Suomen identiteettiä seuraavasti:
On olemassa peruskoulun ala-aste. Tässä ala-asteella on erinlaisia lapsia oppilaana, Suomi on yksi niistä. Jokainen muistaa omasta lapsuudesta, että koulussa oli "cooleja" kavereita, jotka teki aina jotain hienoa. Sitten oli oppilaita, jotka oli fiksuja ja aina tai useimmiten onnistui tekemisissään. Lisäksi oli "raggareita", eli kavereita jotka teki typeriä asioita, haki huomiota ja kiusasi muita. No mikä se Suomi oppilaana on?
Suomi on se oppilas, joka haluaa olla "cool" ja tehdä fiksuja päätöksiä. Ongelma on vain se, että Suomi oppilaana ei yritä olla oma itsensä ja rakentaa sitä omaa identiteettiä. Näinpä Suomi maksaa kaikille, jotta saa olla kaveri kaikkien kanssa, näitäkin oikeassa peruskoulun oppilaissa löytyy. Tällainen oppilas maksaa omaa olemassa oloa eri keinoin, sellainen voi varastaa kotoa tai tekemällä typeriä asioita. Tällainen oppilas hakee hyväksyntää joka suunnasta, myös "raggareilta" jotka teettävät tällä oppilaalla maksua vastaan typeriä asioita joista ko. voi joutua ongelmiin.

Suomi on se peruskoulun ala-asteen reppana, joka maksaa saadakseen olla kaveria muiden kanssa. Suomi on se reppana, jolla raggarit teettävät typeria asioita. Suomi on se reppana, joka yrittää mielessään olla fiksu kopioidessaan muiden tekemisiä, mutta ei siltikään ymmärrä miksi ei menesty samanlailla kuten koulun aidosti fiksut oppilaat. Suurista ponnisteluista (maksut kaveruudesta, muden teettämät typerät teot ja muiden kopioiminen) johtuen Suomi oppilaana kuvittelee, että muut näkevät tämän "coolina" ja hyväksyttynä raggareiden sekä muiden silmissä, ja että kyllä jotain tehdään silti oikein kun kopioidaan fiksujen tekemisiä. Tämä näyttäytyminen ja siitä syntyvä illuusio on Suomelle elintärkeää. Se on kuin seksuaalisesti hyväksikäytetty pikkutyttö, joka kokee tulla rakastetuksi hyväksikäytön kautta. Todellisuudessa muut nauravat ja käyttävät tätä reppanaoppilasta hyväksi, todellisuudessa "coolit" hyötyvät rahallisesti kun suostuu juttelee rahaa vastaan normaalisti niin "häviäjän" kanssa. Raggarit todellisuudessa koulukiusaavat reppanaa, käyttävät hyväkseen tämän miellyttämisen tahtoa. Ja todellisuudessa ei koulun puolesta tämä reppana oikein ole hyvä oppilas, sillä ei se aidosti opi mitään kopiomalla fiksuita asoita, ymmärtämättä asioiden kontekstia.

Sellainen Suomi on ja on kymmeniä vuosia ollut. Suomi oli tuon ohikiitavan lyhyen ajana jostain 1980 luvusta 1995 vuoteen asti aidosti kasvatamassa omia "kiveksiä" ja identiteettiä. Sääli, että lellikille otollinen ympäristö otti hoivin liian aikaisin.