Vuosikatsaus 2015 2/5 : Politiikka ja talousongelmat

Mennyt vuosi oli poliittisesti jossain määrin varsin mielenkiintoinen. Vuoteen mahtuu yhtä sun toista poliittista käännettä.

Tilanne ennen eduskuntavaaleja

Ehkä yksi mielenkiintoisimmista poliittisista tapauksesta menneenä vuonna oli eduskuntavaalit. Aikaisempi asetelma maamme politiikassa on nojannut vahvaan SDP:n valtaan, jota heti vanavedessä on Kokoomus seurannut. Keskusta on ollut haiku menneiltä vuosikymmeniltä. Puolestaan edellisten vaalien yllättäjä persut ovat luotsanneet "muutoksen" viestillä suosioon ja myös vihreät ovat olleet kokoonsa nähden aiemmin yllättäjiä.

Edellinen hallitus oli todellinen sateenkaarihallitus. Se koostui sellaisesta jäännöserästä ettei ole tosikaan. Oli Kokoomusta, oli SDP:tä, vasemmistoa, vihreää, KD:ta ,jne. Jokainen souti omaan suuntaan ja blokkasi toisen hallituspuolueen linjauksia. Käytännössä lopputuloksena tämä hallitus ei saanut mitään aikaiseksi..muuta kuin kuluja ja munatonta pyörimistä. Sateenkaarihallituksen aikana nähtiin monenlaista fleksaamista, mm.lastentarhatäti Urpilainen, josta tuli yhdessä yössä talouspuolen asiantuntija ministerinimityksen myötä, taisi syödä jok'ikisen vaalilupauksen mitä äänestäjilleen oli vaalien alla luvannut. Edellisen hallituskauden yllättäjä persut jäivät omasta tahdostaan oppositioon vaikka hallituspaikkaa tarjottiin. No persut raksytti ja omaisi opposition roolin hyvin. Erittäin moni uskoi persujen olevan liian raakile hallitukseen ja että suosio jäisi yhteen kauteen: jytkyyn.

Eduskuntavaalit

Vaalit olivat yllättävät ja jännittävät. Ainoa taho, josta uumoiltiin menestyjää oli keskusta. Keskusta vuosikymmenten takaa nousi ennakkosuosikkeihin. Tämä ehkä siksi, että keskusta oli ottanut persujen radikaalimman vaihteen päälle, mutta perinteisemmän ja konservatiivisemman sävyn sävyttämänä: tämä oli monelle persun ajatuksia kannattavalla normikansalaiselle persuja parempi vaihtoehto. Luonnollisesti Kokoomus ja SDP nähtiin ennakkosuosikkeina, persut tästä kahinasta nähtiin olevan ulkona "yhden hitin ihmeenä". Vaaleissa lopulta ennakkosuosikki keskusta vei voiton liikemies Sipilän johtamana. Perässä seurasi kokoomus eräänlaisena varmana hevosena, puolestaan villinä hevosena tuli kolmen kärkeen persut. Todellisuudessa persut eivät olleet menettäneet niin paljoa kannatustaan kuin oli etukäteen luultu.

No varsinainen hallituskokoonpanon synty oli oma ohjelmansa. Sipilä kävi kovin keskustelua Stubin ja Soinin kanssa ja ilmeisen tiukkojen vääntöjen jälkeen kolmikko pääsi yhteisymmärrykseen ja tästä syntyi hallitus. Luonnollisesti etenkin vasenlaita (SDP, vasemmistoliitto ja vihreät) olivät pettynyt ja tyrmistynyt. Suurempi jännitys osallaan oli persujen toimet: moni kun oli "tiennyt" että persut puolueena olisivat epäkypsiä ja vain puhallettu kupla, jonka vuoksi he eivät hallitusvastuuta voisi kantaa - toisin kävi. Jännä oli nähdä, että "tyhjien lupausten" ehdokkaita ei niin hirveästi päässyt läpi. Tyhjilla lupauksilla nyt tarkoita esimerkiksi SDP ehdokasta, joka lupaa työpaikkoja jos hänet valitaan. Sen verran äänestäjän tulee tietää, että kukaan yksittäinen ihminen ei eduskunnassa luo avustajaansa lukuunottamatta yhtä ainuttakaan työpaikka - ei ole koskaan luonut, eikä tule koskaan luomaankaan.

Sekoilua keskustan johdolla

Keskustan Sipilä otti luonnollisesti pääministerin salkun ja linjasi ohjelmansa mukaan maan säästökuurille. Tämä oli velalla elävälle, pehmeälle ja hemmotellulle sosiaalipolitiikan kasvattimaalle eräänlainen shokki. Sipilan liikemies -tausta näkyi monessa otteessa ja tekemisessä. Soinin luotsaamaan persuihin syntyi odotukset radikaalimuutoksista ja puolestaan Sipilään tämän "ei-poliittisen" taustan otteisiin syntyi odotukset. Rationaalisesti hallituslinjasi säästötavoitesumman, löysi periaatteelliset toimet säästöjen saavuttamiseksi ja samalla vuosia vatvottu SOTE -uudistus tulisi ratkaistuksi.

Uuden hallituksen ensiaskeleet olivat vuoden loppuun mennessä vähintäänkin kompuroivat. Sipilan tyyli oli vääntää päätös hyväksyttämistä vaille valmiiksi ja esittää ne runnomalla läpi eri tahoilta. Surkeaa touhussa oli vain se, että valmistelut oli esityksissä vähintäänkin surkeat ja "neuvottelut Sipilän tapaan" tarkoitti käytännössä taipumista tämän tahtoon. No ilmeistä oli, että eipä esitykset oikein läpi mennyt ja ne jotka meni, osoittautuivat bonkiksi. Surkeampaa oli sitten se, että bonkiksi menneitä esityksiä jouduttiin vetämään takaisin esimerkiksi lakiristiriitojen vuoksi tai, että ne vain yksinkertaisesti toimimattomia valmistelemattomuudesta johtuen. Loppujen lopuksi keskustan toiminta tuntui peittyvän Sipilän sähläämiseen.

Persut

Persujen toiminta ja odotus oli varmasti monelle pettymys. Moni persuja äänestänyt odotti varmaan innossain, että nyt vähintään EU:sta erotaan, saadaan kaikki velkarahat Kreikalta pois ja ulkomaalaispolitiikalle saadaan erinlainen suunta - mutta kun ei. Tyypillisen (typerän) suomalaisen on edes sen verran vaikea ymmärtää politiikkaa, että ei yksi puolue määrää hallituksessa mitään, saati jos se ei ole ns. vaalit voittanut puolue. Käytännössä hallitukseen menevä puolue taipuu hallitusohjelmaan, jonka voittanut puolue on määrittänyt - tässä tapauksessa Keskusta. Ja vaikka persut olisi voittanut, moni muu asia ja sidosryhmä määrää ja ohjaa tekemisiä. Tässä siis lyhyt oppimäärä meidän päätäntävallan toimintaan - vaalilupaukset ovat "ku*etusta" noin rehellisesti sanoen. Ainoa mitä voidaan mitata, on puolueen tahto, ideologia ja suunta, mutta ei tekoja. No persut olivat siis suuri pettymys monelle, se näkyi lopulta monissa välimittauksissa. Persujen poliittinen äänensävy muuttui myös: persuista tuli "normaali hallituspuolue".

Raha-asioita ja popularismia

Uusi hallitus lähti napakasti viemään säästöohjelmiaan läpi. Vaje oli laskettu ja se piti kuroa kiinni erinlaisilla vippaskonsteilla. Yleinen viesti oli "ei ole rahaa, kaikkien on pakko lähetä talkoisiin" ja sillä verukkeella noin 2300€/kk tienaavien, vuorotyötä tekevien sairaanhoitajien pitäisi alkaa leikkaamaan eduistaan. Vastaavia työntekijöihin ja työntekijäliittoihin kohdistuvia säästöjä ńostettiin kerta toisen jälkeen esille. Yhteiskuntasopimus oli yksi näistä, käytännössä työntekijöille määrättäisiin 100 tuntia vuodessa enemmän työtunteja, nostettaisiin veroja ja leikattaisiin ties mistä.

Popularismista; aikoinaan persuja haukuttiin popularistiseksi. No varmaan he sitä ovat olleet ja ovat edelleen - tottakai, POLITIIKKA on popularismia nykypäivänä, kaikki puolueet ovat popularistisia. No popularismin huipentuma suli elokuussa 2015 kun tuli suuri maailman pelastusbuumi pakolaisilmiön myötä. Yhdessä vuorokaudessa hallituksen, Sipilän, keskustan, yms. "ei ole rahaa" unohtui ja ilman takaraivoa kaikki maailman pakolaiset piti pelastaa, maksoi-mitä-maksoi. Oman muistini suurimpiin popularistisiin poliitikkotemppuihin lukeutuva Sipilän "annan asuntoni pakolaisten käyttöön" -tempaus oli todistettavissa. Sipilä revitteli kaikki maailman irtopisteet lupaamalla pakolaisille asuntonsa käyttöön ja samassa rytäkässä televisio lähetyksessä otti vastaan sotaa karkuun lähteneen surkean alaikäisen pakolaisen. Kyseinen pakolainen tosin oli normaali elintasopakolainen, mitä suurinosa pakolaisista tiettävästi on. Eli hän ei ollut alaikäinen, ainoastaan väärillä papereilla liikkuva nuorimies, joka oli kierrellyt ympäri euroopan hotelleja, rötöstellyt ja tiettävästi oli jostain aseellisesta ryhmittymästä lähtöisin. Sipilä lupasi asuntonsa vuoden vaiheessa ja tätä kirjoittaessa (14.01.2016) ei ole ainakaan uutisoitu, että Sipilä olisi luovuttanu todellisuudessa asuntonsa. Tosin siitä on uutisoitu, että tempaukselle ensin maailmalla ylistettiin, nyt sille nauretaan maailmalla. Kukaan ei myöskään ole tuonut esille, että Sipilä itse on ajanut yksityisille annettavan tukimääritteen läpiviemistä. Tässä määritteessä kotinsa pakolaisille luovuttava saisi 300€/kk/pakolainen. No asunto, mitä Sipilä on ollut tarjoamassa, tiettävästi mahtuu ~20 pakolaista asumaan ja pitkään tyhjillään ollut ko. asunto on ollut liikemies Sipilälle ongelmallinen myydä.

Luonnollisesti tottakai oppositiopuolueet olivat koko raha-asia -ongelmaa lähestymässä erinlailla kuin nykyinen hallitus, etenkin vasenlaita vetosi milloin mihinkäkin tunneasiaan arvostellessaan hallituksen pyrkimyksiä. Vasemman laidan ratkaisu kaikkeen on se sama kuin ennenkin: eletään lisävelalla. Itse asiassa vasenlaita perusteli meidän hyvinvointia ja velalla elämistä sillä, että meidän velat eivät vielä ole tapissaan...siis mitä he*vettiä?!?!?. Elääköhän nämä poliitikot siten kuten saarnaavat? ..eli he rallattavat henkilökohtaiseen konkurssiin omat raha-asiat ja sitten odotellaan, että "joku" vain ottaa hoitaakseen..tai jotain - huh.