Vuosikatsaus 2015 1/5 : Suomen identiteettikriisi

Sanon nyt erittäin provosoivasti: Suomella on vakava identiteettikriisi ollut monen-monta kymmentä vuotta. Meidän kansaperinteeseen tuntuu kuuluvan itseruoskinta, muiden miellyttäminen ja epätoivoinen muiden matkiminen. Milloin Ruotista pitää ottaa mallia, milloin Saksasta ja milloin mistäkin. 

Vuoteen 1980-90 tullessa

Itänaapurin nöyristely ja kumartelu varjossa elämisen muodossa hiipui joskus 1980 luvun puolen välin jälkeen samassa tahdissa kuin Neuvostoliitto alkoi romahtamaan siinä mittakaavassa missä se oli melkein 100 vuotta painostavana suurvaltana oli ollut. Meillä poliittinen kanta ja rakenne oli edellä mainitusta syystä sodan jälkeen kasvanut tavalla tai toisella enemmän vasemmalle päin. Neuvostoliiton "napanuorasta" irtoamisen jälkeen maamme oli ensikertaa sitten sotien poliittisesti "itsenäinen", vaikkakin vasemmiston poliittinen leima painoi vahvasti vuosikymmenet. Vasen ei vain näyttäytynyt enään vasemmistona, vaan se oli popularistisesti ulospäin jotain muuta, mm. SDP ja Vihreät. Haikailtiin edistyksellisen Ruotsin perään, vaikka samalla kumarrettiin itään. Ruotissa arvostettiin tuon maan itsenäisyyttä ja kykyä tehdä "jotain aina oikein", sitähän esimerkiksi tuon maan eurovisio -kilpailumenestys todisti. Meillä yritettiin epätoivoisesti pärjätä eurovisionissa ostamalla hittejä ja matkiamalla muita - kiusallista on vain että ei menestystä voi ostaa tai kopioida. Maan identiteetti määräytyi idän ja sen luoman poliittisen paineen ympärille.

Identiteetti-itsenäisyys

Suomen aito oma poliittisen "itsenäisyyden aika" oli lyhyt ennen EU:ta. Tuossa ajassa käytännössä poliittista kenttää ohjasi pitkälti SDP, eli vasen laita. Tämä aika oli synkkää aikaa monessakin mielessä, ei siis vain poliittisessa mielessä vaan 1990 -luku oli maalle synkkää laman aikaa. Laman alla "itsenäisyyden" vapaus pisti maan tekemään typeriä temppuja. Lopulta kun ei osattu pelata omalla valuutalla maailmalla oikein ja pankkitoiminta avasi löperölle ja katteettomalle toiminnalle tien, meni monelta kotimaan ihmiseltä, työ, työpaikka, asunto, jne. ja pahimmassa tapauksessa velkapaineessa perheen ja hengen. Tuosta ajasta tottakai kaikki poliittiset tahot syyttävät toisiaan. Ristiriitaista on, että tuosta ajasta ei olla opittu tai ei ole haluttu oppia paljoakaan. Esimerkiksi nyt nykyisessä talouskriisissä vasemman laidan (mm.SDP ja vasemmistoliitto) ratkaisu ongelmaan on ottaa lisää valtion lainaa, vaikka kansa on korviaan myöten jo veloissa. 

Vuodet 1995-2015 : EU

Suomen idenditeetin suhteen itsenäinen aika loppui 1. päviä tammikuuta vuonna 1995, jolloin Suomi liittyi EU:n. Monessa mielessä voisi nähdä että Suomi menetti myös omasta tahdostaan itsenäisyyttään tuona päivänä. Tästä aidosti identiteetin ja politiikan suhteen itsenäisestä ajasta on jäänyt huono kaiku lamasta johtuen. Syy on lyhyessä ajassa, tuota aikaa kesti noin 10 vuotta ja siinä ajassa mikään valtio ei oikein kehitä tai kasvata aidosti omaa identiteettiä, se vaati 1-3 sukupolvea syntyäkseen ja juurtuakseen. EU tosin oli monelle suomalaiselle juhlan päivä; EU tarjosi valmiin identiteetin, suojan ja "ison veljen joka osaa aina neuvoa oikein".

Nyt on eletty 20 vuotta EU:ssa. Käytännössä TODELLA monia asia on toisin kuin vielä vuonna 1994. Moni sanoo, että tämä muutos on ollut hyvä asia, rehellisyyden nimissä hel*etin moni asia on tuon vuoden jälkeen päin peetä. EU on tuonut meille kuluja..runsaasti kuluja ja hyvin paljon velvollisuuksia...hyvin vähän oikeuksia, todellisuudessa EU on kuristanut Suomen oikeuksia. Surullista on, että tämän kansallinen identiteetin puute ja ylhäältä anottavan ohjeistuksen kiima on heijastanut kansan asenteisiin. Jos jollain direktiivillä kielletään tai rajoitetaan jotain niin "ei voi mitään, EU määrää". Jos maamme kulut kasvavat ja maamme kansalaisten olo heikkenevät muiden maiden tukemisillä, maailman pelastamisilla, EU:n maksuilla, jne. "ei voi mitään koska EU". 

Kaikesta huolimatta oma valinta

Surullista on, että tämä kaikki on maamme OMAA VALINTAAMME. Fakta nimittäin on, että jokainen EU maa lopulta tekee valinnat oman edun mukaan, mutta ei Suomi. Jos joku "EU:n kahvipöydässä puhuu lämpimikseen" jostain asiasta, niin Suomi on jo "mallioppilaana" nöyristellen viemässä niitä oman maan toimintaan pysähtymässä edes sekunniksikaan miettimään, onko siitä maalle mitään hyötyä tai mitä se tarkoittaa kansan toiminnalle. Vielä surullisempaa on, että kirkkain silmin uskotellaan kansalle ja itselleen, että olemme EU:n ytimessä tekemässä päätöksiä - PAS*AT! Suomi on hyvin pieni tekijä EU:n kokonaiskuvassa. EU:n toiminta (ja politiikka aina) pohjaa lopulta rahaan ja siitä talouspolitiikkaan. Suomen vaikutus maamme kansantuoton ja tuotannon silmissä talouspolitiikkaan on niin pieni, että jos maamme ei olisi EU:ssa, kukaan ei huomaisi sitä EU:n talouspolitiikan rahaliikenteessä mitenkään.Suomi on tällä "mallioppilas" statuksellaan saanut näennäisen aseman EU:ssa..ainakin omasta mielestään. Suomeen vedotaan, tai Suomi otetaan esille, kun sille löytyy sopiva poliittinen vipuvarsi maailman keskusteluissa - siinä kaikki.

Tässäpä on kuvattu maamme identiteetin kuvaus, sitä OMAA identiteettiä ei ole. Kansan asenteissa se näkyy räikeästi, samoin miten "isänmaa" käsite nykypäivässä ymmärretään tai mikä on "Suomen kansalainen" käsite. Nämä ovat muutuneet epämääräisiksi ja se ei mielestäni ole missään mittakaavassa hyvä asia. Meillä vasenlaita maamme historian ehkä huonoimman presidentin "arvojohtaja" Tarja Halosen myötä on vääntänyt keinotekoisesti perverssiksi. Hänen jälkeen "tasa-arvo" käsitteelle ja sanalle on käynyt samoin kuin hakaristi -symbolille; uusiutumisen, syntymisen ja auringon symbolille jonka Adolf Hitler mustamaalasi positiivisesta erittäin negatiiviseksii peruuttamattomasti. Nykyään "tasa-arvo" ei edusta jokaisen individuaalin aseman tasavertaisuutta sukupuoleen, ikään, yms. katsomatta. Tasa-arvo on etuaseman hakemiseen tarkoitettu "kortti", joka nykäistään esille tarpeen vaatiessa, esimerkiksi "naiskiintiöt johtajissa" tai "naisen euro versus miehen euro" ovat tällaisia keinotekoisia tasa-arvoa vääristäviä asioita. Sama on täpähtunut myös "rasismi" käsitteelle jne. 

Nyt meillä on identiteetti?

No nyt kun ollaan EU:ssa, niin ollaan menestyjiä ja olemme kehittyneet aiemmasta sellaisiksi? ...höpöhöpö. Vuonna 2006 voitimme ensikerran eurovisiot Lordin kappaleella "Hard Rock Hallelujah", tämä oli kappale jota ei oikein alkukarsinnalla haluttu eteenpäin mutta äänestyksessä se tuli valituksia ja yllätyksenä tuli voitto. Seuraavaksi tapahtui se klassinen temppu: me emme tajunneet millä voitto ja menestys oli tullut, vaan kuvittelimme, että ollaan sokeasti sohaisemalla osuneet menestyskaavan äärelle. Näinpä teimme niin kuin aina olemme tehneet: kopioidaan samaa vanhaa odottaen samaa menestynyt lopputulosta. Ensiksi yritettiin epätoivoisesti heavy -musiikin kaavalla, sitten kokeiltiin Lordin erikoisuuden ja erinlaisuuden kaavaa työntämällä kehitysvammainen bändi esiintymään - "Finland, no points!"..ja taas sitä ihmeteltiin, että kuinka näin kävikään. Jos ei ymmärretä peliä, jos ei osata asioita, jos ei tajuta ideaa; on turha odottaa jotain mitä vain oma mielikuvitus tuottaa - menestystä ei voi keinotekoisesti ja/tai kopioimalla tehdä.

Suomen identiteetin syvin luonnekuvaus

Olen useamman vuoden kuvannut Suomen identiteettiä seuraavasti:

On olemassa peruskoulun ala-aste. Tässä ala-asteella on erinlaisia lapsia oppilaana, Suomi on yksi niistä. Jokainen muistaa omasta lapsuudesta, että koulussa oli "cooleja" kavereita, jotka teki aina jotain hienoa. Sitten oli oppilaita, jotka oli fiksuja ja aina tai useimmiten onnistui tekemisissään. Lisäksi oli "raggareita", eli kavereita jotka teki typeriä asioita, haki huomiota ja kiusasi muita. No mikä se Suomi oppilaana on?

Suomi on se oppilas, joka haluaa olla "cool" ja tehdä fiksuja päätöksiä. Ongelma on vain se, että Suomi oppilaana ei yritä olla oma itsensä ja rakentaa sitä omaa identiteettiä. Näinpä Suomi maksaa kaikille, jotta saa olla kaveri kaikkien kanssa, näitäkin oikeassa peruskoulun oppilaissa löytyy. Tällainen oppilas maksaa omaa olemassa oloa eri keinoin, sellainen voi varastaa kotoa tai tekemällä typeriä asioita. Tällainen oppilas hakee hyväksyntää joka suunnasta, myös "raggareilta" jotka teettävät tällä oppilaalla maksua vastaan typeriä asioita joista ko. voi joutua ongelmiin.

Suomi on se peruskoulun ala-asteen reppana, joka maksaa saadakseen olla kaveria muiden kanssa. Suomi on se reppana, jolla raggarit teettävät typeria asioita. Suomi on se reppana, joka yrittää mielessään olla fiksu kopioidessaan muiden tekemisiä, mutta ei siltikään ymmärrä miksi ei menesty samanlailla kuten koulun aidosti fiksut oppilaat. Suurista ponnisteluista (maksut kaveruudesta, muden teettämät typerät teot ja muiden kopioiminen) johtuen Suomi oppilaana kuvittelee, että muut näkevät tämän "coolina" ja hyväksyttynä raggareiden sekä muiden silmissä, ja että kyllä jotain tehdään silti oikein kun kopioidaan fiksujen tekemisiä. Tämä näyttäytyminen ja siitä syntyvä illuusio on Suomelle elintärkeää. Se on kuin seksuaalisesti hyväksikäytetty pikkutyttö, joka kokee tulla rakastetuksi hyväksikäytön kautta. Todellisuudessa muut nauravat ja käyttävät tätä reppanaoppilasta hyväksi, todellisuudessa "coolit" hyötyvät rahallisesti kun suostuu juttelee rahaa vastaan normaalisti niin "häviäjän" kanssa. Raggarit todellisuudessa koulukiusaavat reppanaa, käyttävät hyväkseen tämän miellyttämisen tahtoa. Ja todellisuudessa ei koulun puolesta tämä reppana oikein ole hyvä oppilas, sillä ei se aidosti opi mitään kopiomalla fiksuita asoita, ymmärtämättä asioiden kontekstia.

Sellainen Suomi on ja on kymmeniä vuosia ollut. Suomi oli tuon ohikiitavan lyhyen ajana jostain 1980 luvusta 1995 vuoteen asti aidosti kasvatamassa omia "kiveksiä" ja identiteettiä. Sääli, että lellikille otollinen ympäristö otti hoivin liian aikaisin.