tiistai 30. marraskuuta 2010

Pikkuautorata

Harrastukset on hauskoja, ei tosin tulisi mieleen ensimmäisenä alkaa rakentaa aivan hervottoman kokoista pikkuautorataa...jollekin on tullut mieleen:

Wikileaks

Viime aikoina on Wikileaks -niminen nettisivu herättänyt paljon keskustelua. Nyt meillä on media hehkuttanut kuinka Suomen vuoro on seuraavaksi paljastaa Irakin sodan tavoin todelliset tapahtumien rumuudet esille. Lehdistö luettelee kuinka monta kertaa mm. Ahtisaaren nimi on lueteltu dokumenteissa ja kuinka maamme on yhdistetty mm. sanoihin: Irak, asekauppa, ihmisoikeus, jne. Samalla Wikileaksilla on nimitetty joitan maailman päämiehiä ties miksikä, esimerkiksi Putinia alfauroksesksi. Jotenkin mm. Iltalehden tavoin on tekemällä-tehty kohua sisällöstä..tosin kyllähän ko. sivusto herättää jotain hermostusta tietyssa arvovaltaisessa tahossa, joten ei tuulesta temmattu juttu ole kyseessä.

Ensimmäinen sana mikä tulee omaan mieleen on "mitä sitten". Juttuhan on niin että "valtion salaisuus" on käsite, johon kätketaan moraalisesti kyseenalaiset teot ja ylilyönnit. No joillakin mailla (usein ns. supervaltioilla) näitä ylilyöntejä on hyvin paljon..tai menneen sadan vuoden aikana ylilyönnit eivät ole heille ylilyöntejä vaan niistä on muodostunut toimintatapoja. Eli tarpeeksi monta kertaa kun valehdellaan ja huijataan, muuttuu poikkeuksellinen toiminta vakioksi. No poliittisesti oikea tapa toimia on luoda maailmalle (sille massalle joka yrittää elää nuhteessa) mielikuva viestinnän kautta että maan toiminta on oikeutettua ja moraalisesti oikeaa..öö, kyse on siis propagandasta. 

"Se koira älähtää mihin kalikka kalahataan", tjsp menee sanonta ja siihen tämäkin touhu nyt oikeasti menee. Jenkit on näreissään heidän "maan ja vapauden puolustamisistaan" (siis kotimaan kielellä sanottuna kun ovat hyökänneet vieraaseen maahan ja valloittaneet sen) maailmalla on tuhoton määrä löytynyt dokumenttejä/todisteita kyseenlaisesta toiminnasta. Eli ollaan vihaisia kun valheesta ja moraalisesti tuomittavasta toiminnasta jäädään kiinni...toki vedotaan siihen että joku siviili tiedon takana kärsii, mutta kyse on kumminkin maan vastuusta teoista ja sen vastuun kannosta. No nyt sitten heitellään ilmaan spekulaatioita (toistaisesti) ilman todisteita ja katsotaan kenen puntti alkaa tutista. No median mukaan niin kyllähän meillä poliittisella taholla tuntuu mielipide löytyvän Wikileaksista, kun on pelko että jonkun takapuolet alkaa palaa.

Kyse on rinnastettavissa huippu-urheiluun. Suurinta ihailua ja arvostusta nauttivat ne voittajat, maailman mestarit ja ennätysten tekijät. No tuohon pääsemiseksi voi joutua systemaattisesti turvautumaan kiellettyihin menetelmiin, eli doping -aineisiin. Kun menestys on saavutettu, yksinomainen tavoite tämän jälkeen on pyrkiä peittelemään ne keinot millä on lopputulokseen päästy. Toisaalta urheilija/urheilumaa, joka menestyy aidosti puhtailla menetelmillä, ei ole mitään pelättävää. Tässäpä se juttu nyt onkin. Mielestäni jokainen joka urheilussa käyttää kiellettyjä menetelmiä tulee jäädä automaattisesti kiinni ja vieläpä vaikka julkisesti nolata jotta viesti olisi selvä. Sama hiukan on Wikileaksin kohdalla, on hyvä että löytyy instassi ja taho joka luo pelon mädälle poliittiselle toiminnalle, joka nostaa kuonan esille ja näin tulevat ylilyönnit vähenee. Se että joku poliitikko meidän maassamme alkaa pelkäämään jonkun asian paljastumisesta, niin voi todeta vain että jos ko. poliitikko on joskus tehnyt väärät ratkaisut on hyvä että tulevat esille ja on aika vain kantaa vastuu omista teoistaan...niin kuin dopingia käyttänyt urheilijian on jäätävä kiinni ja maailman tulee tietää miten teot ja tulokset on toteutettu.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Bullet timing for real

Matrixissa "bullet timing" kuvaukset on tehty pitkälti tietokone-efektein. Mutta saman tyyllisen efektin (jota myös Hollywood käyttää) saa aika yksinkertaisella virityksellä; hankitaan kamera jossa on kova suljinaika, kuvataan normaalisti ja toistetaan norminopeudella - komiaa!

Tässä esimerkissä on kamera kuvannut 210ftp suljinnopeudella rainaa ja se on toistettu 30ftp, jälleen voi todeta että "nerokasta".


Virkistystä shoppailuun..

Octoberfest

Kyllä tarjoilijoilla voimat kasvaa, meinaten kait tuo lasinen täysi reilu litran tuoppi sen pari kiloa painaa kipale ja jos niitä retuuttaa 12 tuoppia kerrala, se tekee noin 24kg. Tuota kilomäärää veivaa kädet jännitettynnä 90° kulmassa pari päivää, niin alkaa jossain hanskan juuressa tuntumaan.




sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Netti jökkii, tekniikka %(&%¤#"-KELE!

On tämä elo tekniikan ympäröivässä maailmassa komiaa...ensiksi ihminen oppii elämään omillaan, sitten se opetetaan rippuvaiseksi tekniikasta ja lopuksi tekniikka kompuroi - ole siinä sitten.
Tässä on ihmetelty ja äimistelty nyt jokunen päivä kun kallis laajakaista ei pelaa..tai antaa noin 10% luvatusta, kaikki latautuu niin h-i-t-a-a-s-t-i..jos latautuu ollenkaan. En tiä sitten surffaako joku meikäläisen laskuun langattomasti; tuon wlani biksin login mukaan ei. Toinen vaihtoehto on että joku "surffaa langallisesti" tai muuten vain joku haittaohjelma/fiirus on koneen onkaloissa...jota state-of-the-art -kallis fiiruksentorjunta softani ei tunnista - jälleen komiaa! Laajakaistani tarjoaa paikallinen ko. palveluntarjoaja joka mainostaa "uuden ajan tuotteita, wanhan ajan palvelua", kyllä täytyy todeta että touhu on ollut enemmänkin sitä että palvelu on uuden aikaista (=kallista ja välinpitämätöntä) ja tuotteet wanhan aikaisia (=hitaita, ei toimi, jne.)

No mutta eipä tämä tähän laajakaistaan jää. Itse olen jostain isänmaallisuuspuuskasta johtuen halunnut pitää Nokian lippua korkealla ja oman kontribuution touhuun laittanut ostelemalla ko. firman himmeleitä. Toki olen "maistanut vierasta hedelmää" ja sepä on aina maistunutkin herkulliselle jo pelkästään sen takia että ne vieraan valmistajan tekeleet on toiminut yleensä kiitettävästi, mm. sony-ericssonin laitteista on hyvät muistot. Noh reilu kaksi vuotta sitten ostin E71 noksun; oli kallis pisnesluuri, oli metallirunkoa, rosteritaustoja ja muutenkin myyjä vakuutti että laite on niin laadukas ettei maailma ole päällään laadukkaampaa kantanut. No miten kävi? ...kun aikaa oli kulunut tasan kaksi vuotta ja kaksi viikkoa, tuo tuotteistunut laadukkuuden synonyymi kyykkäsi itsestään. Omaan akateemisen tutkinnon tietojenkäsittelyn puolelta ja uskallan nyt aika 99.99% varmuudella sanoa ettei koneet tee itsestään mitään, mutta tämä E71 sekosi kuin kellon lyömänä. Olin pitänyt puhelinta todella hyvin, ei taatusti ollut kertaakaan pudonnut, ei naarmuntunut, ei mitään - siis en muista että olisin mitään objektia noin hyvin pitänyt kuin tuota - ja kun 2 vuotta + 2 viikkoa oli kulunut niin puhelimen ruudussa alkoi valikot vilkkua ja se soitteli/lähetteli viestejä itsekseen. Tästä tuli mieleen sitten salaliittoteoria valmistajan suuntaan, kuinkas sattuikaan että kun 2 viikkoa oli takuun loppumisesta kulunut laite itsestään alkoi temppuilla...siis eihän sellaisen sekoilevan softan tekeminen kelloon kytkettynä puhelimeen vaikeaa ole. Lisäksi ei ole valmistajan edun mukaista että jokin laite kestää hirveästi vuotta pidempään, elämmehän me nykyään kulutusyhteiskunnassa.

Noh työpaikka tarjoaa meikäläiselle myös luurin. Vaikka tahtotila olikin tuon E71:n jäljiltä siirtyä johonkin muuhun valmistajaan, ei se ollut mahdollista. Tämä siksi että "meillä on aina käytetty Nokiaa" ja "Nokia tukee meidän sovelluksia" -höpinöiden vuoksi. Nojuu, siis se meillä käytössä oleva postiserveri mitä puhelimella luetaan on ei-yleisestä linjaa tukeva, näin ollen etälukua varten täytyy olla omat eksoottiset softat ja tietty Nokian luurit ovat niitä mitkä tukevat ko hommaa. No kun en omasta pussista ole tämän luurin osto kiinni niin saman kait se on väliä vaikka Noksu taas matkaan kaupasta lähtee. Marssin paikalliseen yrityksemme valtuuttamaan luurikauppaan utelemaan vaihtoehtoja. Myyjä suitsutti E72 mallin perään, malli siis oli seuraava versio surkeasta E71:stäni, uutta olivat erilaiset rosterikuoret..samaa oli myyjän suitsutusadjektiivit mallia kohtaan kuin aikoinaan E71:stä itselleni ostaessa - kuikuilin muihin luureihin, ajattelin että eiköhän tuolle puhelimallille ole mahdollisuus annettu jo. Silmääni iski N97Mini, Nokian lippulaiva..tai siitä kompaktimpi versio. Autoissa ainakin olen huomannut että jos auto on jo tehtaalta tullessa "ekonomi versio", ei siitä iän myötä luksusta tule, päin vastoin se muuttu romuksi suhteellisen nopeasti. Puolestaan jos käytettynä hankkii auton, joka on valmistuessaan jonkun asteista luksusta, voi se jokusen vuoden päästä vielä olla hyväkuntoinen laadukkaiden materiaalien ja työn vuoksi. Niinpä luurikaupassa retkahdin tähän luksuskseen, eli N97Miniin.

Minulla nyt on ollut tuo duunin N97 käytössä noin 4kk ja on muuten surkein elektroninen viritys mitä olen omistanut...ja nuukana miehenä olen omistanut elämäni aikana aika paljon kaikkea elektroniikkaroskaa. On hienoja hetkiä kun huomaa parin päivän päästä että kukaan ei ole saanut yhteyttä puhelimeen kun tämä on kuulemma ilmoittanut "puhelimeen ei juuri nyt saa yhteyttä" vaikka puhelin on päällä, kentät täysillä ja virrassa täydet palkit. Puhelin kuuluu näihin uusiin puhelimiin missä on kosketusnäyttö ja käyttöjärjestelmä sen mukainen...no yhden softan käynnistys saattaa kestää 3 minuuttia ja sitten se ei lähde käyntiin ja viimeistään kun on tuskaillut ongelmien kanssa ja puhelimen edustajan kehoituksesta päivittänyt käyttiksen, ei puoletkaan aiemmista ohjelmista käynnisty lainkaan. Parasta N97 puhelimessa on se että tulevan puhelun vastaaminen kun tapahtuu kosketusnäytöstä, niin puhelimen sekoillessa ei näyttöön tule vastausnappia puhelimen soidessa...itseasiassa ruutuun ei tule mitään (on joko täysin musta tai valkoinen). Eli en tiedä kuka soittaa, enkä voi siihen vastata kun ei ole vastausnappia. No mutta onhan minulla kumminkin se mahdollisuus että nyt on Nokia niin saan sen työn sähköpostisynkan toimimaan...vai eipä sitä mahdollisuutta olekaan sen vuoksi, että Nokia ei suostu yhteistyöhön tämän eksoottisen postiserverivalmistajan kanssa niin ei synkkasofta toimii uudemmassa symbiassa mikä N97:ssa on - hienoa!

Nojuu, ei pitäisi vannoa, mutta on viimeiset Nokialaiset nämä mitä omistuksessa on. Haikeana olen katsellut muita merkkeja ja mallea, tosin uskoni menettäneenä "ei ne toimi sen paremmin kumminkaan"..vai toimisikohan sittenkin, ainakin iPhonea on kehuttu, hmmm. Mun puolestani Nokia voi kaatua ja mennä konkkaan, kaikki negatiivinen suuntaus mikä ko. firmaan on suuntautunut, on ansaittua; jos ei osaa tuotteita toimialamarkkinoilla tehdä, ei ole elinkeinolle sijaakaan. Ja mitä isänmaallisuuteen tulee niin taitanee aika vähän tähän maahan ko. firma koko tulostaan voittoa tuoda. Sama kuin hurrataan formuloissa Nico Rosbergia Suomalaisena..hän kun kumminkaan sitä ole.

Kiukuttelu puhelimista sikseen. Pitäsi alkaa jäljittää tätä nettiliikennettä, äkkiäkös tuosta katsoo onko pullonkaula tässä päässä vai palveluntarjoajan päässä.

Liittymän nopeusteusti: Download 0.13Mb/s, Uplouad 0.33Mb/s -ei ihmeemmin kehumista, DL pitäisi olla monikertainen...

lauantai 13. marraskuuta 2010

Fitness pallosta trampoliini

Mitä saadaan kun kaivetaan fitness pallo hiekkaan? ..trampoliini. On tainnut kaverit pomppia aikaisemminkin, meinaten normi "rantarosvo" ei biitsillä lähde moisiä vetelemään ihan tuosta vain.


Hevosta kyyditsemässä

Tarra

Pärstä kuntoon

Muistan aikaa kun itsensä "virittely" hurjimmillaan rajoittui korvien rei-ittämiseen ja tatuoinnin ottamiseen..tatskojen suhteenkin oltiin hyvin varautuneita. Tästä aikakaudesta ei ole kuin...öö, oisko noin 15-20 vuotta (no onhan siitä aikaa). Nykyään ihmiset leikkelee ja tuunaa itteensä miten sattuu, joku haluaa olla sarjakuvahahmon näköinen, toinen haluaa olla raajaton, joku taas asennuttaa sarviaan päähän jotta näyttäisi saatanalta. Entisaikojen "vain lehdistä luettavat" kohujutut silikoonitisseistä ja botoxinaamoista on nykyään arkipäivää.

Sitä taitanee tulla wanhaksi kun ei ymmärrä, eikä kait tarvitse ymmärtääkään. Sen toki ymmärrän että on jokaisen oma asiansa jos haluaa oikeasti näyttää ja olla vaikkapa teletappi -hahmon näköinen ja tällä tavoin tuntuu että se oma itsetunto paranee ja on parempi elää pallolla. Tosin sitä en ymmärrä mikä pistää nykyihmisen pään niin sekaisin että ei hyväksy itseään sellaisena kuin on tai on NIIN kova tarve olla jotain muuta sillä seurauksella ettei takaisin ole mahdollisuutta mennä. Mielestäni aikoinaan tatuoinnin ottoon liittyvä hyvä ajatus elää edelleen "ota sellainen tatuointi sellaiseen paikkaan, jota ei tarvitse myöhemmin jossain elämän vaiheessa katua"

Ohessa nyt on taas yksi kouluesimerkki. Todella hyvän näköinen tytsy on omannut ilmeisesti jonkunlaisen fiksaation huuliin yms., joten hän laittaa naaman huulet mukaan lukien (täysin tarpeettomasti) uuteen uskoon:
...ja mielestäni lopputulos on huomattavasti lähtötilannetta huonompi.

perjantai 12. marraskuuta 2010

15 -kerroksinen hotelli 6 päivässä

Kiinalaiset väkästää 15 -kerroksisen hotellin 136.5 tunnissa, kun meillä muutama kerroksisen tekemiseen menee viikkoja/kuukausia. Hämmästyttävää on se että ylijäämän ja jätteiden prosenssiosuus on vain 1%

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Peto vs. saalis

Lähin WC

Uusi ampuma-aselaki hyväksytty

Aiheen muita kirjoituksia:

17.4.2011 - Lisää ampuma-aselakisirkuksesta
- Uuden ampuma-aselain vaikutuksen kansaan ja aseharrastajiin
- Uuden ampuma-aselain mahdolliset hyödyt
- Uuden ampuma-aselain mahdolliset haitat
- Kuinka uusi ampuma-aselaki ajettiin läpi..tai mikä on uuden ampuma-aselain historia/tausta

18.6.2011 - ROUND THREE!..eli "Uusi ampuma-aselaki astui voimaan"
- Asevastustajan aivoitukset ja argumentit (hoblofobia, demonit, yms.)
- Lisää kouluampumatapauksista ja AYO
- Tapahtumien relaatiot ja kausaalit
- Laittoman ampuma-asemarkkinan synnyn skenaario
- Ampuma-aselaki muualla: Britannia, Sveitsi, Yhdysvallat, Viro, Venäjä

8.8.2011 - Pyssylaki, neljättä viedään.
- Norjan ampumatapaus/terroriteko
- Ampuma-aselaki muualla: Japani, Yhdysvallat (osavaltioita ja paikkakuntia), Belgia, Australia
- Tuomioja:siviilien aseiden keskitetty säilytys = "korpisäilytys"
- Maamme todellisia lukuja ja suhteellisuus
- Todelliset uhkakuvat ja kansan turvallisuuden kyseenalaistajat
- Ampuma-aselakisirkuksen todellinen tausta ja liikkeelle paneva voima maassamme, politiikka
- Yksilön oikeus puolustaa itseään ja omaa henkeään

25.12.2011 - Asepassi: eli aseista viidennen kerran
- Asepassi
- Aselupien hinnat
- Suomen aseista vielä
- Britannian aselaki ja tilastomuutokset (1998)
- Muutama sananen vielä Japanista ja Belgiasta
- Todiste asevastustajien argumentointi- ja perusteluvirheistä

***************************


Joukkomurhat/-surmat ja tekoväline

Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki, Sello - nämä ovat paikkoja jotka puhuttavat ja kertovat todistaen hyvin ikäviä tapahtumaketjuja. Mitä ko. paikoissa sitten tapahtui? -joukkomurhaksi maariteltävä tapahtuma. Tapahtumia yhdistää yksi tekijä: ihminen, individuaali. Motiiveja tuon pyörän pyörähtämiseen ei jokaisessa tapauksessa ole 100% tiedossa mutta hyvin vahvasti kartoitettu. Motiiveja tai liikkeelle panevia voimia ovat olleet: mustasukkaisuus, syrjäytyminen, psyykkinen pahoinvointi, diagnosoitu psyykkinen sairaus, kiusaaminen/psyykkinen väkivalta, jne. Jokelan ja Kauhajoen kohdalla taustalla oli vielä hyvin kiistelty vahva mielenterveys-/masennuslääke, jonka tiedetään aiheuttavan hyvin väkivaltaisia ja itsetuhoisia mieleyhtymiä...siitä todisteena muitakin kouluammuntatapauksia maailmalta; sama lääke oli tekijöille määrätty ja käytössä.

Muuta yhdistävää neljässä edellä mainitussa tapauksessa luonnollisesti on hirmutekojen mahdollistava tekoväline. Kahdessa tapauksessa tekovälineenä oli laillinen matalatehoinen itselataava pistooli, yhdessä laiton pistooli ja yhdessä itse tehty pommi. Uhreja tapauksissa oli yhteensä runsaasti ja ymmärrettävästi uhrien suru ja kiukku tapahtunutta on edelleen varmasti suuri. Varmasti yhtä suuri on konginkankaan bussiturmassa kuolleiden uhrien omaisten suru...tuossa tapaturmassa yhden ihmisen aiheuttamana kuoli hetkessä enemmän nuoria kuin kummassakin kouluammuntatapauksessa yhteensä. Eli jos ynnätään, tämä viides "joukkosurma"..ei joukkomurha tapauksena mukaan niin kaikkia yhdistää samat asiat..tosin bussiturman aiheuttajan suhteen ei todennäköisesti samanlaisia motiivitekijöitä kuin neljällä muulla, myöskään tapaus ei varmaan ole suunniteltu vaikka tapaturmassa muistaakseni todettiin useita kymmeniä laiminlyöntejä kuskilta. Se mikä on yhteistä on tekoväline ja tulos...ja epävarmuustekijä sivullisen/uhrin suhteen - kuka vain voi joutua uhriksi.

No mitenkä tämä kaikki nyt liittyy otsikkoon eli ampuma-aselakiin? ..se liittyy sillä tavoin että maamme vihreä puolue luotsasti analogiaa kansan keskuuteen että yksityinen laillisen ampuma-aseen omistaja olisi edellä mainittuihin tapahtumiin rinnastettavissa oleva todellinen riskitekijä. Karkeasti siis sanoen jokainen laillisen aseen omistaja on kriminaali, murhamies/-nainen. Analogia on niin lapsellisen alkeellinen kuin voi vain olla: kun siviileillä ei ole aseita, ei mitään neljän edellä mainitun tapausta tapausta synny Mikä analogiasta tekee sitten alkeellisen? ...kliseinen fakta, jonka mukaan henkirikoksen tekijä on aina vakio, teonväline muuttuja. Toisin sanoen teonväline voi olla mikä vain ja neljässä aiemmassa tapauksessa se oli laiton ase, laillinen ase ja itse tehty (=laiton) pommi. Kun otetaan tuo viides "joukkosurma" saadaan tilastojen hirvein teonväline: ajoneuvo. Myöskään jos edellä mainittu logiikka olisi validi, jokainen henkilöauton, teräaseen, köyden, muovipussin, jne. jne. omistaja on automaattisesti omistussuhteen kautta kriminaali, sillä melkein kaikilla esineillä maailmassa voi tietyllä taidolla ja tahdolla riistää hengen. Tai täysin saman logiikan mukaan jokainen auton omistaja on vähintään rattijuoppo tai jokainen miespuolinen on raiskaaja sillä hän omistaa tekoon tarvittavan "välineen" tai jokainen nainen on prostitoitu sillä omistaa tuohonkin tekemiseen mahdollistavan "välineen" tai...jne,jne.

Poliittiset paineet

Koko ampuma-aselakivyyhti lähti liikenteeseen vuoden 2008 Kauhajoen tapahtumien aiheuttamasta poliittisesta paniikista. Vuotta aikaisempi Jokela herätteli ihmisiä aiheeseen ja kuin tilauksesta vuosi tämän jälkeen paukkui taas. Pääministerin johdolla päätäntävalta väänsi ns.hätäkakan, jonka seurauksena syntyi  päätös: "jotain täytyy tapahtua ja äkkiä". No sattumalta pöydälle löysi tiensä esitys, jota ryyditettiin vielä vihreiden totaalikieltosanomalla. Samalla viranomaiset kiristi käytännössä lyhyiden laillisten käsiasekauppaa siihen malliin että ko. asetyyppien kauppa pysähtyi minimiin. No puolestaan kauppiaat alkoi dekomaan aseita jotta kauppaa tulisi ja syntyi hetkessä dekoaseiden markkinat. Tämä sen vuoksi että ei ilmeisesti kestänyt pitkään kun laitapuolen yksityisyrittäjät hokasi pimeän asekaupan mahdollisuuden dekoaseiden reaktivoinnin kautta. Lyhyessä ajassa myytiin tolkuton määrä dekoaseita, joista oletettavasti leijonan osa palasi kaduille toimivana. Tätä ei olisi tapahtunut jos ei päätäntävalta olisi vaikuttanut kauppan käyntiin käytännön tiukennuksilla. Samalla tämä oli oikeasti näyttö siitä markkinavoimasta, mikä pimeiden aseiden kysynnässä ilmeisesti piilee. Lopulta päätäntävalta huomasi virheen sillä sen seurauksia oli jo nähtävissä, dekoamissääntöjä muutettiin (oikeaan?) suuntaan, eli uuden ohjeistuksen mukaan reaktivointi on huomattavasti vaikeampaa. Silti on muistettava että aseet on alunperin ihmisten tekemiä, joten...

Taustat ja uuden ampuma-aselain lähihistoria

Todellisuudessa juuret koko tapahtumaan on kauempana. Kun mennään 80-luvulle, löytyy sieltä tapaus, jossa erittäin huonosti, ammattitaidottomasti tehtyä ampuma-aselakia yritettiin viedä läpi. Esitys sisällöllisesti oli kömpelö, luokitteleva, ristiriitainen ja ennen kaikkea totalitäärinen. Oikeutetusti tuo esitys tuolloin ns. ammuttiin alas, eikä se oikeutetusti ikinä nähnyt päivänvaloa. Aika kului, ampuma-aselaki muuttui ja eli. 90-luvun lopulla EU -direktiivien "paineesta" nähtiin tarvetta uudistaa ampuma-aselaki jälleen. Laki valmisteltiin asiantuntijaryhmiä kuullen, siinä ymmärrettiin luokittelun vaikeudet, jne. Koko ampuma-asekäsittelyn alla huomattiin myös ampuma-aserekisterin olevan retuperällä..ja sitä se oli ja on edelleen. Esimerkiksi sama ase saattoi olla 3 henkilöllä kirjoissa, vastaavasti ns. pystykorvakivääri saattoi olla rekisteröity lukemattomia kertoa, sillä aseen juoksunumeroksi luultiin tähtäimen etäisyys merkinnät (100150200300... eli 100m, 150m, 200m, 300m ,jne.). Rekisterin heikkous on sen ylläpitojen paikallisuus, eli jokainen poliisi ja vallesmanni piti omaa kirjaa ja sitä päiviteltiin miten sattuu; ei ollut yhteisiä tietojärjestelmiä. Tästä johtuen maamme laillisten aseiden lukumääräarvio on noin10-20% liian suuri.

Ongelmia ja päivitettävää siis oli, suurin ongelma kohdistui kuitenkin käytännön tasolla eri paikkakuntien aselakikäytäntöihin. Jossain päin maata lupa-asiat hoitui puolessa tunnissa ja hankintojen perään ei kuikuiltu. Toisessa paikkakunnassa saattoi joutua "puuduttamaan" ja perustelemaan virkaihmistä luvan perään työn teolla aina omia oikeuksia peräten. Lopulta kun lupa-asiat heltyi, oli ehtona aseen muoto, malli, väri, ikä, yms. yksityiskohta - ihmisten kohtelu siis poikkesi paljon paikkakunnasta riippuen. - Oli tarve ohjeistukselle.
Noh vuosituhat vaihtui suhteellisen tuoreen, hyvän ampuma-aselain merkeissä. Poliittisesti pienen maamme maailma muuttui EU:n ja EMU:n myötä, politiikassa ja virkamietasolla henkilöt vaihtui. Ampuma-aseasioiden suhteen annettiin tehtäväksi mm. rekisterin nykyaikaistaminen ja yhtenäistämisohjeiden teko. Vuonna 2006 pätkähti uusi, uljas yhtenäistämisohje.

Tämä ohje muistutti jokseenkin aiempaa 80-luvun tökeröä esitystä, siinä on luokituksia ja määrityksiä. Sen sisältö nojaa enemmänkin 80-luvulla esitettyyn ampuma-aselakiesitykseen, kuin voimassa olevaan 90-luvun lopun ampuma-aselakiin. Suurin ongelma ohjeistuksessa oli sen tehokkuus; ohjeistus luettiin virkaihmisille ns. lakina. Ajatus on erinomainen toteutusta myöten, ongelma on vain ohjeistuksen ristiriitaisuudessa voimassa olevaan ampuma-aselakiin nähden, sekä tarkka asioiden määrittäminen.Käytännössä siis kun virkamies kumminkin tulkitsee lukemaansa, niin syntyi tilanteita joissa jotkut asiat luettiin liian kirjaimellisesti, jotkut asiat puolestaan ymmärrettiin täysin väärin. Surkeinta oli se että ohjeistus ymmärrettiin ampuma-aselakina ja sitä se ei ole missään vaiheessa ollut, eikä sitä se tule koskaan olemaan.

Vuosi ohjeistuksen julkaisusta, eli vuonna 2007 nuori mies Jokelassa mieli lyhyttä käsiasetta. Nuorukainen haki 9mm pistoolille lupaa, mutta hakijakokelas todettiin hakemaansa aseeseen soveltumattomaksi, ohjeistuksen määrityksien mukaan myönnettiin "lohdutuksena" pienoispistoolin lupa. Marraskuussa nuorukainen ampui koulussaan 8 henkeä sekä itsensä. Vuosi tämän jälkeen Kauhajoella paukkui taas. Tällä kertaa nuorukainen oli tiettävästi myös hakenut 9mm pistoolia ja oli saanut myös pienoispistoolille luvan. Nyt viranomainen oli ollut herkempi ja seurannut nuorukaisen toimia, jotka olivat olleet hyvin epäilyttävät, vihjeitä epäilyistä oli poliisilla useita. Tästä johtuen asetta oltiin jo nuorelta hakemassa pois ja nuorta aseenomistajaa kuultiin - tuloksena viranomainen ei asetta ottanut pois ja seuraavina hetkinä 10 ihmistä kuoli + ampuja.
Mikä näistä kahdesta lupakäytäntöjen ja ohjeistuksien puolesta tekee mielenkiintoisen? ..se että ennen ohjeistusta lupaharkinta useassa paikkaan perustui "tunnetun ihmisen" -logiikkaan. Eli viranomainen tunsi ihmisen (+taustat) ja kantoi aidosti pohdintojen kautta vastuun päätöksestä. Tämä tarkoitti usein sitä että lupaa hakeva nuori joutui vanhempien kanssa haastateltaksi/jutteluun, höpistiin miten tämä harrastus lähtee liikenteeseen, ymmärretäänkö riskit, vanhemmat "valvovat toimintaa", jne. Ohjeistuksen tultua viranomainen on laskenut touhun ohjeistuksen varaan, ts. prosessista on tullut kasvoton. Mm. toisen kouluampujan taustalla ei esimerkiksi tämän asekielteiset vanhemmat tietäneet poikansa ampuma-asetouhuista mitään. Todellisuudessa ainakin toinen ampujista ei olisi saanut mhinkään aseeseen lupaa jos yhtenemäistämisohjetta ei olisi otettu käyttöön..tai se olisi ollut sisällöltään fiksumpi...tai sitä ei olisi noudatettu niin kirjaimellisesti.

Todelliset vaikuttajat(?)

Todellisuudessa ei ole sattumaa että edellä mainitut säädökset ja lait ovat ilmestyneet pöydille juuri oikealla hetkellä. Takana on monia eri intressejä, jotka ohjaavat toimintaa. Yhdeksi spekulaation lähteeksi on nimetty ns. neuvostohanke, jolla pyritään riistumaan maa aseista, ensiksi siviilit, sitten armeija. Spekulaatioon tietysti liittyy muutamia mielenkiintoisia pointteja, jotka etenkin "salaliittoteoreetikolle" on oikein mukavaa purtavaa. Esimerkiksi se että maamme puolustus perustuu reserviin ja sen tietotaitoon sekä kykyyn, ei itse armeijaan. No reservi muodostuu pääosin siviileistä, joka puolestaa mm. ylläpitää ampumataitoaan ampumaharrastuksen kautta. Jos..kun reserviltä lähtee aseet, on ilmeistä että puolustuskykymme heikkenee. Reserviläisten aseilla ei yksin maatamme puolusteta, mutta taidolla kyllä. On asiayhteydessä usein vilauteltu väitteitä, jonka mukaan "nykysodankäynti" ei jalkaväkeä tarvitse ja yhteyteen usein on liitetty esimerkkejä viime vuosikymmenien sotia. On vain kaksi ristiriitaa ko. väitteeseen; ensinnäkin ei ole yhtään sotaa ollut olemassa, johon ei jalkaväki/miehistö osallistunut, näin ollen on hyvin erheellistä väittää ettei jalkaväen/miehistön osuutta nykysodankäynnissä ole. Ehkä tulevaisuudessa on tieteiselokuvien tapaisia "robottisotia" joissa miehistöä ei ole, mutta kyllä nykyään vain jokaisessa kahinassa on se yksittäinen sotilas aseen kanssa mukana. Toinen poliittisesti mielenkiintoinen seikka on että usein väitteet "nykyajan sodasta" ja "reservin turhuudesta" tulee poliittiseltä taholta jonka tämä salaliittoteoreetikko tunnistaa "punakirja-aatteelliseksi". Viimeksi mainittua seikkaa vahvistaa vielä vihreiden poliittiset julkiset esitykset, jonka mukaan puolustustamme tulisi vähentää merkittävästi. Samoin on herännyt keskustelut palkka-armeijasta, jne. Tämä on puheenaihe josta voisi vääntää vaikka kuinka, mutta jätetään se tästä jutun aiheesta ulkopuollelle.


Tosiasioita, tilastotietoa ja järkeilyä

On siis ilmeistä että on annettu kuva laillisista aseista johtuvasta maamme vaarallisuudesta. On esitetty esimerkiksi seuraavia väittämiä:
- Suomen aselukumäärä on maailman huippua (peruste vaarallisuudelle)
- Suurin osa, ellei jopa kaikki pimeät aseet ovat alun perin laillisia (ts. laiton ase on peräisin laillisista omistuksesta)
- Maassamme lyhyt käsiase hankitaan vain ihmisen tappamista varten ja sille ei muuta käyttötarkoitusta ole
- Lyhyet lailliset itselataavat aseet ovat ilmeinen riski maan turvallisuudelle
- Itselataavat lailliset aseet ovat turhia, koska ilma-aseilla ja/tai kertalaukeavilla aseilla voi toteuttaa kaikki ne harrastemuodot mitä itselaavillakin.
...tässä vain murto-osa. Kaikkia näitä vaittämiä yhdistää irrationaalisuus ja/tai tietämättömyys.

Aselukumäärä on maassamme on todellisuudessa yleistä euroopan tasoa, ellei jopa joihinkin keskieuroopan maihin nähden matala. Jos esimerkiksi wikipedian tai jokun luotettavamman lähteen tilastoja katsoo niin toki siinä on nähtävillä asukaslukuun nähden meidän maallamme on jonkunlainen kärkipään sijoitus. Tilastoissa vain ei ole huomioitu meidän ampuma-aserekisterin epätarkkuutta (tuli tuossa aiemmassa tekstissä julki), eikä tilasto ole vertailukelpoinen muiden maiden poikkeavien ampuma-aselakien vuoksi. Esimerkiksi on maita missä mm. haulikkoaseet luetaan "maataloustyökaluiksi" (meillä KAIKKI haulikkoaseet ovat luvanvaraisia) siinä missä meillä on naulapistooli määritetty lupavapaaksi työkaluksi. Näin ollen kyseisen maan ampuma-aserekisteriin ei ole näitä työkaluja merkattu lainkaan mukaan. Karkean arvion mukaan meidän aserekisterimme poikkeama todelliseen lukemaan nähden on 10-20% ylimittainen ja jos kykisimme toteuttamaan vertailun, missä nämä muiden maiden lupavapaat aseet olisivat mukana, ei Suomen ampuma-asemäärä olisi mitenkään poikkeava. Vastineessa on mainittu lyhyiden käsiaseiden lukumäärän olevan maassamme poikkeuksellinen. Vastineen väite on näppärästi ottanut sellaiset maat vertailuun, jossa kotimainen lyhyiden käsiaseiden määrä on poikkeava, mutta jos esimerkiksi verrataan sellaisiin EU -maihin kuin Saksa ja Tsekki, Suomen lyhyiden käsiaseiden määrä väkilukuun nähden on matala. 

Tärkein asia kumminkin aselukumäärässä -asiassa ei todellisuudessa ole itse lukumäärä. On luotu fiktiivinen mielikuva, että lukumäärä suoraan korreloisi esimerkiksi henkirikoksien määrään. Esimerkiksi Brittein saarilla on siviilikäsiaseiden määrä minimaalinen ja silti tilastoidaan ERITTÄIN huolestuttavan kokoisia henkirikosmääriä vuodessa (laittomilla) aseilla tehdyiksi. Tästä päästäänkin teoriaan jonka mukaan laillisten aseiden määrä todellisuudessa korreloi esitetysti poikkeavasti henkirikoksiin. Meidän maassamme on ollut aseita ja aseharrastajia jonkin verran. Ampuma-aseluvan omaavia on noin 650 000 henkeä ja aseharrastajia (tarkkuusampuja, metsästäjät, yms.) karkealla arvioilla yli 1000000 henkeä. Lyhyitä laillisia käsiaseita, eli mm. pistooleja ja revolvereita on noin 240000-250000 kappaletta. Näistä lukemista katsottuna voisi kuvitella että henkirikoksien määrä on maassamme huima ja yksittäiseen kansalaiseen kohdistuva riski joutua laillisella lyhyellä käsiaseella tehdyn henkirikoksen uhriksi olisi erittäin suuri. TODELLISUUDESSA tilasto kertoo toista. Kun tarkastellaan jokusen kymmenen vuoden ajan jaksolla henkirikoksia, missä tekovälineenä on ollut lyhyt laillinen käsiase, päästään lukemaan 2-3 henkirikosta vuodessa. Tämä siis nykysen väestömäärään suhteutettuna antaa riskiprossenttimäärän 0.0000005% , tämä on siis se riskin mahdollisuus normaali kansalaisen joutua laillisella lyhyellä käsiaseella tehdyn henkirikoksen uhriksi. Pieni prosenttimäärä suhteutettuna aseiden lukumäärääriin ja harrastajamääriin todellisuudessa kielii siitä kuinka hyvin maamme aseharrastajat hoitavat leiviskänsä ja ovat suhteellisen nuhteettomia. 

Väite jonka mukaan laittomat aseet olisivat laillisista peristä, edustaa eräänlaista kansa harhaanjohtamista, sanaleikkiä ja silmänkääntötemppua. Viranomainen on pitänyt ja pitää tilastoa talteenotetuista ampuma-aseista ja määristä. Tarkkaa yhtenevää tietoa tiettävästi ei ole ja nyt tilastoidut tiedotkin ovat vähemmän julkisuuteen huudeltuja. Kuitenkin ns.takavarikkojen kautta on arvioitu että suurin osa laittomista ampuma-aseista on ns. sota-ajan aseita, sotamuistoja, jne. Sitten tulevat salakuljetut aseet ja siviileiltä anastetut tai heiltä hävinneet aseet. Tätä tilastoa ei liiemmin ole julkisuudessa purettu auki, mutta väitteet aseiden laillisista perimistä toitotetaan vahvasti. Noh...kyllä, varmasti valtaosa maailman asetehtaista tekee toimintaansa laillisesti, ts. heidän tuotokset ovat laillisia. Ja kyllä, maassamme sodassa olleet aseet ovat olleet "laillisia" olla olemassa ainakin kun isänmaatamme puolustettu. Tässä siis se sanaleikki ja silmänkääntötemppu ja harhaanjohtaminen tulee siinä kun annetaan ymmärtää että nämä kaikki edellä mainitut olisivat olleet SIVIILIASEIDEN ASEREKISTERISSÄ ja ne olisivat näin ollen varastettuja, mitä ne eivät ole todellisuudessa koskaan olleet.

Ihan muistutuksena raadollisesta reaalimaailmasta, ohessa muutama kuvasarja:





Makarov PM

TT-33
Kyseessä ei ole asevastustajien väittämä siviilirekisterissä olevien "laillisten aseiden" kätkö, vaan kyseessä on Venäläinen asesalakuljetus joka harvinaisesti jäi Viron ratsiaan kiinni. Kyseessä oli levoton määrä varsovan liiton kalustoa, joka oli menossa johonkin muualle kuin tarkkuusampumaharrastuksen ylläpitämiseen, nämä ovat hankittu johonkin muuhun tarkoitukseen kuin pahvin puhkomiseen. Ratsia ja lähetyksen kiinnijääminen on vain jäävuoren huippu. Huolestuttava ja mielenkiintoinen väittämä on että meidän maamme rajan yli menee vastaavia lähetyksiä suhteellisen usein, eikä ne jää kiinni ja luonnollisesti osa jää tämän maan pimeille markkinoille.
Näissä kuvissa realisoituu se todellinen uhkakuva todellisesta nykymaailmasta ja tulevasta; aseet ei maailmasta lopu. Jo nykyinen poliisin takavarikko todistaa että pimeille markkinoille tulee kuvien tapaisia "tuontiaseita". Lailliset aseet eivät todellisuudessa ole laittomien asemarkkinoiden lähde eikä uhka, se uhkakuva on vain tietoisesti poliittisista syistä synnytetty ja kylvetty kansaan itämään.

Suora Lainaus Aselehdestä 1/2010 laittomien aseiden arviosta:
Vuosina 2004-2007...
... valtiolle tuomituista aseista rynnäkkökiväärejä oli neljä (kaikki mallia AK47, yksi oli kirjattu "muu aseena"), konepistooleja oli 61 (17 asetta oli kirjattu "muu aseena"), pikakivääreitä oli kaksi ("Emma" ja "Kalle-Kustaa"), lisäksi jopa yksi tykki.

Kaasuaseita oli 193, pienoiskivääreitä 534, kivääreitä 671 (joista noin 430 ns. vanhoja sotilaskivääreitä), haulikoita 1530, pistooleita ja -revolvereita 1818 kpl sekä pienoispistooleita ja -revolvereita 469 kpl. Koska aseet on tuomittu valtiolle, ne ovat joko olleet luvattomia ja/tai luvanhaltija on tehnyt niillä rikoksen. Pistoolit ovat tietenkin yleisölle mielenkiintoisimpia, vaikka todellisuudessa pitkä ase on ollut yleisempi henkirikosaseena. Pistoolit ovat pääosin ennen toista maailmansotaa valmistettuja.

261 kappaletta FN Browning mallit 1900-1910/22 (+ 17 kpl. mallia 1935)
183 kappaletta 6,35 - 7,65 mm espanjalaisia pistooleita eri merkeillä (pääosin 7,65 mm mallia 1919)
142 kappaletta Mauser-pistooleita (näistä taskumallia 1910/14 yhteensä 98 kpl ja loput valtaosin "Ukko-Mausereita").
93 kappaletta CZ-pistooleja eri nimikkein.
83 kappaletta Haenel-Suhl 6,35 mm taskuaseita.
70 kappaletta Berettoja (mallia 1934-35 7,65/9 mm Short yhteensä 57)
62 kappaletta Parabellumeita (valtaosin mallia 23).
63 kappaletta Nagant-revolvereita (3 kpl .22-kaliiperisena).
60 kappaletta Walherin taskuaseita (pääosin 7,65 mm mallia 4).
55 kappaletta Tokarev-pistooleita.
39 kappaletta 6,35 - 7,65 mm Ortgies -pistooleita
17 kappaletta Bayard -pistooleita.
11 kappaletta 7,65 mm Beholla-pistooleita, joista ilmeisesti yksi oli Espoon Sellon tappajan aikaisempi ase, se, josta hän selvisi aiemmasta rikoshistoriastaan huolimatta 300 euron sakoilla ja ilman oleskelulupaan puuttumista.

Modernimpiakin ja ilmeisesti alkujaankin luvattoman lähteen aseita on, mutta kokonaismäärään nähden vähän. Esimerkiksi Berettan moderneja malleja 12 kpl ja Makarov-pistooleita 21 kpl. Jossain vaiheessa mahdollisesti luvallisia aseita on ehkä ollut osa CZ 75/85 (32 kpl), Glock (18 kpl) ja Heckler & Koch (7 kpl) -pistooleista. Kohtuullisen varmaan on sekin, että osa näistä aseista on peräisin viime vuosikymmenten taistelutantereilta ja erityisesti CZ:n osalta on syytä epäillä myös täydellisen lupavapaita lähteitä.

Viivan alla:
Luvallisia aseita on Suomessa aselakiesityksen mukaan noin 1,6 miljoonaa ja yhden käden aseita 250 000. Aserekisterin päällekkäismerkintöjen vuoksi todellista määrää ei tiedä kukaan, mutta ilmoitettua pienempi se joka tapauksessa on. Varovaisen arvion mukaan virhe on vähintään 10-20 %. Jopa tätä juttua kirjoitettaessa allekirjoittaneen aserekisteritiedoista löytyi sama ase kahdesti hiukan eri numeroin.

Kaikkiaan aseita tuomittiin valtiolle tässä otannassa 5721, joista yhden käden aseita 2287 kappaletta. Niistä melko tarkalleen viidennes oli .22-kaliiperisia pienoispistooleita/revolvereita. Pienoispistooliksi oli tilastoitu myös kaasupistooli ja pienoiskivääri, jotka mahdollisesti on muutettu "pistooleiksi".

Aseiden lupahistoriaa tai kertymäaikaa ei ole tilastoituna, eli viranomaisten tavoin on tehtävä pelkkiä valistuneita arvauksia. Yksi syy siihen, miksi lupahistoria jää arvailujen varaan, on rikosten vanheneminen. Jos ase on varastettu tai kadonnut, eikä rikos/katoaminen selviä, tieto katoaa rikosilmoitusjärjestelmistä kymmenessä vuodessa. Jos ja usein kun tieto aseesta yleensä ja varsinkin aseen katoamisesta ei ole edennyt aserekisteriin asti, ase katoaa sähköisistä rekistereistä kokonaan. Tietenkin voidaan myös kysyä, miksi asia on näin ja miksi asiaa ei korjata? Vastaus on raha. Aserekisteri pitäisi uudistaa ja päivittää ns. pahvilupa-aseiden osalta. Työmäärä on suuri.

Asemerkeistä voisi päätellä, että pistoolien/revolverin osalta ainakin 1500 asetta näistä 1818 aseesta on ollut luvattomia vähintään sodista lähtien ja huomattava osa ns. ikuisesti, eli aseet ovat ajalta ennen lakia, joka edellytti aselupia. Perustan väitteen siihen, että noin 1500 näistä aseista on joko taskuaseita tai rintamalta tuotuja sotamuistoja. Näihin aseisiin ei pääsääntöisesti saatu tai edes haluttu lupia ja lisäksi vähintään puolet näistä aseista on todennäköisesti tuotu maahan jo ennen ensimmäistä aselakiamme. Pelkästään ylläolevista esimerkkiluvuista kertyy noin 600 jopa lähes satavuotiasta taskuasetta. FN-pistoolien osalta ei ole tilastoitu aseen ikää, eli malli 1910 voi olla yhtä hyvin 1920- kuin 1960-luvultakin. Nähtäväksi jää, toistaako historia itseään mm. entisen Jugoslavian sodan jäljiltä, eli näkyvätkö nämä aseet muutaman vuosikymmenen aikana vai näkyvätkö jo esim. takavarikkoon päätyneiden CZ-pistoolien osalta?

Lopuksi:
Selvää on, että valtiolle tuomituista 67 konetuliaseesta tuskin yksikään on ollut aseluvilla.

Pitkistä aseista valtiolle tuomituista 671:stä kivääreistä kaksi kolmesta on vanhoja sotilaskivääreitä, eli näistä melkoisen osan voisi olettaa olleen luvattomia sotamuistoja. Haulikoiden ja pienoiskiväärien osalta luultavaa on, että lupahistoriaa usein löytyy, kuinka kaukaa, se varmasti vaihtelee ja sama pätenee myös .22-kaliiperisten pistoolien/revolverien (469 kpl) osalta. Aseluettelosta arvioituna reilut puolen sataa .22-asetta vaikuttaisi tyypiltään sellaiselta, ettei niihin ole Suomessa juuri lupia annettu, eli kyseessä ovat mm. Amerikan tuliaiset.


Sen sijaan pistooleista ja revolvereista (1818 kpl) neljä viidestä on sota-aikaisia tai vanhempia tasku/sotilasaseita, valtaosin siis olleet luvattomia sodista lähtien. Suuri osa sitä ennenkin. Moderneja pistooleita oli kaikkiaan noin 250 kappaletta. Näistä luokkaa 60 on taskuaseita tai malliltaan muuten sellaisia, ettei niihin ole kovin helppoa lupaa saada.  Julkisuudessa on väläytelty monen luvallisen aseen olleen "joskus" luvallinen. Ehkä niin, mutta valtaosin siitä luvallisuudesta näyttäisi olevan ainakin puolikas vuosisataa ja monissa tapauksissa ainoa lupa on ollut rintamalla saatu tai otettu. Paradoksaalista kyllä, sitäkään ei tiedetä, kuinka moni näistä aseista annettiin ensimäiselle haltijalleen valtion toimesta joko viran tai sodan vuoksi.




Ampuma-aseen hankintaperuste puolestaan nojaa indiviuaalin oma henkilöhtaiseen pohjaan. Näin ollen yleinen väite ampuma-aseen hankkimiseksi ihmisen tappamista varten on perätön...itse asiassa väite on täysin irrationaalinen spekulatiivinen provokaatio. Samaan yhteyteen liitettynä väittämä jonka mukaan ampuma-aseella ei voisi muuta tehdä kuin riistää toiselta ihmiseltä hengen, on hankintaperusteen tavoin yksilö-ja henkilökohtainen. Otetaan erinomaisesti rinnastettava esimerkki asiaa selventämään: Puukko, eli teräase, se löytyy jokaiselta kansalaiselta . Teräaseen tarkoitus- ja suunnitteluperusta on sama kuin tuliaseella, sillä myöskin tapetaan maassamme ihmisiä, itse asiassa HUOMATTAVASTI enemmän kuin ampuma-aseilla yhteensä. No teräaseen hankintaperuste, joku voi ostaa sellaisen leivän leikkaamiseen, joku puun veistämiseen, joku toisen ihmisen vahingoittamiseen...ja joku kuten minä en tarvitse oikein nykypäivänä puukkoa mihinkään. No kun minä en näe puukolle mitään tarpeellista omaa käyttöä, olenko minä oikeutettu sanomaan teräaseella tehtyjen ikävien tapauksien johdosta että teräaseet on poistettava kansalaisilta? -en, ainakaan omasta mielestäni. Tämä sen taki että YMMÄRRÄN että joku toinen voi teräaseella turvallisesti toteuttaa vaikka mitä toimia ilman toisen vahingoittamista...ottamatta kantaan mihin teräaseet on alunperin suunniteltu ja kuinka paljon niillä on maailman historian aikana ihmisiä brutaalisti tapettu. Sama on ampuma-aseiden kanssa, meidän maassamme on 650 000 harrastajaa jotka näillä objekteilla harrastaa turvallisesti ja huolellisesti virkistävää harrastustoimintaa, jolla on yhtä vähän käytännön tekemistä ihmisen tappamisen kanssa kuin teräaseella veistämisen kanssa. Se että mm. niin teräaseilla kuin ampuma-aseilla tapahtuu vuosittain ikäviä dramaattisia tapahtumia, on ikävä lieveilmio inhimillisen ihmisen toiminnasta.
On itse asiassa mielenkiintoista että jos joku taho (esimerkiksi vihreä puolue) tai henkilö väittää että laillinen ampuma-ase hankitaan vain ihmisen tappamista varten, tämä nimittäin tarkoittaa että ko. väitteen sanova taho/ihminen hankkii myös veitsen, taliko, auton, yms. tappamista varten, ts. on tappamisaikeissa.

No aiempaan väitteeseen jatkaen, eli väite jonka mukaan laillisen lyhyen itselataavan aseen omistaminen tai ase itsessään olisi turvallisuusriski. Toki riski ihmisellä elämisessä on. On riski että naapuri tulee tökkäsee teräaseella kurkun auki tai on riski että joku rattijuoppo ajaa kuoliaaksi kun kävelee kadulla - me eletään maailmassa luokkaantumisriskien ympärillä. Jokaiseen riskiin voidaan määrittää jokin reaalimaailman lukema, eli prosenttiluku, esimerkiksi on olemassa jokin riski kuolla maassamme myrkkykäärmeen puremaan tai kuolla salaman iskuun. Jos puhutaan laillisten aseiden synnyttämästä riskistä niin paljon kohuttujen lyhyiden käsiaseiden kohdalla sen prosentti osuus on aiemmin mainittu 0.0000005%. Noin vertailuna voidaan sanoa että nykylääketieteen vallitessa terveen ihmisen kuolemismahdollisuus flunssaan on noin 0.005%. Fyysisesti terveen ihmisen kuolemismahdollisuus flunssaan on siis 10000 kertainen laillisella aseella henkirikosuhriksi joutumisriskiin nähden. Jos objektia puntaroidaan riskipotentiaalina, niin maastamme löytyy hyvin runsaasti muita objekteja, jotka ovat merkittävästi suurempi riski kansalaisella ja maalle kuin ampuma-ase. Niitä ovat mm. ajoneuvot, teräaseet, talikot/kirveet/yms., naru/köysi, kaikki tukahduttamiseen soveltuvat esineet esim. muovikassit ja tyynyliinat, vesistöt (vuoden 2010 kesänä hukkui vesille yhtenä kuuna enemmän kuin tässä maassa kouluampumistapaukissa koskaan yhteensä.), jne. Lista on pitkä, optulan ja tilastokeskuksen listoilta näkee suoraan mihin ihmiset ovat menehtyneet ennen aikaisesti.

Mitä tulee itselataaviin laillisiin lyhyisiin käsiaseisiin ja niillä harrastamiseen niin tässä on väitteessä kertalaukausaseiden niiden korvaamiseksi todistaa asevastustajan tietämättömyyttä ja popularistista lietsontaa. Esimerkiksi virallisissa urheiluammunta muodoissa, paria lajia lukuunottamatta itselataava rakenne on välttämätön. Näin ollen itselataavaa lyhyttä ampuma-asetta ei voi korvata jollain muulla, ilman että ko. ampuma-urheilulajin harrastaminen loppuu kokonaan. On myös lapsellista ja naivia kuvitella että me maana oltaisiin se joka vaikuttaa mm. olympialajin sääntöihin, on sama väittää että me maana voitaisiin vaikuttaa omalla toimillamme mm. suurvaltojen asevalmistukseen, tämä on vain jonkun haavemaailmoissa elävän henkilön idealistinen kostea päiväuni ilman reaalimaailman kytköstä.

Mistä todellisuudessa on siis kyse?

Mistä oikeasti siviiliasevastustamisessa ampuma-aselakijupakan kautta on siis kyse? ..kyse ei ole rationaalisesta, järjellä perusteltavissa olevasta asiasta, vaan kyse on politiikasta. Politiikassa nykypäivänä usein ei käytännössä ole kyse kansan hyvinvoinnista, vaikka sitä varten tiettävästi ainakin demokraattisessa tasa-arvoisessa länsivaltiossa koko homman pitäisi rakentua. Saamme päivittäin lukea kuinka poliittiset tahot "töpeksii" ja maksumiehenä aina on kansa, jos ei muuten niin kansa maksaa ainakin verojen kautta poliittisen tahon paksun palkkapussin. Käytännössä kansa maksaa kuitenkin paljon enemmän, huonot irrationaalliset päätökset ja lait vaikuttavat kansaa paljon konkreettisemmin kuin yksilö yleensä kykenee edes ymmärtämään.

Miten ja millalailla ampuma-aselakijupakassa sitten on kyse politiikasta? Me olemme poliittisesti monessakin mielessä melko ristiriitainen maa. Toisen maailmansodan aikana olemme poliittisesti vaihtaneet ja kääntäneet takkia moneen kertaan, kotimaan kielellä sanottuna olemme hakeneet liittolaista useasti ja silti kumminkin olemme tehneet itsenäiset päätökset liittolaisuuden kustannuksella. Myös sodan jälkeen Neuvostoliiton vaikutus poliittiseen rakenteeseemme on ilmeinen. Voisi sanoa että olemme maa jolla ei todellista puolta tai vakaumusta ole..tai ainoa vakaumus ja identiteetti syntyy "puolueettomasta hyvinvoinnista". Tämä käsitetään usein monella eri tavoin. Jos tarkastellaan historiassa aikaa taaksepäin maamme toimintaa, niin olemme olleet itänaapurin uhan alla ensiksi 40-luvulla taistellut konkreettisella tasolla vapauden ja sodan jälkeen olemme taistellut kasvana maana itsenäisyyden..sen pelon alla että jouduttaisiin 3:nen kerran ottamaan yhteen suuren itänaapurin kanssa. 1980-luvulta 90-luvulle tultaessa politiikka ja maailman valtasuhteet muuttuivat mm. kylmän sodan päättymisen myötä. Ehkä 1980-2000 välinen aika oli Suomelle poliittisesti aidosti itsenäistä aikaa, eri asia on että olemmeko kyenneet toimimaan aidosti itsenäisesti. Poliittisen kulttuuriperimän tavoin silti EU oli meille ihanneratkaisu, saimme taas jonkun tahon mihin kiinnittyä. Tämä siis toimintatapa on nähtävissä kaikessa toiminnassamme, maallamme on hyvin vähän mitään aidosti omaa, kaikki muu on pitkälti kopioitua. Esimerkiksi valtaosa viihdemusiikista 1980 tulessa oli kopioitua maailmata, tästä eteenpäin kopioitiin epätoivoisesti mm. euroviisuissa menestyneiden muiden maiden esityksiä ymmärtämättä sitä faktaa ettei kopioimalla menestystä synny omaa menestystä. Ei ole olemassa kopioitavaa menestymisen kaavaa, se syntyy aidosti itsestään jos on syntyäkseen ja jos ympäristötekijä luovat pohjan uudelle.

Ampuma-aselakijupakka siis kytkeytyy politiikkaan monella eri tavalla. Pääsääntöisesti kyse todennäköisesti on siitä että Suomi haluaa poliittisesti olla "mallioppilas". Tämä tarkoittaa sitä että maailmassa on olemassa instansseja, jotka muodostavat idealistisia maailmankuvia ja elämisen malleja. EU kokonaisuudessaan sisältää hyvin paljon edellä mainittuja instansseja. Osa EU maista haluaa pitää itsenäisen päätäntävallan ja oman älyn päätöksissään, niinpä tälläiset maat toimivat ko. instanssien ajatuksien vastaisesti. No sitten on EU maita jotka noudattavat näitä intstanssien ajatuksien mukaan. Suomi edustaa "mallioppilasta" siinä mielessä että meillä ikävä kyllä on poliittinen tahtotila (poliittisesta perimastä johtuen?) miellyttää ja se menee käytännössä kansallisen edun ja järjenkäytön edelle. Esimerkiksi lähdimme maksumieheksi Kreikan velkakriisiin vaikka oma taloudellinen tilanteemme on todella huolestuttava. Ainakin oman talouden pitämisen suhteen oma JÄRKI sanoo että se oma talous täytyy saada kuntoon ennen kuin aletaan rahaa jakamaan muille. Ampuma-aselakijupakassa meidän maassamme olevat henkilöt, joilla on valta vaikuttaa todellisesti ko. asiaan, on sellaisin "naruissa" kiinni joiden päässä on poliittisia tahoja joilla on suuri tahtotila tehdä näiden edellä mainittujen instanssien mukaan päätöksiä. Eli asia lyhyesti; vaikka faktat, historia ja tilastot kertovat rationaalista totuutta, tehdään rationaalisuuden nähden poikkeavia päätöksiä sen takia että näytämme ulospäin hyvältä..ja kaikki oman kansan kustannuksella.

Kuinka poliittinen touhu sitten kansan silmissä toteutetaan? ..propagandalla, väärillä mielikuvilla, poliittisilla silmänkääntötempuilla, jne. Näitä on tehty paljon ja tehdään koko ajan niin kauan kuin kansa menee juttuun mukaan. Kansa muisti on lyhyt, näin ollen maassamme poliittinen taho voi tehdä käytännössä mitä vain. Kuka muistaa jonkun poliitikon huumetouhuista tai toisen poliitikon kuolemantuottamuksesta rattijuoppoudessa - jokusen kuukauden jälkeen ei kukaan. Kun tehdään hätäpäissään poliittisista intresseistä kumpuava huono laki, jonka seurauksena maa muuttuu huomattavasti väkivaltaiseksi, eli "kuka sen, vain poliittisesti tärkeän lakimuutostouhun muistaa silloin kuin maa voi ko. lain seuraksesta huonosti?" ...ei kukaan. Tässä tämä ongelma onkin, tämän maan tulisi alkaa itsenäisesti, itsekkäästi päättää omista eduista ja olemisesta kansallisella tasolla, eikä sen mukaan mitä joku idealisto maailmalla sanoo. Jälleen vertausesimerkki: minun on helppo sanoa miltä jostain raiskauksen uhrista tulisi tuntea ja tehdä, ikään kuin tietäisi oikeasti miltä hänestä tuntuu...todellisuudessa tuntematta tai tietämättä ko. uhrina olemisesta yhtään mitään. Kansa (toivottavasti) herää tilanteeseen, tämän vuoksi vuonna 2010 perussuomalaiset -puolueen kannatus on noussut räjähdysmäisesti. Syy minkä takia muut puolueet ovat huolissaa perussuomaisten noususta on se että ilmeisesti tuossa puolueessa nähdään maan etu ja tilanteen hätätila. Ja näin se ehkä tuleekin olla, sillä se ei todellisuudessa tee meidän maasta parempaa tai paranna esim. 3 lapsen yksinhuoltajanaisen hyvinvointia jos ollaan "mallioppilas" jonkun instanssin silmissä. Se mallioppilaisuus kun ei tuo meille sen enempää varallisuutta (päin vastoin) ja tuo mallioppilasmaine on hyvin nopeasti katoavaista.
Käytännön tasolla tämä poliittinen touhu on toteutettu sellaisilla tempuilla, jotka kääntävät kansalaisen katseet ja mielet mukaan. Eräs vahva keino on luoda tietoisesti hoblofobista mielentilaa (asepelko) ja mikäs siihen on ollut parempi kuin sattumalta syntyneet kouluammuntatapaukset ja mukaan lähteneet asekieltoa toitottavat kovaääniset poliittiset taustat.

Täytyy muistaa että mistä vain maailman asiasta voidaan luoda "peikko" vastoin realiteettejä kuten maamme ampuma-aseasiasta. Kun tarpeeksi esimerkiksi ruokimme kansan negatiivista vesistöstä ajatusta "kansatappajana" (viitaten hukkumistilastoihin), ei ole aikaakaan kuin saamme aikaiseksi (tarpeettomasti) uinti, ja veneilykiellon, sekä alamme tyhjentämään vesistöjä.

Summasummarum

Mitä tämä kaikki nyt siis tarkoittaa? ..kuka hyötyy, kuka ei, kuka maksaa ja miksi, mitkä ovat tulevaisuuden näkymät, jne.

Seuraavassa on muutamia mielenkiintoisia seikkoja/ajatuksia, joka voivat vastata kysymyksiin "kuka-miksi":
- Uusien aselakitouhujen takana on siviiliaseiden riisunta. Siinä mittakaavassa mitä mm. vihreät olisivat halunneet, ei toteudu vielä. Mutta uudistuksilla heikennetään käytännössä toimintaa merkittävästi.
- No on ilmeistä että jotta voimme olla mallioppilas fiktiivisessä mm. "aseeton maailma" -intressissä, että siviileillä ei tässä maassa ole aseita, itse asiassa parempi ettei kenelläkään ole aseita.
- On myös spekuloitu että kommunistinen vasemmisto -taho "Suomen valloitus" -hankkeessa hyötyy jos maalla ei ole puolustuskykyistä miehistöä, eikä siviileillä ole aseita. Muistettavahan on että meidän maan puolustus nojaa reserviin, jonka puolustuskyky nojaa puolustustaidon ylläpitämiseen ja vaikka sanotaan ettei siliivit omilla aseilla voi maata puolustaa, on totuus siinä että idea osakseen puolustuksessa pohjaa maahamme hyökäämisen kannattamattomuuteen tai suuren hintaan. Ts. mitä kalliimpaa ja vaikeampaa maahan on tulla, sen pienempi todennäköisuus on hyökkäämiselle- sama pelaa täysin toisin päin.
- Vaalit vuonna 2011 lähestyy, siihen mennessä joillakin puolueilla on ollut pakottava tarve hakea "vaaliaseita" äänestäjien saamiseksi, SEKÄ luodakseen eri puolueiden välillä sidoksia. Näin ollen joillekin puolueille on ollut edullista toitottaa vaikkapa asevastaista kampanjaa.
- Puolueiden välisiä sidoksia on, esimerkiksi maamme nykyinen presidentti edustaa wanhaa radikaalinuorta, vaikka nykyinen virallinen suuntaus voi olla jotain muuta. Kumminkin sidoksien vaikutus näkyy joissain toimissa edelleen.
- Mediatalojen omistus- ja ohjauspohja on spekuloitu poliittisiksi. Mediatalot ovat puolestaan monen muun yhdistyksen ja organisaation tavoin taloudellisen osaajan käsissä hyviä rahanlähteitä.
- Todellinen siviiliasekiellosta hyötyjä on rikollinen toiminta. Vaikka kuinka ideologisesti ja lapsenomaisesti kuvittelee ampumaseiden häviävän maailmasta kieltämällä, todistettu (mm. Iso-Britania, Belgia, jne.) fakta on että ampuma-aseelle on aina olemassa kysyntä. Mielenkiintoinen kysymys on että kun nykyinen ampuma-aselaki pitää laillista aseharrastajaa nuhteettomassa elämäntavassa kiinni (jotta ei luvat lähtisi), niin kuinka moni jatkaa harrastusta kieltojen jälkeen laittomilla?

Seuraavassa on muutamia asioita, joka voivat vastata kysymyksiin "kuka maksaa-miksi..tulevaisuus":
- Ampuma-aseen hallussapito-oikeus ja aseen omistusoikeus on juridisesti kaksi eri asiaa, jos hallussapito-oikeus poistetaan, objektin omistusoikeus kyseenalaistuu VAIKKA siihen on omistajalla sidottu taloudellista pääomaa.
-  Jos asekieltoa toteutettaisiin Brittien tavoin, eli aseet lunastetaan kansalta, niin hinta-arvio on miljoonissa euroissa veronmaksajien taskusta.
- Kansa maksaa rikosten raaistumisella ja kansallisen turvattomuuden kasvulla laittoman asebisneksen kasvun myötä. Kontrolloidun aseharrastamisen myötä tiedetään kuka omistaa ja tekee mitäkin, kun käytännössä kielletään aseharrastaminen, ei tiedä kansalainen eikä viranomainen kenellä aseita on ja mihin tarkoitukseen.
- Maan omistajat ja metsästäjät. Melkein 30% koko Suomen maasta on yksityisessä omistuksessa, josta valtaosa kantaa maatilkkunsa eläinkannasta huolta metsästämällä. On väärin kuvitella että aselakijupakat ei koskisi jotain tiettyä aseharrastajakuntaa - se koskettaa ja tulee koskettamaan AINA kaikkia..myös metsästäjiä.
- Kansa maksaa riistaeläin kannan kasvuna, joka realisoituu mm. hirvikolarien nousuna.
- Kansa maksaa maan puolustuskyvyn heikkenemisenä. Maamme puolustus nojaa reservin kykyyn, joka on sidoksissa mm. ampuma- ja aseenkäsittelytaitoon


Tilastofaktoja:
* Suomessa on 650 000 luvallisen ampuma-aseen omistajaa.
* Suomessa on 5,2 miljoonaa henkilöä.
* Suomessa kuolee noin 120 henkilöä vuodessa henkirikoksen uhrina.
* Suomessa tehdyissä henkirikoksissa tuliase on tekovälineenä 16 %:ssa tapauksista.
* Suomessa tehdyissä henkirikoksissa luvallinen tuliase on tekovälineenä 7 %:ssa tapauksista
* Suomalaisista luvallisen aseen omistajista 7,7 kpl epäillään vuosittain aseellaan tekemästään henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,012 promillea kaikista luvallisen aseen omistajista.
* Kaikista suomalaisista epäillään noin 120 henkilöä vuosittain henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,024 promillea koko väestöstä.
* Lähes poikkeuksetta suomalainen henkirikoksesta epäilty on 15-64-vuotias.
* Suomessa on 3,5 miljoonaa 15-64-vuotiasta henkilöä.
* Kaikista suomalaisista 15-64-vuotiaista epäillään noin 120 henkilöä vuosittain henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,034 promillea kaikista ikäryhmään kuuluvista.
* Edellä mainitusta voi helposti vetää johtopäätöksen että laillisen aseen omistajaa epäillään rikoksesta puolet vähemmän kuin kansalaista jolla ei aseen hallussapitolupaa ole = ts. laillisen aseen omistaja on 2x nuhteettomampi kuin kansalainen jolla ei lallista asetta ole.
* Laillisella lyhyellä käsiaseella tehdyn henkirikoksen uhriksi joutumisen riskiprosentti on ~0.0000005%


Jatkoluettavaa:

Death star -päätös


keskiviikko 3. marraskuuta 2010