Murheiden määrä on vakio..vai onko?

Tässä elontiellä on huomannut että kaikilla ihmisillä on aina jotain murheita. Siis omallakin kohdalla huomaa että vaikka asiat olisi  sillä tavoin hallussa, että mistää ei suoranaisesti ole puutetta tai ongelmaa, niin silti tuntuu joku olevan aina ainakin vähän pielessä. Jotenkin aina ajattelee siten että ihminen jolla on sosiaaliset suhteet kohdallaan ja paljon rahaa, ei voisi omata "murheita", tosin kylläpä hän omaa niitä. Esimerkiksi tuossa töllössä on tullut tätä roskahumppaa (ei paljon muuta tunnu nykypäivänä tulevan) jossa yhdessä ohjelmassa saattaa monimiljonääri murehtia minkälaisen plastiikkakirurgisen toimenpiteen lemmikkipuudelille teettää tai toisessa ohjelmassa joku äiti ottaa hirveet paineet siitä löytääkö hän 1000euron muotivaatettä 4 vuotiaalle muksulleen. Eli siis murheiden määrä pysyy aina vakiona, oli tilanne mikä hyvänsä. Ainoastaan murheiden taso tuntuu heittelevän. Jollakin on aidosti ongelma saada kasaan rahaa kuukaudeksi, jotta saa perheen ruokittua, toisella se "ongelma" on sitä nirpottamisen tasoa. Tästä tulee äkkiä mieleen että ehkä todellisuudessa ne omat "ongelmat" usein on mitättömät, sen vuoksi onkin yrittänyt kohdistaa murhetimisen "todellisiin" ongelmiin..joita lopulta on myös hyvin vähän..ja toisaalta mitä sitä murehtimaan. 

Tästä aasinsilta sivuun; katselin kun nyt on tullut "heimovaimot" ohjelma töllöstä. Moisen bongasin kun turhautuneena yritin hakea jotain katseltavaa töllötarjonnasta sitä löytämättä. Kyseinen jakso minkä noin puolesta välin aloin katselemaan oli jokseenkin kiehtova. Eniten kiehtoi katsoa kuinka primitiivikansa elää ja tulee toimeen, jne. Ohjelmassa siis oli neljää kymppiä lähestyvä länkkärinainen (Andy) mennyt hyvin pirimitiivisen kansa keskelle asumaan, koko roska oli kuvattu sitten meidän "sivistyneiden" iloksi pällisteltäväksi. Tuolla metsän keskellä ihmiset elivät ja kasvattivat perheitään sukupolvesta toiseen, eli noin peruspuitteliltaan elämistä siinä missä muillakin ihmisillä. Muutama mielenkiintoinen asia oli huomata: ne asiat, mitkä meillä määritellään "hyvinvoinniksi", puuttui heiltä pitkälti täysin..siis aina materiasta, yhteiskuntarakenteeseen, aikaan, jne. asti. No tämä Andy oli mennyt elämään tämän primitiivisen heimon keskelle ja pohti kovin omaa sisäisen kellon lyöntiä. Hänellä ei siis ollut lapsia ja hän pohti noin filosofisessa mielessä niiden tekoa ja olemassa oloa.

Heimon porukkaa, spaareo huulessa eikä mitään huolia

Näillä ihmisillä ei tuntunut olevan minkäänalisia murheita mistään. No joku voisi sanoa kun ei mitään ole, niin mistäpä sitä murehtia. Heimolla oli jokunen sisäinen sääntö ja työjako, sillä he elävät ja homma toimii. Mielenkiintoista oli myös se että näille ihmisille aika oli käytännössä täysi vieras käsite. Kun Andy kysyi kauanko oli keski-ikäisen näköinen pariskunta ollut naimisissa (tai vastaavassa liitossa), he eivät tienneet, veikkasivat 100 sata vuotta. Heimon päivärytmit perustuivat perusasioihin: metsästämiseen, metsästä keräämiseen, lasten tekoon, syömiseen, nukkumiseen, ruuan laittoon,jne. Eli aika primitiivistä siis meiniki, toisaalta samoja perusasioita mitä me sivistyneetkin tehdään. Ehkä suurin asia mikä tästä hemosta näkyi oli rauha, onni ja kunnioitus kaikkea kohtaan. Eivät he tapelleet, tappaneet toisia, yms. ilmeisesti heillä ei aihetta ole moiseen tai heille ei ole edes syntynyt tällaisiina asioihin käsitettä. Heillä ei ole siis taustalla mitään uskonnollista kasvua ja käsitettä, joka on meille luonut askeleet tähän nykytilanteeseen. No vaikka kuinka ylpeänä voi vaikka LCD telkkarin omistavana rehennellä kehityksen huipulla olemista, tulee mieleen kysymys että ollaanko me nyt niin hirveen sivistyneitä kaikkine sääntöinemme, sotimisien/tappamisien ja rahan perässä juoksemisen kautta. Kun katsoo lööppejä niin koko ajan saa lukea kuinka joku on puukottanut toisen henkiltä..tämäkö on sivistynyttä toimintaa? ..tai tosiaan meillä on viimeisen 10-15 vuoden aikana keksitty kansalle sääntöjä ja rajoituksia, että todellakin murheiden aiheita ja ihmisen oman kyvyn rajoittamista/mahdollisuutta on supistettu.

Aina asia mikä tuossa sarjassa tuli ilmi, oli heimon huoli Andyn lapsettomuudesta. Eli heille keskeinen ihmisen biologinen elämän tarkoitus on tärkeä; jälkipolven teko. No tuossa yhteisössä mukuloita aletaan tehtailemaan meidän mittapuun mukaan jo lapsena. Niitä tehtaillaa jonkin verran sillä lapsikuolleisuus on noni 50% metsän "lääketieteen" ja tuntemuksen pohjalta. Nuoret rakentavat perheitä nuorena, hyppäävät vanhempien saappaisiin ja vahemmat siirtyvät ehtoo puolelle; elämän kiertokulku jatkuu. No Andyn lapsettomuus huolestutti sen vuoksi, että heimolle keskeinen elämän kiertokulun ylläpito Andyn kohdalla pysähtyisi.

Ohjelma pisti tosiaan mietityttämään. En nyt sillä että tässä heräisi kova hinku muuttaa puuhun asumaan tai jotain, vaan lähinnä noin vertaamaan käytännössä kahden samanlaisen ihmisen, tyysti erinlaisen ihmisen maailman elämää keskenään. Vaikka kuinka tuntuu että me olemme ylivertaisia kaikkien keksintöjemme (jotka on pääosin syntynyt sotateollisuuden myötä) ja sääntöjemme kanssa, on tuolla primitiivisella heimolla yksinkertaisuudessaan jotain paljon suurempaa ja arvokkaampaa kuin meillä. Heillä ei ole meidän romuja (mitä tulee joka tuutista enemmän ja enemmän), eikä heillä ole "sosiaalisia medioita", eikä heillä ole kiire töihin/tjsp koska ajalla ei ole mitään merkitysta, heillä ei ole instanssia joka sanelee kuka saa tehdä mitenkäkin, samoin kaikilla on yhtenevät oikeudet tehdä mitä vaan sillä kaikki haluaa elää nuhteessa ja rauhassa, heillä ei suunnitella uraa tai pohdita koska lapsia pitäisi ja kenenkä kanssa tehdä, heillä ei ole ongelmaa tienistien suhteen,yms. eikä murheita siitä hankkiiko Gabot vai Bershka kengät. Toisinaan herää kysymys että ollaanko me lopulta niin sivistyneitä tai ketkä niitä primitiivisiä on: me tehtyjen ongelmiemme kanssa vai joku heimo jolla ei elämän suhteen ole ongelmia?