Yritetään yritetään...

Taas sitä ollaan kortistossa..siis edelliset hommat loppui työpaikan kyykähdyttyä. Harmi sinänsä, sillä se työ mitä tein, oli minulle hemmetin mukavaa sellaista...oisin moista touhunnut paaaaaljon pidempäänkin. Mutta kait se menee niin että mikään hyvä ei voi jatkua määrättömästi. No nyt sitten "valtiolle töihin", eli kortistoon kun uutta työtä ei ole löytynyt ahkerasta kyselystä huolimatta. Tässä herääkin niitä katkeruuden ja kyseenalaistuksen kysymyksiä medialle ja valtiolle; miten tässä maassa on työvoimapula/osaajista pula, jos hyvin koulutettu ja erittäin kovalla työmotivaatiolla varustettu ihminen ei pääse töihin? Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Aikoinaan kun valmistuin yliopistosta ja olin intoa piukassa menossa uusien tietojeni kanssa työelämään, vastasi se pitämällä akateemikkoa kortistossa noin 2.5-3 vuotta. Toivottavasti nyt ei mene yhtä pitkään.

Edellisen työttömyyspätkän aikoihin työkkäri "tarjosi" minulle vaihtoehtona yrittäjyyttä, tämä oli asia mikä kummastutti suuresti useastakin syystä. Samaa kummastusta on kasvattanut joidenkin päättäjien ja "mediaihmisten" leiskautukset, jonka mukaan mm. yliopistotutkinnon omaavien pitäisi alkaa yrittäjiksi. No tietysti kouluja käymättömän ja oikeita töitä koskaan tekemättömän poliitikon on helppo heitellä vaikka mitä heittoa, mutta niissä kun tuntuu ikävän usein paistavan se tietämättömyys ja omasta mielestään pelkkä "hyvä idea". Itse asiassa "ala yrittäjäksi" ns. idean heittäjiä yhdistää hyvin pitkälti yksi ja sama asia; ne eivät ole olleet koskaan yrittäjia itse. Eli tässä TAAS raadollisesti paljastuu nämä "minä miehenä tiedän miltä tuntuu olla 6 lapsen äiti" tai "minä tiedän miehenä miltä abortin tekevästä naisesta tuntuu" -ajattelu. Kun tiedustellaan keskiverto yrittäjältä onko se niin ruusuista ja kannattavaa, mitä puhutaan, on vastaus erittäin suurella todennäköisyydellä "ei". Toki jotkut onnistuu, harvempi ei onnistu. Hyvän taloudellisen pääoman ja suhteet omaavalla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin sellaisella jolla näitä ei ole...itse asiassa myytävällä tuotteella/palvelulla ei näissä ole niin suurta merkitystä, kuin helposti annetaan ymmärtää tai ihmiset luulee. Miljoonia tehneeltä kun tiedustellaan asiaa, niin hän kehuu yrittämisen mahdollisuutta...ja itse asiassa kehuu yrittämistään sen takia että tämä pyrkii kuittaamaan hyväksyntää omaisuudelleen ja tuloilleen perinteisen suomikauteuden edessä.

Itse olen yrittäjäperheestä ja omaan kokemusta kahdesta omasta firmasti. Todellisuudessa yrittämisessä on kyse vedonlyönnistä/uhkapelistä. On olemassa yrittäjyydessä kertoimia kuten uhanpeleissäkin, eli mitä suremman riskin ottaa, sen suurempi mahdollisuus on saavuttaa jotain erikoisempaa. Puolestaan vaikkapa hevoskilpailuihin tai pörssipeleihin verrattuna yrittäjyydessä pätee samat lait: jos ei tunne aluetta mihin rahaa laittaa, on erittäin suuri vaara ja todennäköisyys että menettää varansa. Ja jos nyt laittaa enemmän rahaa kiinni kohteeseen, jonka kertoimet eivät ole hyvät, voi tuotto olla varma mutta pieni. Yksi asia on varmaa, yrittäjyys ei ole rinnastettavissa palkkatyöhön.

Työkkäri todennäköisesti tarjoaa taas jossain vaiheessa työllistymisratkaisuna minulle jälleen yrittäjyyttä ja se jokseenkin närästää. Närästys syntyy monesta eri asiasta; ensinnäkin kuten aiemmin tuli ilmi yrittäjyyteen kehottava henkilö ei erittäin suurella todennäköisyydella ole itse ollut koskaan yrittäjänä, toiseksi työtä hakiessa yrittäjyys ei ole työpaikan veruke ja kolmanneksi ahdistava tunne, joka syntyy siitä että meidän niin "muka-hemmetin-vimosen-päälle-isolla-rahalla" -tehty järjestelmä on lopulta todellisuudessa avuton työllisyyden parantamisessa, jonka vuoksi työkkärin työntekijä nostaa kädet pystyy ja osoittaa sitä viimeisintä ratkaisua saada työtön heille niistä niin arvokkaista työttömien työntekijöiden listalta pois. Ahdistavaa on se että yrittäjyys ilman poltetta, tietoa, verkostoa tai visiota on taloudellinen itsemurha ja typeryyden synonyymi. Eli tavallaan valtio ajaa ihmiset väksisin sellaiseen uhkapeliin, johon ei ole halua tai/ja taitoa.

No edellisestä vuodatuksesta huolimatta, täytyy tunnustaa että omaan ns. yrittäjäluonteen, tosin sitä luonnetta häiritsee hyvin paljon lukemisen ja kokemuksen kautta syntynyt tieto, plus oma analyyttinen luonne. Olisi helpompaa lähteä moiseen hommaan vihreänä, naivina ja kokemattomana. Mutta jo taloudellinen ymmärrys pistää hanttiin, esim. nollasta lähtevänä täytyy maksaa velalla oma palkka, näin ollen eläminen. No kun lähdetään nollasta, tarkoittaa se sitä että asiakaspiiriä ei ole olemassa, myyntityöhön tulee panostaa hyvin paljon. Äkkiä ollaan vastakkain resurssien kanssa; raha, oma aika ja jaksaminen? Voi olla että kuluu kolme vuotta ennen kuin teoreettisesti on kauppaa sen verran että juuri ja juuri maksetaan kulut ja oma eläminen. Tuon kolmen vuoden aikana tosin on tehty tappiota tolkuton määrä. Noh, seuraavaksi herää kysymys että onko tuloa niin paljon että saadaan 3 vuoden jälkeen 7:ssä vuodessa voittoa niin paljon että ensimmäisen 3 vuoden tappiot maksetaan? ..ja ollaanko lopulta 10 vuoden jälkeen siinä pisteessä jossa pitäisi olla jo alussa, jos yrittäjyyttä verrattaisiin palkkatyöhön? 

Yrittäjyydestä olen tosiaan keskustellut hyvin monen ihmisen kanssa. Positiivisimmin aiheesta höpisevät hehkuttavat mahdollisuuksien perään, vetoavat virkkeeseen jonka mukaan ei toiselle kannta töitä tehdä. Kahteen asiaan he eivät mielellään vastaa; 1.) miksi nyt ei ole yrittäjänä vaan jonkin organisaation palveluksessa kehumassa yrittäjyyttä? ja 2.) mikä on tilastollinen onnistumismahdollisuus yrittäjillä?  Aikoinaan puhuttiin "yrittäjän kuoleman laaksosta" ja kertoo oikeasti realiteetin koko yrittäjyys asiasta. Kuoleman laakso tarkoittaa yrittäjän kolmea ensimmäistä vuotta. Jos yrittäjä on jotenkin omillaan vielä tuon jälkeen, on hänellä jonkinlainen mahdollisuus päästä pystyyn liiketoimintansa kanssa. Jos ei, niin yrittäjä on kaivanut itselleen taloudellisen kuopan josta reaalimaailmassa on ERITTÄIN vaikea käytännössä nousta. Pahimmassa tapauksessa on mennyt kaikki omaisuus ja jäänyt jäljelle sen verran velkaa että niitä makselee vielä jälkipolvikin kymmeniä vuosia. Se mihin ei yrittäjyydestä liputtava halua keskustella, on onnistumisprosenteista ja todellisista riskeistä..on paljon mukavampaa kertoa menestystarinoista. Onnistumisprosentti tuosta kuoleman laaksosta selviytyneiden suhteen on todellisuudessa käsittääkseni aika synkkä, se prosenttiluku ei ole suuri. Jokseenkin "yrittäjä" sana kestoo touhusta myös paljon; yrittää ja yrittää..eli siis ei koskaan saavuta tai tee noin suuremmassa konseptikäsitteessä mitään. Monelle "yrittäminen" on myös se kohtalon sana onnistumisen suhteen.

Tästä yltiömäisestä erheellisen mielikuvan luomisesta kertoo jokunen tapaus, johon olen törmännyt. Olen ollut keskustelussa henkilön kanssa, jolla on teoreettinen kyky/valta rekrytoida minut edustamaansa firmaansa. Keskusteluissa käydään problematiikkaa työttömyydestä ja työllistymisestä, johon tämä henkilö kehuu: "kyllä noin hyvällä koulutus- ja työkokemustaustalla löytää VARMASTI töitä ennen kuin huomaakaan". No sitten kun kysyn että "kun olen niin vakuuttava hänen mielestään niin miksipä hän ei palkkaisia minua nyt heti?.tahtotila ja motivaatio on kohdallaan", tässä vaiheessa tulee hiljaista, ymmärrän että todellista tarvetta ei ole tai ehken niin hyvä olekaan mitän toinen väittää tai...jotain. Yhtä kaikki, sillä sinänsä ei ole väliä, mutta se mikä kiukutettaa on sellainen "hyvä fiilis" -höpinä ja virheellisten mielikuvien luominen.

Yrittäminen siis on riskinottoa ja sijoittamista omaan intuutioon ja osaamiseen. Yleisin virhe on se että yritetään tehdä siitä omasta rakastamastaan harrasteesta tai/ja mielihalusta bisnesta. Toki se voi ottaa ilmaa alleen ja olla hyvä idea, mutta aiheen suhteen pitäisi olla realistinen. Esimerkiksi ehkei kannata alkaa tuottamaan Tiimariin paperiklemmareita, vaikka kuinka itse tykkäsikin taivutella teräslankaa rinnäisille mutkille. On olemassa joitain keskeisiä ihmisen toimintaan kohdistuvia suuntauksia, joista kannattaa se omansa löytää. Näihin suuntauksiin liittyy uhkapelin tavoin erinlaisia riskikertoimia ja valintoja. Osa on käytännössä hyvin pienen toiminallisen riskin omaavia, mutta niiden kannattavuus on kyseenlainen, näin ollen lopullinen taloudellinen riski voi olla suuri. No sitten on aloja suuntauksia joihin saattaa kohdistua moraalisesti hyvin kyseenalaisia kysymyksiä, usein näissä saattaa olla hyvä tuotto ja näin ollen onnistumismahdollisuus sijoitettuun pääomaan ja riskiin nähden. Lopulta toisessa päässä on suuntaukset jotka ovat suoranaisesti rikollista, mutta tuotto voi olla sijoitetulla pääomalla suuri. Suuntauksia pääosin on mm:

1.- Matkustaminen (turismi)
2.- Lisääntyminen (seksi, porno, jne...)
3.- Väkivalta (aseteollisuus, turvateollisuus, henkilösuojaus, "humanitäärinen apu", jne.)
4.- Perustarpeet (lääketeollisuus/terveys, energia, ravinto, roskat, asuminen, jne.)
5.- Raha/valuutta (pankkitoiminta, vakuutukset, luotottaminen/lainaaminen, jne.)

(6.- Päihteet (viina, ravintolat, huumeet, jne.) )

(7.- Media )

(8.- Harrasteet)

Tuosta listasta jos esimerkiksi lähtee perustarve -osastolle, huomaa että erittäin moni meidän valtiossa tekeminen on jo hyvin pitkälle viritetty ja nyhdätty kuivaksi..ts. sinne voi olla aika turha lähteä mitään uutta touhuamaan odottaen suuria onnistumisia. Puolestaan listan harmaata aluetta ja moraalisesti kyseenalaisia linjauksia voi yrittää lähteä tekemään liiketoimintaa, ongelmaksi voi vain nousta yhteiskunnallinen hyväksynnän puute. Ehkä ne kannattavimmat ideat kannattaisi kohdistaa usean osa-alueen yhdistävään alaan, esim. 6-8. suuntauksiin upotettuna jokin 1-5. suuntausta. tjsp.

En tiedä mitä sitä alkaa ison tekemään. Muutama asia on selvä, ja ne on että:
- Ahkeruutta ei palkita, ts. maailman ei ole oikeuden mukainen
- Yrittäjyys on alkuun enemmänkin uhkapeliä kuin työntekoa
- Lukeminen ei kannata
- Tänään mikään ei ole niin kuin se oli eilen, ts. maailma muuttuu.