Työttömyys/työllisyys ja syrjäytyminen

Aiheet mitkä itseään liikuttaa, on usein aiheita mihin perehtyy ja ne tosiaan nostattavat tunnetiloja. Jos aiheet ovat sen laatuisia, että aihe synnyttää puutteen ja sen myötä aihe koskettaa, on tunnelataus aiheeseen vieläkin kovempi. Jos puolestaan aihe ei todellisuudessa ihmistä kosketa, ei ihminen voi käytännössä täysin kokea sitä tunnetilaa aihetta kohtaan. Tämän myötä ei välttämättä ihmisellä ole olemassa aiheeseen näkökulmia, eikä tietämystä. Toki perehtymällä..tai tarkemmin sanottuna "tarkkailemalla" aihetta liikuttamattoman on mahdollista tietää asiasta paljonkin..ja ehkä muodostaa se joissain tilanteissa arvokas objektiivinen näkökanta. Kyse usein tässä onkin "tarkkailijan" kompetenssista, tiedon määrästä ja emotionaalisista kyvyistä. Nimittäin jos nämä edellä mainitut osa-alueet ovat puutteelliset, "tarkkailevan" ihmisen suusta tulee helposti väärää, provosoivaa leimaamista..ts.olisi parempi että tällainen ihminen olisi hiljaa. No tämä nyt siis näkyy melkein kaikessa aihe alueessa kun seuraa keskusteluja. Ehkä se huolestuttavin asia on siirtää edellä mainittu viitekehys maamme päätäntävaltakoneistoon, eli kansanedustajiin. Ehkäpä tästä lopulta se "yksilö harvoin ymmärtää kuinka pienellä älyllä kansakuntaa johdetaan" -ajatus syntyy.

Kun on aihealue joka koskettaa, sitä helposti saa uusia näkökulmia, joita ei millään muotoa aiemmin nähnyt, tämän myötä viitaten tuohon aiempaan täytyy todeta että todellakin se tietämys syntyy kokemuksien ja vastoinkäymisten kautta. Näinpä on esim.miehen vaikea lähteä opastamaan naista synnytykseen liittyvissä tunteissa, yms...tosin kummasti aina niitä "asiantuntijoita" löytyy kertomaan ja opastamaan "miten maailma makaa" aiheesta, josta ei tiedä lopulta yhtään mitään. 

Kun ihmisellä on hukka-aikaa liikaa, sitä seuraa yhtä sun toista, aina vain toistaan turhempia asioita. Yksi mitä itse olen huomannut huomaamatta seuraavani on erinlaiset keskustelufoorumit. Iso osa nykypäivän foorumeista on sisällöllisesti kaatopaikkoja. Ne ovat paikkoja johon ihmiset ajattelemattomasti heittelee ties mitä tekstiä, käytännössä ihmiset hyvin paljon provosoi, ärsyttää, purkaa pahaa oloa, jne. foorumeilla, eli "trollaa". Foorumit voivat olla terapeuttisia tietyllä tavoin, kunhan unohtaa tietyn vakavuuden aiheesta. Väliin voi yrittää vakavasti synnyttää keskustelua uhraamalla omaa ajatusta ja "sydänverta" puolen tunnin kirjoituksen verran..kunnes huomaa että asialliset avaukset eivät herätä keskustelua ne ovat "liian korkeatasoisia", ihmiset haluavat vain tuottaa sitä älämölöä. Noh, foorumeillä keskustellaan yhtä sun toista..päivän polttavaa ja vähemmän päivän polttavaa, yksi on tämä työllisyys/työllistyminen. Kaiken sen keskustelukuonan keskellä jotkut jaksavat toitottaa että työllistymisen suhteen ihmiset ovat laiskoja ja että maassamme todellisuudessa on aidosti se työvoimapula. Ihmisten laiskuus näissä keskusteluissa perustuu ajatukseen että työtä itsessään on vaikka kuinka tarjolla, mutta työtön ei viitsi mennä töihin, koska työ ei ole mielekästä tai palkkaus olisi huono. No tähän väliin täytyy sanoa että sitä näkökulmaa aiheeseen on elämän varrella syntynyt ja olen jokseenkin erimieltä näiden väitteiden kanssa.

No minua siis tällä hetkellä koskettaa työttömyys..vielä kortistossa ollaan. Työnhakuja menneen 6kk aikana on noin 50kpl, haastatteluun on kutsuttu 4 kertaa..suhde on siis yllättävän hyvä ainakin edelliseen työttömyysaikaan nähden. Tuolloin reilun parin vuoden aikana hakemuksia lähti noin 530kpl ja haastatteluja oli muistaakseni 12kpl. Koulutusta ja työkokemusta on melkoisesti, mutta ei siis tärppää..mietinkin pitkään että missä on vika, mietin toisinaan edelleen, tosin en niin paljoa sillä kyse hommassa on tilastotieteista ja todennäköisyyksistä.

Tarjonta - työpaikat

Itse en vielä aiemmin oikein ymmärtänyt tilastollisia lukuja työllisyysasioista, jotenkin ajattelin että onhan noita työpaikkoja joka puolella..ja tietyssä mielessä ehkä noin positiivisesti ajatellen mahdollisuuksien puolesta näin onkin. Tosin..kun sitten eksyin ihan pirruuttani yhden kerran laskemaan mol.fi ja yleisimpien rekryfirmojen ilmoituksen ensi kerran läpi, olin hiukan tyrmistynyt. Kokonaisuudessaan kun keskustellaan "aikaikkunana" tilannetta, luku pyörii noin 12 000 avoimen työpaikan hujakoissa. Aikaikkunalla tarkoitan sitä juuri tätä hetkeä, avoimien paikkojen suhteen. Tilastojen mukaan vuonna 2011 kuukausitasolla puhutaan keskiarvolta noin 30 000 avoimesta työpaikasta. Työpaikkojen määrä kuukautta kohden on kuluvana vuonna 2011 paikoittain ollut huomattavasti korkeampi kuin edellisvuonna 2010, eli kasvua on ollut avoimien paikkojen suhteen. Nämä luvut eroavat aiemmasta sillä että kuukausittainen määrä sisältää vaihdannan, eli ilmoituksia vanhenee ja uusi syntyy, lisäksi se edustaa kalenterivuoden keskiarvoa. Kalenterivuodessa on selvät jaksot minkä mukaan ilmoituksien määrät vaihtelee aikalaillakin. Kokonaislukumäärään nähden vaihtuvuus on aika hyvä, ja kysyntään nähden näin se tuleekin olla..kysynnästä seuraavassa kappaleessa enemmän.

Julkiset paikat ovat ns. avointa, julkista riistaa. On sanottu että ne ovat vain jäävuoren huippu, sillä suurin osa työpaikoista on ns. piilotylöpaikkoja. Eli kyse on siis paikoista jotka "syntyvät" kun työtön lähtee firmoista oma-aloitteisesti utelemaan, tai on olemassa paikkoja, mutta niiden paikkojen täyttämiseen firma käyttää epävirallisia teitä. En tiedä..ehkä näin on, en osaa sanoa. Omalla kohdalla ei ole ihmeemmin piilotyöpaikkoihin päästy vaikka kuinka on vaivaantumiseen saakka soiteltu tuttuja firmoja ja/tai yhteyshenkilöitä läpi. Sitä en tosin kiellä etteikö hyvät kontaktit omaava voisi luovia hienosti paikoista ja mahdollisuuksista toiseen, tosiaan omalle kohdalle kovista yrityksistä huolimatta ei ole näin onnekkaasti käynyt. En tiedä olenko sitten persoonana sellainen että joku joka minut tuntee ei ole valmis rekrytoimaan..eli itsessäni on jotain vikaa-vikaa. Tai sitten en vain tunne "oikeita" ihmisiä.

Valtaosa, noin 80-90% vähintään julkisista paikoista on akateemisesti koulutetun ulottumattomissa..tai siis sanotaanko näin että erittäin suurella todennäköisyydellä suurimpaan osaan paikoista rekrytoija ei palkkaa korkeasti koulutettua, jos..kun on paikan tasoon nähden sopivaa ammattilaista tarjolla. Metalliteollisuuden puolella on jokusen vuoden liikkunutkin sanonta että työmarkkinat tarjoavat yhden insinööripaikan jokaista 10 hitsaajan paikkaa kohden, eli sen 10%. No tästä saadaan pyöreäytettyä että keskiarvollisesti aikaikkunassa on korkeasti koulutetulle tarjolla noin 1000-1200 työpaikkaa ja kuukausitasolla noin 3000 työpaikkaa - ok, kuulostaa paljolta. Onko se paljon kysyntään nähden? ..vastaus tulee tuonnempana, eli tästä on hyvä siirtyä eteenpäin.

Kysyntä - työn hakijat

Edellä tuli lukuja avoimista paikoista, no entäpä se kysyntä, eli näitä paikkoja hakevat? Vuosien 2010-2011 aikana keskiarvo on pyörinyt noin 215 000 - 250 000 "työtön" -statuksen omaavissa. Kuluvanan vuonna 2011 työttömien määrän on arvioitu jäävän keskiarvotasolle 175 000, ilahduttavaa on ollut huomata että työttömyysaste, eli työttömien määrä on laskenut. Tässä tosin voi olla monenlaiset tekijät vaikuttamassa tilastolukuihin, nimittäin ei ole niin tavatonta että yhteiskunta tempaisee "tekohengitystoimia" halutun julkisivun saavuttamiseksi. Näitä ovat siis kaikki toimet joilla "työtön työnhakija" -status on jotain muuta ja näin ollen työttömien lukumäärällinen suunta olisi laskeva. Esimerkiksi työkkareiden huimasti lisääntyneet "muokatut/jatketut" työvoimapoliittiset koulutukset ovat näitä ja myös "työkyvyttömyyseläkkeelle" joutuneiden määrät on ollut kasvussa. Niihin laitetaan ihmisiä kun ei oikein muuta enään keksitä..tai saada puhumalla työttömästä yrittäjää...tai menemään koulun penkille. Ihan mitä vain kunhan siitä "kuumalta penkiltä", eli "työtön" -statuksesta saadaan porukkaa pois. Näinhän aika isossa mittakaavassa tehtiin 90-luvun laman "hoidon" suhteen. Silloin valtio ja kunnat palkkasi tuhottomasti porukkaa "tekemään jotain", jotta touhu saataisiin taittumaan. Noh, se keinotekoinen työllistäminen ilman tarvetta on yhteiskunnan näkökannalta taloudellisesti aina edullisempi vaihtoehto kuin pitää ihmisiä sohvan pohjalla, lisäksi työkyky säilyy ja yleinen työllisyysilmapiiri kohentuu. 

No sitten on myös paljon porukkaa jotka hakevat näitä aiemmin mainittuja työpaikkoja, mutta eivät ole "työtön" -statuksella, eli eivät kuulu tuohon 175 000 henkilöön. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan työpaikkoja on hakenut kaikkiaan noin alle puoli miljoonaa ihmisttä, mukana on siis työlämässä jo kiinni olevat. Arvio on jokseenkin hihasta heristetty, sillä työvoimatoimisto ei pidä, eikä voi pitää lukua henkilökohtaisista työpaikkahauista. Jos summataan realistisesti arvioiden kaikki jotka hakevat tuota aiemmin mainittuja työpaikkoja, lukumäärä on vähintään jotain 650 000 - 700 000 ihmisen kohdalla.

Akateeminen työttömyys

Samaan aikaan kun yleinen työttömyys on ollut kuvaajana rohkaisevasti hieman laskeva, on akateeminen työttömyys ollut koko tämän vuosituhannen räjähtävästi kasvava. Vuoden 2010 arvio on noin 35 000 kolmannen asteen koulutuksen omaavaa työtöntä työnhakijaa. Tästä taloustieteen tutkimuksen luvuista noin 18 000 henkilöä on ammattikorkeakoulututkinnon omaavia ja yliopistotukinnon omaavia on noin 17 000 henkilöä. Saman vuoden kokonaistyöttömien keskiarvomäärään nähden kyse on noi neljänneksestä eli 20%. Suunta on ollut siis viimeisen 10 vuotta kasvava, kuluvan kahden vuoden aikana vaikka prosentuaalinen kokonaistyöttömien määrä on kasvanut maksimissaan noni 4-5%..ja kuluvan syksyn aikana jopa laskenut, on korkeasti koulutettujen työttömyys maara kasvanut vähintään 15% vuositasolla. Vuosien 2007-2009 taantuman taitteessa työttömien insinöörien määrä kasvoi jopa yli 30% vuodessa.

Seuraavassa pari graafia kuvaamaan kehitystä:

Kehitys koulutusasteittain

Jako koulutussuuntauksien mukaan

Mahdollisuudet?

Lyhykäisyydessaan kun tekee välisummausta tilaneesta, huomataan:

- Aikaikkunalla tarkasteltaessa on 12 000 työpaikka, jota hakee 175 000 työtöntä, tämä tarkoittaa että yhtä työpaikkaa hakee noin 15 työtöntä (1:15). Kokonaisuudessaan kun huomioidaaan että tuota työpaikkojen määrää hakee noin 675 000 ihmistä, tarkoittaa noin 56 hakijaa per työpaikka (mahdollisuus on siis 1:56)

- Kun tarkastellaan tilastollista mahdollisuutta "työtön" statuksen omaavan kannalta saada työ kaikkien työtä hakevien suhteen, on "työtön" statuksen omaavilla noin 25% tilastollinen mahdollisuus päästä tuohon 12 000 avoimeen työpaikkaan kiinni. Tämä tarkoittaa luvuissa noin 3000 työpaikkaa. Todellisuudessa työssa käyvällä on huomattavasti suurempi mahdollisuus päästä avoimeen paikkaan kiinni kuin työttömällä. Näin ollen tuo prosenttimäärä ja sen myötä työpaikkojen määrä on todennäköisesti huomattavasti matalempi.

- Akateemisesti koulutetulla on jo lähtökohtaisesti heikompi tilanne. Ilmoitetusta 12 000 avoimesta työpaikasta on noin 1200 korkesti koulutetulle soveltuvaa. Tämä tarkoittaa sitä että työttömänä olevasta 35 000 korkeasti koulutetusta hakee yhtä paikkaa 29 henkeä ja tässä ei ole mukana jo työssä olevat (1:29). En löytänyt insinöörien osuutta tuosta puolesta miljoonasta työssä olevasta työpaikanhakijasta, mutta uskoisin että suhde on jotain 1:70, tätä luokkaa ainakin keskiarvo noin suurin piirtein on pyörinyt omissa hauissa. Parhaimmillaan yhtä toimihenkilötyöpaikkaa haki 351 korkeasti koulutettua ja yksi sais sen. Yleisin hakemusten määrä on ollut noin 80, mitä olen udellut tai mitä on ilmoitetttu "teitä ei tällä kertaa valittu - kiitoksia mielenkiinnosta" viesteissä.

Eli tuossa ne "mahdollisuudet" ovat. Suomen kielellä tämä tarkoittaa sitä että arviolta vain yksi 56:stä työttömästä voi saada työtä. loppujen on mahdoton työllistyä tilastollisesti, oli tahtotilanne mikä hyvänsä. Akateemisesti koulutettujen suhteen mahdollisuudet ovat huomattavasti heikommat. 

Noh..juttuhan ei ole täysin näin mustavalkoinen, sillä aiemmin mainittu suuri työpaikkojen vaihtuvuus "järsii" työttömien määrää. Vaihtuvuuden takana on uusien paikkojen lisääntyminen, tämän myötä ehkä se kokonaisutyöttömyys on hiukan laskenut. Tosiasia on kylläkin myös se että vaihtuvuus ja määrä on silti edelleen AIVAN liian matala, jotta yhteiskunnallisista työttömyysongelmista päästäisiin eroon.

"Työvoimapula"???

No työpaikkojen määrä on nousussa - kiva. Puolestaan työnhakijoiden määrä laskussa - kiva,kiva. Problematiikka liittyy vain siihen, että näiden kahden lukumäärien kokoluokat on pielessä. Avoimissa työpaikoissa puhutaan jokusestä kymmenestä tuhannesta, hakijoiden puolella puolestaan puhutaan jopa parista sadasta tuhannesta. Toki viestinnän keinoni on helppoa ja hienoa todistetusti puhua positiivisesta kehityksestä, mutta sellaisesta kehityksestä ei voida puhua, jolla ongelma todellisuudessa ratkaistaan. Ongelman ratkaisuun edellytetään huomattavasti korkeampia avoimien työpaikkojen määriä kuin nykyään on.

Työvoimapula, etenkin maahanmuuttokysymyksissä on ollut suuri poliittinen hyppykeppi ja vipuvarsi. Maahanmuuttokysymyksiin on maahanmuuttoa kannattavat poliittiset tahot perustelleet työvoimapulan ratkaisijana. Samaan hengen vetoon usein samainen poliittinen taho pelottelee maamme eläkepommeista ja siitä kuinka monta miljoonaa työntekijää tarvitaan tulevaisuudessa, jotta tämä maa yhteiskuntana selviää (..mistä - jostain?). Eläkepommista vielä sen verran, että tällä on peloteltu jo vuosia. Se aihe, millä koululaitokset ja vastaavat organisaatiot ovat ratsastaneet jo 90-luvun puolesta välistä asti. 1995-96 arvioitiin että eläkepommi tulee päälle parissa vuodessa ja sen jälkeen tämä maa on ongelmissa työvoiman suhteen. No aikaa on kulunut yli 15 vuotta eikä eläkepommia ole vielä tullut..tai se on ehkä tullut mutta ei pommin lailla. Toinen totuus nimittäin on myös se että niitä työpaikkoja, joihin eläkepommi voisi teoriassa vaikuttaa, ei vaikutakkaan sillä nämä kyseiset paikat vain lakkaavat isolta osin olemasta, toisin sanoen työpaikka ei vapaudu ihmisten jäätyä eläkkeelle. Näitä teoriassa vapautuneita paikkoja on paikattu organisaatiomuutoksilla ja säästösuunnitelmilla, eli tehtäviä on jaettu työpaikan olemassa oleville työntekijöille. Toki osa on vapauttanut paikan ja siihen useimmiten on nykyisen työntekijätarjonnan vuoksi löytynyt erittäin nopeasti tekijä. Eläkepommin taustalla on myös yrittäjät, jotka ovat ns. yhden miehen bändejä. Näitä yrityksiä on arvoitu suomen yrittäjien puolelta jäävän pois useita kymmeniä tuhansia seuraavan vuosikymmenen aikana. No yrittäjyys ei ole synonyymi työpaikalle, eli vaikka teoriassa yrittäjällä se palkan maksaja asiakkaassa olisi, ei se yrittäjän jääminen eläkkeelle vapauta ensimmäistäkään työpaikkaa, korkeintaan yrityskaupan kautta luo jatkajalle mahdollisuuden.

No kuten aiemmin todistettiin jo reaalifaktojen ja -lukujen kautta, tässä maassa ei ainakaan tällä hetkellä ole minkäänlaista työvoimapulaa. Siinä vaiheessa kun työpaikkojen ja työnhakijoiden lukumäärät vaihtavat paikkaa, voidaan puhua työvoimapulasta. Meillä tosiaan suurin ongelma ei ole työvoimapula, vaan poliittisista suuntauksista ja päätöksistä johtuvat ongelmat ja huonot päätökset.

Tuossa töllöstä tuli ajankohtaisohjelma jokunen viikko sitten joka pisti rehellisesti sanoen ketuttamaan. Siinä oli jossain päin maata kuntapolitiikan tasolla päätetty, että kun on niin "kova" työvoimapula, niin täytyy kunnan ihmisten lähteä kauko-idästä houkuttelemaan ihmisiä Suomeen töihin. No porukkaa oli rampannut vuosien varrella kauko-idässä jonkin verran "tutustumassa" ja "tekemässä sopimuksia"...jopa sen verran että tähän matkailuun oli palanut useita satoja tuhansia euroja kunnan rahoja. Tuloksena oli saavutettu jokusen työntekijän tuominen perheineen Suomeen mm.johonkin pinnotelevytehtaalle..joita sitten vähän ajan päästä oltiin lopulta laittamassa takaisin kun ei sitä työtä lopulta tarpeeksi ollutkaan. Kaiken tämän jälkeen samat silmää tekevät kunnallispäättäjät edelleen pokalla väittää työvoimapulan perään ja lentelevät edelleen "työllisyyden edistämismatkoilla" kauko-idässä.

No täytyy sanoa että on kalliiksi käynyt jokusen kauko-idästä tulleen palkkaaminen. Niillä sadoilla tuhansilla euroilla mitä matkaamiseen on mennyt, olisi kehittänyt ihan erinlailla alueellista työllistymistilannetta..jos nyt ei muuta niin olisi ihan vaikka rahalla (2*palkka + asuminen) houkutellut Etelä-Suomesta ihmisiä pinnoitelevytehtaalle töihin - halvemmaksi olisi tullut.

Samaan aiheeseen liittyen uutisista saa toisinaan kuulla kuinka jokin yritys julistaa maassa työvoimapulaa, oman 2-3 rekrytointitarpeen kautta ja samassa uutislähetyksessä jokin paperialan ja/tai IT alan firma pistää satoja/tuhansia ihmisiä kortistoon - ristiriitaista..tai toisaalta tämä on sama suhde kuin tuossa työmarkkinoiden kysynnässä ja tarjonnassa.

Rekrytointi

No miksi en sitten ole saanut työtä? ...tai miksi ei moni muukaan saa töitä? Se nyt johtuu monesta eri asiasta. Ensinnäkin tarjonta ja kysyntä ei kohtaa, eli ihmisiä on tässä maassa koulutettu tyystin väärille aloille ja liian korkeasti, tässä johtaa siis lopulta syyt opetusministeriöön ja 1990 -luvun lopun poliittisiin päätöksin ja päättäjiin. Tuolloin Nokia huumassa kuviteltiin että keinotekoisesti voidaan tehdä "uusia Nokioita" kun vain tarpeeksi ihmisiä kouluttaa. No hyvin harvoin mikään menestys sytnyy keinotekoisesti. Nyt sitten tuntuu että Angry Brids:n kehittäjät/omistajat jeesustelevan samoja yhteiskunnan osaamis-/kehitysmatroja ääneen...siis Nokian ja Angry Birds:n nousun väliin mahtuu yli 15 vuotta ja satoja tuhansia täysin turhaan kalliisti väärin koulutettua ihmistä. Jokaisesta mukulasta ei voi tulla Schumacheria, samoin kuin jokaisesta firmasta ei voi tulla Nokian kaltaista menestystarinaa.
Toiseksi meidän maassa on jostain kumman syystä kuristetty yrittäjyys suhteellisen ohkaiseksi, syitä en tiedä enkä ymmärrä. Voin vain veikata että mm. verotuksella on lypsettävä lehmä riudutettu ja menneinä vuosina "harmaan talouden kitkemisessä" on vainottu erheellisesti monia vakavaraisia yrityksiä kuolemaan. Sen aiheesta tiedän että yrittäminen ei ole sitä mitä se ennen on ollut. Meillä yhteiskunnallinen viitekehys on tehnyt yrittämisestä riskaapelia ja samalla EU:n ja globalisaatioitumisen myötä yrittäminen on toki suurempi mahdollisuus, mutta samalla moninkertaisesti suurempi riski. Riski sen vuoksi että kun vaikka markkina-alue teoreettisesti on suurempi, on myös kilpailu ja kustannukset suuremmat. Näin ollen lopulta se yrittäjän mahdollisuus menestyä on aiempaa heikompi. Noin karkeana esimerkkinä kerrottakoon että yrittäjä joka aloitti 1970 luvulla Suomessa touhuamaan melkein mitä vain, heikosta yleisestä tarjonnasata ja näin ollen suuresta kysynnästä johtuen yrittäjä kykeni nykyistä helpommin menestymään, vaikka markkina-alue oli vain maan oma sisämarkkina.

Kolmanneksi on ymmärrettävä rekrytointiprosessi, sijoittaminen ja miksi joku palkataan. Tämä on keskeinen syy vastaamaan akuuttiin, nykyhetken työllistymisongelmaan.

Ihmisissä ikävän usein vallitsee uskomus ja käsitys työpaikasta ja työnteosta, että se olisi "sosiaalitoimiston virkaa"..eli siis ihmisiä "kiusataan" laittamalla työhön ja tästä kiusasta maksetaan korvausta tyyliin "palkkaa menetystä vapaa-ajasta" - tämä ajatus on jo lähtökohtaisesti monessa mielessä väärin ja samalla kuvastaa vääristynyttä ajattelua. Vastaavaan väärään ajattelutapaan nojaa usein myös työmarkkinoilla "kultalusikkatyöt", eli esim.paperi- ja lastausalan ihmiset. Näiden alojen edustajien höpinä julkisuudessa on toisinaan aika pöyristyttäviä, etenkin kun tietää paljonko on heikkotuloisia ahkeria ihmisiä ja työttömiä.

Rekrytointi on liiketaloudellisesti AINA sijoitus. Oikea, maanläheisesti kerrottu esimerkki rekrytoinnista, työpaikasta ja työnantajasta menee seuraavasti:

Yksityisellä henkilöllä tulee tarvetta korjata asunnossaan lämmitysputkisto. Jos putkistoa ei korjata, asunto menee asuinkelvottomaan tilaan. Asunnon omistaja, tuo yksityinen henkilö tarvitsee siis palkata ammattilainen putkistoa korjaamaan. Niinpä hän lähtee kyselemään ammattilaista, löytää sellaisen ja putkisto tulee korjattu - homma on kunnossa. Mitä siis tapahtui ja mitkä ovat muuttuja?

- Yksityisen henkilön voi nähdä tässä tapauksessa yrityksenä joka rekrytoi työntekijää. Näin ollen niin yksityinen henkilö, kuin yrityskin maksaa korvausta tehdystä työstä. Tehty työ puolestaan tuo yritykselle/henkilölle jonkin edun, minkä (teoreettinen) tuotto on arvokkaampaa kuin maksettu korvaus tehdystä työstä. No tässä vaiheessa joku voi sanoa että eihän yksityinen tuota mitään, mutta kyse kun on siitä, tekisikö yksityinen henkilö työn itse vai ei. Jos on osaaminen, laitteet, yms. työn takuu täyttyy tekemällä itse, niin se kannattaa tehdä itse. Mikäli yksityinen henkilö "säästää" kokonaisuudessaan työn teettämisessä, on kyse sijoittamisesta..ts.yksityinen henkilö, kuten yrityskin sijoittaa työntekijään ja odottaa saavuttavansa jonkin lisäarvon/taloudellisen edun. No yritykselle se sijoitus voi olla yksinkertaista tuottoa ja usein onkin, eli kun sijoitetaan työntekijään sivukuluineen 4000e/kk, on odotusarvo että se tuottaa firmalle sen verran yli tuon sijoituksen, että verojen jälkeen syntyy voittoa...voiton tekohan lopulta liiketaloudellisesti on yrityksen ainoa tarkoitus. Jos yrityksen tarkoitus ei ole tehdä voittoa omistamalleen taholle, kyse ei ole liiketoiminnasta..sitä en tiedä mistä on tuolloin kyse, mutta ei siitä liiketoiminnasta. No puolestaan jos yksityinen teettää työn ulkopuolisella, maksaa urakasta kuluineen vaikkapa 10 000 euroa, hän jää odottamaan että tuo sijoitus kannattaa talon jälleen myyntiarvossa, talon kunnon konkreettisen laskun riskin minimoimisessa, yms...ja lopulta voi vaikkapa arvottaa omalle vapaa-ajalle jonkin summan.
Kummassakin tapauksessa jos sijoitetulle pääomalle ei synny odotettua tulosta, ei se rekrytoiminen tai työmiehen palkkaaminen ole kannattavaa.

- No nyt ollaan pikkuhiljaa asian ytimessä, nimittäin niin se henkilö kuin firmakin pohtii..tai pitäisi pohtia kannattaako joku tietty individuaali palkata, hoituuko homma, jne. No jos sille putkistorempan teettäjäksi ilmoittautuu vaikkapa kovin alkoholisoitunut henkilö, herää työn teettäjällä ehkä epäilys työn lopputuloksesta. Myös mikäli eteen tulee henkilö, joka asuu 150km päässä ja lupaa tulla tekemään 10 tuntia päivässä, joka päivä hommia, voi yksityinen miettiä palkkauksen mielekkyyttä. Kolmas esimerkki voisi olla aivan palkattavan näyttöjen heikkous..eli yksityinen epäilee työn laadullista lopputulosta/onnistumista...TAI jos palkattavalla on hurjasti muita projekteja, niin voi herätä epäilys valmistuuko putkiremontti ajoissa..tai valmistuuko se lainkaan. Jos ei homma valmistu lainkaan,  joutuu yksityinen hakemaan taas uuden henkilön tekemään hommaa. No uuden henkilön hakeminen voi osoittautua kalliiksi yksityiselle; hän joutuu olemaan omasta päätyöstä pois, eli pelkkä palkkausprosessi tuo jo kuluja yksityiselle..saatikka ilmoitukset lehdissä, yms. Prikuulleen samat asia liittyvä myös yrityksen rekrytointiin:
- Yritykselle rekyrtointiprosessi voi olla liiketaloudellisesti hyvin kallista, yleisesti vielä kalliimpaa on ne kulut ja tulojen menetykset, kun ei se rekrytoitava ole tuottoa tekemässä. Näin ollen yrityksen ei kannata montaa kertaa hakea sitä "oikeaa tyyppiä", tämän vuoksi nykypäivänä yritykset panostavat suhteellisen paljon rekrytointeihin (testit, analyysit, useat haastattelukierrokset, yms.). Tämän vuoksi useat eri muuttuja, jotka aluksi ei välttämättä ole tärkeän tuntoisia, muuttavat tärkeiksi. Esimerkiksi jos on kaksi vaihtoehtoa, paremmassa asemassa on:

* joka asuu samalla paikkakunnalla, jos toinen hakijoista ei asu. Kauempana asuva asettaa riskin työpaikassa pysymiseen

* joka on juuri oikean tasoinen koulutus tehtävään. Ylikoulutettu asettaa riskin työpaikassa pysymiseen ja alikoulutettu ei välttämättä tuo tulosta odotetussa ajassa.

* joka on jo työelämässä kiinni, kuin työtön. Työtön työnhakija ikävä kyllä herättää kysymyksiä rekrytoijassa, vaikka kuinka työttömyys olisi hakijasta riippumatonta.

* lapset tehnyt keski-ikäinen nainen, jos toinen hakijoista on nuori lapseton nainen. Nuori nainen todennäköisesti perhettä perustaessa asettaa riskin jäädä äitiysvapaalle.

* nuorempi, kyvykäs ja "vastavalmistunut". Useassa tapauksessa saattaa tarjota hyvin aihion taloon sisälle kasvamiseen ja on huokea.

..jne. jne. On paljon syitä mitä ei ääneen sanota, miksi ei päässyt sisälle tai tippui jatkosta, edellisestäkin kaksi viimeistä on sellaisia joita ei edes saisi sanoa ääneen että vaikuttaa rekrytointiin, mutta tottakai ne silti vaikuttavat. Itse asiassa syiden määrä kertoo siitä, kuinka kyllästetyt ovat palkkaajan työnhakijamarkkinat ja kuinka korkeat ovat työntekijän edut. Juttu kun on niin että jos työnantajalla olisi parempi mahdollisuus jalostaa omaa resurssiaan, avaisi se mahdollisuuden "uusille pelaajille". Eli koska rekrytointi on kallista ja vanhan työntekijän irtisanominen vaikeaa, tekee firmat rekrytoinnin erittäin tarkasti. Vastaavasti jos olisi työnhakijan markkinat, voisi firmojen pakosta joutua "kokeilemaan" vaihtoehtona sitä toiseksi tai kolmanneksi parasta vaihtoehtoakin.

Minä itse osaan teollisuuden töitä tehdä aina "duunarin" hommista ylemmän toimihenkilön tehtäviin saakka, mutta silti en "kelpaa" niihin duunari hommiin, vaikka olisi halukas ja valmis menemään - miksikö? ..juuri aiemmin kerrotun vuoksi; laaja korkea koulutus- ja toimihenkilötaustat muodostavat minusta riskin palkata niihin duunarihommiin. Se heikommin koulutettu "ammattimies" on varmempi ratkaisu. No taas toimihenkilöiden paikkoja on todella huonosti ja niistä on räjähdysmäisesti kasvaneen akateemisen työttömyyden myötä erittäin suuri kilpailu, tästä oli jo tuossa aiemmin.

Suuri yhteiskunnallinen ongelmapommi nyt ja tulevaisuudessa:syrjäytyminen

Työttömiä on, mitä sitten? ..kaikki halukkaat kun töitä kumminkin jossain vaiheessa saa, menee siihen sitten 3kk tai sitten 20 vuotta - mitä sitten? 

No tämäkään ei ole ihan näin eikä niin yksinkertainen juttu. Työttömällä ns. "CV happanee" kun ei kortistosta pääse pois. Samalla kun se työttömänä olo pitkittyy, löijääntyy (=veltostuu) itse työtön, ts.hän erkaantuu työelämästä. Tämä on yksilökohtaista, toisilla menee vuosia löyjääntyä, toiset yksilöt löijääntyvät jo töissä. Yhtenäistä näissä löijääntyneissä on työelämästä erkaantuminen ja välinpitämättömyyden kasvu. Kun henkilö on tarpeeksi "pihalla" työelämän rutiineista, on hänestä työntekijänä se kovin kärki hävinnyt. No tämä nyt ei ole noin yhteiskunnallisesti se pahin asia, vaikkakin tällä löijääntymisellä on kymmenien miljoonien eurojen välilliset vaikutukset yhteiskuntaan.

Suurin ongelma syntyy syrjäytymisestä. Syrjäytyminen on käytännössä löyjäääntymisestä jokunen askel huonompaan. Tällöin kyse ei ole enään laiskottumisesta, vaan psyykkisesta ongelmasta. Tämä ongelma muodostuu ihmisen identiteetin ja itsetunnon romahtamiseen. Itse olen luonnehtinut että maassamme on kahdenlaista syrjäytymistä:yhteiskunnallinen ja sosiaalinen syrjäytyminen Nämä syrjäytymisen muodot eivät synnytä kausaliteettia keskenään, mutta voivat muodostaa silti vahvoja relaatioita toisiinsa.

Yhteiskunnallinen syrjäytyminen

Tämä syrjäytymisen muoto on ollut maassamme pitkään, vaikkakin vasta ehkä nykyään noussut enemmän tapetille. Eli kyse on juurikin tuosta löyjääntymisestä seuraavasta askeleesta. Kun työmarkkinat eivät tarjoa enään työtä työttömälle, tämä alkaa kokemaan olevansa yhteiskunnalle turha. Tämä turhuuden tunne perustuu siihen tosiasiaan että se osaaminen ja koulutus mitä työttömällä on, ei riitä työtä saamaan. No kun tämä tilanne jatkuu pitkään, työtön kokee jäävänsä yhteiskunnan rattaan ulkopuolelle ja alkaa psyykkisesti erakoitumaan. Tässä vaiheessa ihminen alkaa täyttämään elämäänsä itsekkäillä, itselleen mielekkäillä ajanvietoilla ja alkaa muodostamaan uudelleen omaa asemaansa yhteiskunnassa. En tiedä, mutta uskoisin että näissä tilanteissa ihmiselle saattaa alkaa muodostumaan itselleen hyväksyttyjä toimintamalleja, jotka on puolestaan epäsovinnaisia yhteiskunnan kannalta, esim.rikollista toimintaa.

Sosiaalinen syrjäytyminen

Tämä puolestaan on huomattavasti vakavempi syrjäytymisen muoto individuaalin omasta kannasta katsottuna. Tässä käytännössä henkilö lipuu mielestään muiden ihmisten tietoisuudesta pois, hän alkaa erakoitumaan sosiaalisesti. Vaarallista ja samalla surullista sosiaalisessa erakoitumisessa on se, että henkilö alkaa vakavasti uskomaan olevansa täysi nolla, kelpaamaton yksilö muiden ihmisten silmissä. Pahimmassa tapauksessa luulen tämän ajavan ihmisiä mm.itsemurhiin. Sosiaalista syrjäytymistä on mielestäni ilmentynyt nykypäivänä paljon, itse asiassa se kasvaa hyvin voimakkaasti. Syy tähän liene on kasvava ja jatkuva kilpailuasetelman luominen. Ihminen kokee olevansa läpielämän kestävässä kilpajuoksussa ja yhteiskunta tavallaan ihanteiden ja odotuksien kautta ruokkii tätä kilpailuasetelmaa. Tavallaan tätäkin on meillä aina ollut ja myös tavallaan tämä kuulu meidän identiteettiin..ainakin Kanta-Hämeen alueella (? :D ). Eli tavallaan luontaisesti kilpailemme "naapurin kanssa" aina, ja omaan kilpailuviettin liittyy tavallaan aina käänteisesti heikko itsetunto. Jos itsetuntomme olisi kova, ei olisi tarvetta näyttää tai edes kilpailla. Surullisin asia aiheessa on se että kehitys on vaatinut aina vain nuorempia mukaan tähän "kilpailuun". Se näkyy oikeastaan selkeitin lasten harrastuksissa. Nykyään mukulalta odotetaan suoritusta ja menestystä jo sen ikäisenä, kun todellisuudessa pitäisi vielä leikkiä piilosta. Esim.jos ei jo halyyttävän nuorena ole jääkiekossa tarpeeksi hyvä, voi lapsi kokea tippuvansa sosiaalisesta yhteisöstä ja jopa joissain tapauksissa yhteiskunnallisesta hyväksynnästä.

Syrjäytymisen summa

Kuten aiemmin kerroin, nämä kaksi eivät muodosta kausaliteettia keskenään, sillä ihminen voi elää läpi elämänsä hienosti kärsien toisesta syrjäytymisestä ilman että kokee millään muotoa toisen syrjäytymismuodon oireita itsessään. Eli ihminen voi yhteiskunnallisesti syrjäytyä, mutta silti omata läpi elämän kestävät erittäin vahvat sosiaaliset sidokset vaikkapa harrasteiden tai/ja kaveripiirien kautta. Puolestaan ihminen voi olla erittäin vahvasti työelämässä kiinni, mutta potee erittäin raskaasti sosiaalista syrjäytymistä.

Toisinaan..hyvin usein(?) nämä saattavat seurata toisiaan. Monelle ihmiselle työpaikka ja sen henkilöt olla niin sosiaalinen kuin yhteiskunnallinen ympäristö. Kun työpaikka lähtee alka, lähtee samalla ihmiseltä pohja hyvin monelta tärkeältä asialta. Näille ihmisille työpaikka ei olekaan vain sen takia tärkeä että saa palkkaa tai on tekemistä, vaan sen sosiaalisten sidosten takia. Jos ihmiseltä lähtee työ, hän joutuu pitkäaikaistyöttömäksi ja lopulta jää ne sosiaaliset sidokset pois, puhutaan todennäköisesti elämästä ja kuolemasta. Jos henkilö ei murru täysin, luulen että hänestä voi tulla melkoinen raunio, jota lopulta "saattohoidetaan" loppuelämän lääkityksillä ja "pois terveiden jaloista" toimilla.

Olen kirjoittanut nyt viisi (5) pitkähköä juttua ampuma-aselaista. Ensimmäinen juttuni ja koko juttuvyyhtini lähti liikenteeseen yhdestä ainoasta syystä:julkisesti väärien asioiden ja syiden puimisesta. Meillä tässä maassa tapahtuu jonkin verran hyvin dramaattisia "perheen isän valintoja" jotka päättyvät murhiin. Näiden taustalla on varmasti jonkunlainen syrjäytyminen, samoin kuten kummankin koulusurmaajan taustalla on surjäytymisestä johtuvat mielenterveysongelmat...eikä mikään ampuma-aseiden olemassa olo, kuten tietyt poliittiset tahtovat niin kieroituneesti vääntää ja yrittää aiheesta (ja tapahtuman uhrien kustannuksella) ratsastaa poliittisesti. Kerrottakoon vielä että esim.kumpikin koulusurmaaja kärsi vakavasti etenkin sosiaallistä syrjäytymistä. Tätä syrjäytymistä oli tapahtunut useita vuosia, kunnes niistä oli diagnosoitu mielenterveysongelmia..joita "hoidettiin" juurikin mielialalääkkeillä (SSRI lääkitys, aiheuttaa väkivaltaisuutta, sama lääke ollut melkein kaikilla koulusurmaajilla mitä maailmassa on ollut). Näissä kirjoituksissa olenkin usein peräänkuuluttanut mielenterveystyön merkitystä ja syrjäytymisen estävää työtä. Näillä hommilla yhteiskunta estää tehokkaimmin kaikki ihmisten ylilyönnit, ei kieltämällä...kielloilla ei ratkaista syrjäytymisen tai mielenterveydellisiä ongelmia. 

Mitä ovat ne teot, millä syrjäytymistä vältetään?

Siinä vaiheessa kun ihminen on ajautunut "kuilun pohjalle" oman tilansa suhteen, vaatii se yhteiskunnalta ja kanssa ihmisiltä erittäin suuria ponnistuksia ja varoja. Helpoin, nopein ja halvin yhteiskunnalle on toimia akuutin tarpeen mukaan, vieläkin parempi olisi toimia proaktiivisesti, eli ennakoivasti. Ongelma on vain se että mitään kovinkaan suurta ei tehdä, tämä siksi että ei tunnusteta ongelmakohtia tai/ja niiden selvittäminen on kallista. No hinnan suhteen tällä maalla tuntuu olevan tärkeämpää hupuloida rahaa EU:n kriisimaihin ja tehdä säästöbudjetteja jo kiristetyihin budjetteihin.

Kumminkin itse näen että on monenlaisia keinoja eheyttää ja rakentaa terveempää pohjaa, jolla erinlaisia syrjäytymisen muotoja voitaisiin estää ja lieventää. Tämä maa antaa aikamoisen määrän opetusministeriön kautta tukivaroja erinlaisiin taide- ja liikunta- /urheilumuotoihin. Ongelma usein vain on se että nämä tuet eivät jakaannu tasaisesti. Olen jo monen monta vuotta ihmetellyt minkä vuoksi yhteiskunnan pitää miljoonilla euroilla tukea jääkiekkoa, joka muutenkin jo liiketaloudellisesti miljoonabisnes, samoin jalkapallo, laji jossa ei oikein koskaan olla edes menestytty. Kumminkin samaan aikaan meillä on satoja ja taas satoja urheiluseuroja (osa WADA:n alaisia) joiden vuosittainen tuki on nolla euroa (0€), tai sitten on urheiluliittoja/-lajeja, joiden vuosi tuki pyörii jokusessa kymmenessä tuhannessa eurossa. Tällä vuosibudjetilla täytyy lajiliiton lähetää kv-kisoihin edustajat ja yrittää kustantaa vuosittaiset kulut..ei tarvitse edes keskustella kenenkään täysipäiväisestä palkkaamisesta.

Kumminkin etenkin pienille seuroille, tuki olisi käsittämättömän tärkeä syrjäytymisen estämisen kannalta. Jos joku urheiluseura kykenisi edes tarjoamaan jonkinlaiset lajikohtaiset liikuntamahdollisuudet ja voisi mainostaa toimintaansa, voisi se muodostaa sosiaaliselle ympyrälle puitteet, jotka lopulta vähentävät syrjäytymistä. Tämä aihe on jokseenkin tuttu, sillä itse olen monen monta vuotta tehnyt erään WADA:n/ADT:n alaisen urheilulajin eteen töitä tuhansia tunteja viimeisen 5-10 vuoden aikana, juossut OPM:n piireissä messuamassa, ruinannut paikallisella tasolla tukea toiminnalle, jne. Paikallisen urheilutoimenjohtajan yleismalkainen, jääkiekkoa puolustava lause on edustamalleni urheilutoiminnalle ollut:"tehkää siitä bisnestä niinkuin paikallinen jääkiekkokin tekee, alkakaa myymään makkaraa.." ja tällä kuitataan perustelut niille vuosittaisille julmetun kokoisille tukisummille mitkä menevät 80-90%:sti pariin urheilulajiin. En näe että OPM:n tukipottia pitäisi suurentaa, mutta sitä pitäisi jakaa HUOMATTAVASTI nykyistä rajummin. Sama juttu taiteen suhteen, siellä on paljon mm. harrasteteatteritoimintaa joka menee artisti maksaa tyylillä, minkä vuoksi siis jotain tiettyä oopperaa pitää miljoonilla tukea, jotta elitistin ei tarvitsisi niin paljoa maksaa pääsylipuista? ..ei se taide lopu vaikka raha vähenee tai loppuu, voisi tehdä hyvää, todellinen luovuushan ei rahalla kasva.

Työllistymisen suhteen pitäisi tukirahastoja löyhemmin käyttää tukirahoitteisten organisaatioiden tukemiseen. Nykysuuntausthan on ollut aina vain kiristyvä. Tämä siksi että pelätään väärinkäyttöä ja on huomattu että itse määrittämämme byrokratia esim. EU rahastojen suhteen on niin tiukka, että siitä ei enään selviä kukaan muu kuin tietun tausta (kunta/kapunki) omaava organisaatio. Tämä on mennyt siihen että EU:n maksetut rahat eivät lopulta tule todellisuudessa takaisin, sillä me itse olemme torpanneet sen rahan saantimahdollisuudet itseltämme. Samoin pelko elinkeinoelämän horjuttamisesta keinotekoisella liiketoimilla tulisi unohtaa. Toki molemmissä, niin keinotekoisuudella liiketoiminnallisuuden vääristämisessä kuin tukirhastojen väärinkäyttöjen suhten on todellisia aiheita pohtia. Mutta uskon..tai olen varma että on olemassa keinot joilla kummatkin ongelmat voitaisin ratkaista. Esim. jos olisi julkisen tahon/tukirahaston tukema organisaatio, niin sen ulospäin suuntautuvien toimien hinnoittelu ei saa olla alueelliselle elinkeinolle häiriöksi. Kyseisen organisaation tappio kuitataan tukirahastolla. Tällöin ko.yritys voi palkata väkeä ja kehittää alueellista toimintaa ylipäätänsä. Etenkin nuorten osalta tämä olisi tärkeää, päästä johonkin työhön kiinni. Myös yrittäjyys on aihealue mikä vaatisi uusia keinoja. Tässä ansiosidonnaisella olen miettinyt että jos ei ansiosidonnainen palaisi, niin kokeilisiko sitä jotain kioskia laittaa pystyyn - ehkä. Työkkäri on puhunut 5-6 vuotta että TEORIASSA on mahdollista olla kortistossa ja yrittäjänä samaan aikanaa..mutta KÄYTÄNNÖSSÄ se ei ole mahdollista - miksi ei? Siis jos kortistossa oleva alkaa tienaa palkkaa omasta puulaakista, niin sitten vain se vähennetään työttömyysturvasta. Tuossa olisi vain monta hyvää puolta, ensinnäkin se yrittäjän riski kokeilla jotain liikeideaa putoaa melko olemattomiin, samoin työttömällä pysyy työvire yllä, sosiaaliset verkostot kehittyy, yms. Puolestaan yhteiskunta ei sinänsä häviä hirveesti mahdollisuuksiin nähden..sen tuen joutuu jokatapauksessa työttömälle maksamaan, puolestaan jos työtön omasta kioskista alkaa tienaamaan, on se korvauksista säästetty.
Yksi hyväksi todettu keino on työpajat. Onneksi niiden merkitys ja tehollinen vaikutus on huomattu. Näin ollen valtio on ohjaamassa (ainakin teoriassa) lisää määrärahoja työpajatoimintoihin. Nuorten (18-25 vuotta) syrjäytymisen ehkäisyn kannalta tämä on erittäin tärkeää toimintaa.

Nuoret..se sukupolvi joka nyt kasvaa työelämään on jo kriittinen. On arvioitu että kokonainen sukupolvi syrjäytyy yhteiskunnallisesti ja luku kasvaa koko ajan. Valtion "hoitokeino" on lääketsiminen. En tiedä, mutta haiskahtaa lääkefirmojen lobbaukselta kun vuositasolla käsittääkseni jo yli puolen miljoonan (500 000 !!) henkilön rima on ylitetty mielialalääkkeiden reseptimääräyksissä. Lisäksi tämän jutun alkujuuriin, eli "työtön" -statukseen valtiolle kiusallisesti on syntynyt kasvava uusi ryhmä. Tämä ryhmä on logistiikan ja huippuunsa viedyn tuotantoyhteiskunnan jätöksiä; loppuun palaneita ihmisiä. He ovat teoriassa..ja käytännössä jossain vaiheessa käytettävää resurssia, työvoimaa, mutta ovat siinä pisteessa että joutuvat pakosta "down siftaa". 

Itsestäni...niin, hmm, ei kait auta muu kuin yrittää päästä töihin, ei kait niitä muita vaihtoehtoja ole. Yrittäjyys on vieläkään ole vaihtoehto..tai kyllähän yrittäjyys on aina "mahdollisuus", mutta kuten olen useasti aiemmin jossain vaiheessa rustannut, se ei ole vaihtoehto jos ei ole ideaa mihin uskoon oman omaisuuden ja lainan kiinni. En tiedä onko se sitten selittelyä, että kun tilittelen tilastolukuja yms. Ainakin se pitää omaa mielenterveyttä siinä mielessä yllä, etten alennut itseäni potkimaan aiheessa, vaan ymmärrän sen raadollisen reaalimaailman tilastofaktan mahdollisuuksista.

-----------------

http://www.mol.fi/etusivu/index.html

http://taloustiede.utu.fi/laitos/henkilokunta/viren/artikkelit/akat_un.pdf

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/01/1261482/ts-akateemisten-tyottomyys-kasvanut-neljanneksen

http://areena.yle.fi/video/1281331

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_1996/6_1996/tyottomyys_vaikuttaa_mielenterveyteen

http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2011/01/tyti_2011_01_2011-02-22_tie_001_fi.html

http://www.tem.fi/

http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/12/akateeminen_tyottomyys_ennallaan_uudellamaalla_2249040.html

http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28506-akateeminen-tyottomyys-kallista-veronmaksajille

http://www.acatiimi.fi/2004/10_04/10_04g.htm

http://www.kaleva.fi/index.cfm?m=alasivu&osio=extra;-157&ju=913829

http://www.google.fi/publicdata/explore?ds=z8o7pt6rd5uqa6_&met_y=unemployment_rate&idim=country:fi&fdim_y=seasonality:sa&dl=fi&hl=fi&q=ty%C3%B6tt%C3%B6myys

http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28506-akateeminen-tyottomyys-kallista-veronmaksajille

http://www.taloussanomat.fi/uutinen/2010/09/01/heita-on-tyottomina-nyt-ennatysmaara/201012102/243