Koti, uskonto ja isänmaa

"Koti, uskonto ja isänmaa", tähän rimpsuun on kiteytynyt ja kiteytyy kokonaisuudessaan se arvomaailma, mitä ainakin joskus menneinä vuosikymmeninä nojattiin. Näihin kolmeen lauseeseen oli sisäänleivottu sivistyksen ja kehityksen mekanismi..voisi jopa sanoa että tähän kilpistyy se hyvinvointivaltio -käsitteen kaava, jolla tämä maa on vuosikymmenten aikana rakennettu.

Nyt kun tässä joutessani olen joutanut lööppejä, artikkeleita ja maailmanmenoa enemmän pohtimaan, niin tuntuu että on viimeisen 10-20 vuoden aikana tämä "hyvinvointivaltion -kaava" unohdettu tai se on menettänyt arvonsa..ja jokseenkin lopputulos onkin nähtävissä nykySuomessa. Tällä nyt oikeastaan viittaan siihen että "hyvinvointivaltio" realisoituu mm.toimivalla julkisella terveydenhuollolla. Tänä päivänä julkinen terveydenhuolto on jokseenkin kuralla, jos on akuutti vaiva, niin käytännössä hoidon saaminen venyy liian pitkään, ts. ihmisiä kuolee jonotukseen. Vastaavasti yksityinen lääkäripalvelu on nostanut päätään huomattavasti. No tutkimusten mukaan yli miljoonalla kansalaisella ei ole varaa näihin palveluihin. Tuntuu hurjalta, toisaalta vaimo tuossa kävi yksityisellä lääkärillä vaivan perässä (julkisella jono on liian pitkä..eikä ne ois välttämättä edes ottanut vastaan):reilu puoli tuntia maksoi 180euroa ja siinä oli jo mukana valtion vähennykset. Palvelun laatu ei kovinkaan eronnut julkisesta, itse asiassa hän ei tiettävästi ole tähän päiväänkään menessä saanut tulosta tai vastausta siihen asiaan, minkä vuoksi alunperin lääkärille meni. Surkuhupaisaa on se, että samaan aikaan kun julkinen terveydenhuolto kärsii taloudellisista ongelmista ja on kohtaamassa erittäin suuria taloudellisia haasteita lähivuosina, yksityinen terveydenhuoltopuoli imee kansasta ja yhteiskunnasta rahaa ennätysvauhdilla..jonka voitto lopulta ei tulekaan takaisin valtiolle (eli siihen elimeen jolla mm.julkista puolta voisi ehostaa) vaan se menee laillisten verojärjestelyiden myötä veroparatiisiin, tästä liene saamme kiittää Kokoomuslaista politiikkaa, tosin on mukana hämmentämässä ollut mm.SDP.

Takaisin tuohon rimpsuun. Itse olen ollut hieman hämilläni, miten jotkut perinteiset arvot ovat kokenee nykypäivänä todellisen inflaation. Perverssilta tuntuu että tahot, jotka ideologisten ajatusten takaa romuttaa näitä arvoja, puhuu ylpeänä ja ihannoivasti kehityksestä. Nykypäivänä tuntuu olevan seuraavat mm.sanat enemmän kielteisiä, kuin myönteisiä:

- maan puolustus

- itsenäisyys

- kristillinen uskonto (länsimaalainen uskonto ylipäätänsä)

- heterosuhde

- koulutus

- nöyryys

- oma kulttuuri

- itsesuojelu/itsensä puolustaminen

- objektiivinen kansalaisen yksityisoikeus

Kumminkin kun ollaan rehellisia ja tarkastellaan menneisyyttä, niin nämä ovat asioita ja arvokäsitteitä, joilla tämä maa ja sen kansa on oman sivistyksensä ja menestyksensä rakentanut...nämä ovat niitä sanoja, jotka kuuluvat vahvasti "koti, uskonto ja isänmaa" käsitteen alle.

Miten sitten nuo edellä mainitut näkyvät esim.nykypolitiikassa? ..otetaas jokunen esimerkki kohda-kohdalta:

"Maan puolustus", tässä on viimeisen 3-5 vuoden aikana etenkin vihreiden ja SDP:n toimesta on ajettu ideologiaa jolla meidän taytyy maana riisuuntua puolustuksesta ja armeijasta. No 2000 luvulla onkin romutettu satojen miljoonien eurojen edestä täysin käypää kalustoa, naapurimaihin nähden yksipuoleisesti riisuttu tietty asetyyppeja ja lakkautettu armeijan yksiköitä..ja tahti jatkuu edelleen. Historia ja nykypäiväkin vain opettaa että valtiota aina joku ohjaa aseellisesti, kysymys lopulta kuuluu että ohjaako sitä valtiota oma armeija vai jonkun muun valtion armeija?

"Itsenäisyys" on meidän tapauksessa synonyymi isänmaalle, edelliseen kohtaan hiukan aasin sillalla lisäten jatarkentaen, tämä isänmaa on rakennettu itsenäisyyden pohjalle. Tämä itsenäisyys on saavutettu taistelemalla, sotimalla vieraan valtion väkivaltaa ja miehitysyritystä vastaan. Itsenäisyys tuntuu kumminkin olevan nykypolitiikassa löyhää kauppatavaraa, sillä jostain syystä on kova hinku ollut antaa tuo kalleimmalla hinnalla lunastettu itsenäisyys pala-palalta muualle..viittaan tässä EU:n liittovaltiohanketta. Myös edelliseen puolustukseen ja itsenäisyyteen lisäten ns.Nato -kysymys  edustaa jostain syystä paljon relevantimpaa kysymystä kuin mm.itsenäisyys. Itsenäisyys merkitsee myös sitoutumattomuutta, NATOssa emme olisi enään sitoutumattomia. Jälleen voidaan pohtia ja muistella mitkä puolueet ovat olleet näiden EU (ja EMU:n) takana:SDP ja kokoomus.

"Kristillinen uskonto" tämä on ollut aika erikoinen asia huomata etenkin kirkosta eroamisbuumin myötä. Täytyy tunnustaa että itse nyt en ole mikään hartain uskovainen millään muotoa, mutta silti ymmärrän ja kunnioitan/arvostan suuresti uskonnon merkitystä etenkin arvomaailman kasvattajana..siis uskonto on osoittanut ja osoittaa elintavat, joilla ihminen "sivistyneenä" erottuu mm. puussa asuvasta apinasta. Kun uskonto on menettänyt arvonsa "kansallisena kauppatavarana", niin mitä meille jää? ..ei mitään, sitä ihminen taantuu ajan myötä sinne kivikaudelle sukupolvien saatossa. Siksi onkin toisinaan aika ristiriitaista ja irvikuvallisesti huvittavaa huomata joidenkin liberaalisten tahojen hyökkäysargumentit vahvasti uskonnollisia tahoja kohtaan:liberaalit haukkuvat näitä taantumuksellisiksi ja heidän omaa vapaata ideologiaa kehitykselliseksi. Liene tosiaan se historiatieto on löyhää joillain tahoilla, sillä tällä ideologialla suunta menee juuri toisinpäin. Nyt pressavaalien alla on myös erikoista huomata kuinka PS:n Soinia ja KD:n Essayah:ia nostetaan seinälle hyvin usein henkilökohtaisista uskontoasioissa, mutta muilta ehdokkailta ei moisia kysellä ollenkaan. Liene myös median mielestä kristillinen uskonto ja sen arvot eivät ole enään minkään arvoisia? ..tosin onhan näissä kahden edellä mainitun ehdokkaan uskontohiilosteluissa selvää lokaamista ilmassa, kumpikaan kun ei ole valtamedian suosikkeja ja taas media on pyrkinyt ainakin viimeisen 20 vuotta ohjaamaan vaaleja suuntaansa.

"Heterosuhde" liittyy osakseen melko vahvasti tuohon edelliseen, eli uskonto jokseenkin määrittelee ydinperheen mallia. No liberaalipolitiikan myötä homosuhteiden merkitystä on haluttu ja halutaan voimakkaasti tuoda esille ja tasavertaistaa. Itselle nyt ei sinänsä hirveesti kuulu tai liikuta mitä kaksi aikuista tekee keskenään makkarissa, mutta näen luonnon tasapainona kaksi eri sukupuolta, pelkästään jo lisääntymisen vuoksi. Näin ollen tämä ei mielestäni ydinperhekäsitteessä ole tasa-arvokysymys, heterosuhde on korkea-arvoisempi kuin homosuhde. Lisäksi mielestäni muutenkin yleinen "köyden anto" erilaisiin mielihaluihin ja on arvokysymyksen edessä ihmiskunnalle rappiollista. Voi vitsinä sanoa että missä vaiheessa pedofilia on sitten hyväksyttyä? ..tänään se on kiellettyä siinä missä homoseksuaalisuuskin joskus aiemmin, mutta tulevaisuudessa sallittua ja normaalia niin kuin homoseksuaalisuus nykyään..ei vitsiä mistä puolet olisi totta. Sukupuolikysymys on korostunut myös pressan vaaleissa ja poliittisessa paneelissa aika voimakkaasti. Tätä liberaalia suuntausta on vahvasti puolustanut ja ajanut vihreät, puolestaan vihreiden pressaehdokas Haavisto on julkisesti tunnustautunut homoseksuaaliksi. Ei siinä mitää, edelleen Haavisto saa olla seksuaaliselta suuntaukseltaan puolestani yksityisihmisenä mikä hyvänsä, mutta jonkun verran herää epäilys tämän seikan soveltuvuudesta presidentin toimessa, jonka kumminkin pitäisi tulisi olla jokseenkin maan konservatiivinen edustaja.

"Koulutus" ei sinänsä käsitteenä ehkä ole kokenut ihmisten suussa sen suurempaa inflaatiota kuin se on koskaan aiemmin ollutkaan. Ylikoulutuksen myötä vain (korkean) koulutuksen merkitys on laskenut erittäin paljon. Samalla on huomattavissa että useampi menestystarina ei nojaakaan koulutukseen vaan johonkin ihan muuhun (härskiys, katteetomat lupaukset, puhelahjat, jne.) Ehkä suurin haitta maassamme kohdistuu siihen samaan taloudellisiin kiristyksiin, mitkä jäytää montaa muutakin julkista asiaa. Kiristykset ovat jääväämättä vaikuttaneet kaikista eniten laadullisiin kysymyksiin, eli nykyään katsotaan tuotantotaloudellista näkökulmaa uskollisesti noudattaen liian paljon määrällisiin tekijöihin, kuin laadullisiin. Tai kyllä laatua vaaditaan ja odotetaan, mutta aina kun huomataan että sitä taloudellisen edun silmissä määrä ajaa laadun ohi, käytännössä lasketaan laadullisia vaatimuksia. Eli käytännössä koulutuksen suurin ongelma kohdistuu siis koululaitosten ansaintalogiikkaan (70% oppilaspaikasta, 30% valmistumisesta). Tämä logiikka ruokkii keskittymään enemmänkin siihen että oppilas viihtyy koulussa pitkään ja suurella varmuudella valmistuu. Se ei enään ota kantaan siihen mitä oppilas osaa valmistuttuaan. Tuossa esimerkiksi tiedän yhden aikoinaan sähköasentajaksi valmistuneen nuoren joka kehui saaneen amitsupaperit vajaavanlaisin ammattinäytöin - on siis ammattitutkinto mutta ei sen tutkinnon vaatimaa ammattipätevyttä. Lisäksi koulutuksen merkityksen heikkous näkyy näissä päällä olevissa pressan vaaleissa. Ehdokkaista on Arhinmäki, Haavisto ja Biaudet koulutukseltaan vain ylioppilaita. Jotenkin tämän maailman vastuullisimpiin tehtäviin kuuluva ammatti mielestäni edellyttäisi vähintään sitä 3 asteen koulutusta, mutta kansaa ilmeisesti, eikä puolueita tämä haittaa. Onhan meillä suhteellisen runsaasti maassamme pelkkiä ylioppilaita päättämässä maan kipeista asioista ja tulevaisuudesta enemmänkin...ja sen mukaiset ovat tulokset(?)

"Nöyryys"..niin, nykyään pitää kaikki saada ja heti. Lisäksi koskaan ei saisi tunnustaa virhettä ja kukaan ei sitä teekään. Lisäksi on yleisesti nähtävää että kaikistä yrityksistä tulee tulla kasvuyrityksiä, yrityksiä jotka nostavat tulostaan 20% jokaisella kvartaalilla. Kansalaisen jo 10 vuotiaana lapsena pitää suorittaa ja "olla jotain" kunnes kuolema korjaa loppuun stressilla, paineella ja odotuksilla kalutun ihmisen..pitääko kuvata näkemystä enempää? - luulen että ei.

"Oma kulttuuri". Meillä aika moni puolue (vihreät, RKP, SDP) jotka näkevät tulevaisuuden ja arvomaailman jossain muualla kuin tässä "koti, uskonto ja isänmaa" käsitteessä. Tämän asian takana velloo erittäin voimakkaasti viime vuosia maatamme puhuttanut mm.maahanmuutto-, suvaitsevaisuus- ja rasismikeskustelut. Samassa yhteydessä kun aiheiden ääripääkeskustelut on keilinut suuntaan tai toiseen melkoisesti, on kyseenalaistettu kotimaalaista kulttuuria. Esimerkiksi edellä mainituista puolueista on kuullut heittoja, joiden mukaan Suomalainen kulttuuri on harmaa tai sitä ei ole, näin ollen sitä "rikastutetaan" erinnäisin toimin. No kun nämä toimet saattavat lyödä yli, sanotaan että pitää "suvaita". No jos ei ihmiset suvaitse tätä kulttuurin rikastuttamista, haukutaan kansaa ensisestään moukaksi ja suvaitsemattomaksi..ja lopulta rasistiksi. Perussuomalaisten taakka on viime vuosina ollut se, että he nationalistisena puolueena edustaa ja haluaa kunnialla kantaa kotimaalaista kulttuuria, näin ollen heistä on tullut näiden aiemmin minittujen puoleiden "perivihollinen" ja osoituskohde. Outoa on se, että ei perussuomalaiset ole tätä touhua aloittanut tai synnyttänyt, kuten esim. vihreät haluavat osoittaa, vaan kyse on enemmänkin siitä, että tätä kulttuurin rikastuttamista kannavat tahot ovat kyseenalaistaneet Suomalaisen kulttuurin ja perimän. Se puolestaan on herättänyt närää kansassa, joka on äänestänyt riveistään kotimaalaista kulttuuria kannattavia henkilöitä puolueeseen, joka tukee tätä "koti, uskonto ja isänmaa" -ajatusta, eli nationalistiseen puolueeseen nimeltään perussuomalaiset.
Omasta mielestäni tällä maalla ja sen kansalla ehdottomasti on oma kulttuuri. On väärin...jopa mielestäni epäisänmaallista väittää ettei kulttuuria olisi. Vastaavasti sen kulttuurin romuttaminen on myös epäisänmaallista. Toisaalta..kuten on ilmi tullut ei sillä "isänmaallakaan" tunnu olevan arvoa, joten..

"Itsesuojelu/itsensä puolustaminen" on seikka mikä herännyt kummittelemään nuissa aiemmissa aselakikeskusteluissa. On kumma juttu että meillä on perustuslaissa oikeus itsensä, lähimmäisen ja omaisuuden suojelemiseen, kumminkaan käytännössä oikeutta ei ole. Ymmärrä että tämän oikeuden myöntäminen luo vaarallisen asetelman väkivallan kasvulle..teoriassa, mutta käytännössä monen muun maan esimerkin myötä näin ei tulisi kumminkaan käymään. Näin ollen meillä käytännössä itsensä suojeleminen on enemmänkin negatiininen, kuin positiivinen asia. Oudoksi noin arvomaailman suhteen sen tekee mekanismi, jonka mukaan väkivallan uhri on puolustuskyvytön ja juridisesti usein vasta jälestäpäin rikosta punnitaan. Käytännössä näin toimien uhri, vaikkapa raiskattu nainen, on saanut elinikäiset psyykkiset haavat josta ei toivu koskaan, rikoksen tehnyt pääsee pahimmassa tapauksessa vapaalle parissa viikossa milloin minkäkin perusteen vuoksi. Hulluimpia mitä olen raiskaustapauksista lukenut liittyy tuomiota lieventävään asianhaaraan, jonka mukaan raiskaaja ei ole tyydyttynyt tarpeeksi raiskaamisestaan. Vastaavasti ikävän usein ymmärrys on rikoksen tekijässä, ei uhrissa, tämä on outoa.

"Objektiivinen kansalaisen yksityisoikeus" asiaan edellisessä oli jo jonkin verran juttua, mutta siihen lisäten meidän oikeusjärjestelmä toisinaan tuntuu kannattavan subjektiivista kantaa. Eli esim. moni oikeusaste omaa maassamme tietyn subjektiivisen kannan ja vasta EU kantelujen myötä kansalainen voi saada objektiivisen kohtelun oikeuksilleen. Tähän menessä tosin on kansalaiselta mennyt jo rahaa tolkuttomasti, vuosia on kulunut ja kasvavan stressin myötä elinikä lyhentynyt..taitaa harva edes jaksaa tähän kanteluun asti. Pääosin vihreiden toimesta toteutetut NATURA -hankkeet on yksi räikeä esimerkki, kansalaisilta on tällä verukkeella pakkolunastettu pois reilusti alle markkinahinnan maata ja kansalainen on saanut ensikerran objektiivista oikeutta vasta EU tasolle kanneltuna.