Niinistö vs. Haavisto 2012

Tähän heti alkuun täytyy muistuttaa etten rehellisesti sanoen ole poliittisesti sitoutunut mihinkään puolueeseen, eli jotenkin näkisin itseni sitoutumattomaksi. Toki jaan ajatuksia monen puolueen politiikan kesken ja käsi sydämellä täytyy tunnustaa myös että jotkut puoleet ovat lähempänä omaa ajatusmaailmaa kuin toiset. Tämän nyt sanon siksi etten "fanita" tai istu kenenkään ehdokkaan "leirissä", vaikka tämän tekstin/hörinän jälkeen tiettyjen vastakkainasettelujen jälkeen saattaisi ehkä vahvasti sellainen kuva syntyä.

Eletään taas jänniä aikoja, valitaan taas pressaa maallemme seuraavaksi 6:ksi vuodeksi. Ensinnäinen kierros on takana ja jatkoon valitut ovat tiedossa; on siis kaksi nimeä Haavisto ja Niinistö. Hauskaa sinänsä on se että nimet tuntuvat sanottuna samoilta, samoin kun paneeleja katsoo niin molemmat tuntuvat olevan samanlailla "teflonia",kumminkin näiden kahden välillä on poliittisesti erittäin suuria eroja. Tämä on itse asiassa on se juttu, mistä tuli hinku vuodattaa juttua, siitä kuinka mielikuvilla politiikkaa käydään. Toinen juttu on vaalien "pelaaminen" sekä siihen osallaan liittyvä "mediapeli".

Ensimmäinen kierros:

Ensimmäisestä kierroksesta ja sen tuloksesta verran että kumpikaan jatkoon päässeistä ei edusta itselleni ideaalia, omaa valintaa noin poliittisesta taustasta. Rehellisesti sanoen en näissä pressan vaaleissa löytänyt sitä napakymppivaihtoehtoa ollenkaan. Oli jokunen henkilö jonka politiikkaa oli minun helpointa taukea, mutta itse ehdokas ei puolestaan ollut ihan nappisuoritus. No sitten oli eräs ehdokas joka mielestäni oli ehkä parhaiten oppiläksyt tähän kisaan tehnyt ja jonka poliittiseen taustaan olisi ehkä ollut minun helppo yhtyä, mutta tämän ehdokkaan mahdollisuudet eivät olleet hyvät aidosti menestyä, niinpä ei siitä todellista vaihtoehtoa syntynyt. Tässä siis syntyi jo yksi äänestyksen pelaamiskohde ja strategiointi. No sitten monta ehdokasta jotka olivat onnistuneet telkkareiden eteen saamaan erittäin miellyttävän ja lämpimän kuvan itsestään, mutta heidän politiikka ei puolestaan itseäni oikein vie mukaan. Parista puolueesta mielestäni otettiin todella huonot ehdokasvaihtoehdot, oikein ihmetytti että eikö todellakaan muita ihmisiä löytynyt ko. puolueesta ehdolle(?). Kokonaisuudessaan jäi tunne eri puolueiden ehdokkaista ja heihin santsatuista vaalitöistä, että todellakin osa oli vain "turistina", "ruuhka-autona" mukana, kenties vain poliittista näkyvyyttä hakemassa.

Ekan kierroksen kuuma kärki

Niinistö oli..tai siitä tehtiin selvä ennakkosuosikki ensimmäiselle kierrokselle. Näin ollen vaalien 1 -kierros lähinnä keskittyi siihen, kenestä kilpakumppani Niinistölle. Tuntuvan mm.sosiaalisen median lobbaustyön takana esiintyvä Haavisto oli kovin ennakkosuosikki. Toinen oli Väyrynen, joka yli 40 vuotisen poliittisen uran turvin pyrki ehdolle..taas. Haavisto ja Väyrynen omasivat jokseenkin erilaiset poliittiset vaalimantrat. Väyrynen nojasi aikalailla nationalistisiin ajatuksiin puheensa, eli hän pyrki kepulaisena puhuttelemaan vanhempaa väestöä ja kehä 3:n ulkopuolista kansaa..ja toki myös EU kriittisiä äänestäjiä taakseen. Haavistosta puettiin sivistyksen, suvaitsevaisuuden, rauhanlähettilään, yms. kuvaa erittäin vahvasti. Nämä "pehmeät" mielikuvat pyrittiin Haaviston kannattajissa viemään erittäin tehokkaasti ehdokkaan kilpailuvalteiksi.

Väyrysen ja Haaviston takana sitten "kummitteli" Soini ja Lipponen. Kumpikaan ei galluppien mukaan omannut mahdollisuutta toiselle kierrokselle Niinistön kanssa. Kumminkin molemman ehdokkaan takana seisoi vahva yllätysmomentti, sillä demareilla on vahva historia presidenteissä ja suosiossa. Puolestaan persut näyttivät jo eduskuntavaaleissa yllätyskyntensä "jytkyn" muodossa.

Näiden jälkeen tuli Arhinmäki, josta ehkä tulevaisuudessa tulee todella tunnettu politiikka vasemmistoliiton riveissa, tähän vaaliin hän oli hiukan nuori. Perää pitivät sitten RKP:n ja KD:n naisehdokkaat.

Toiselle kierrokselle valitiin..

Niin se päivä lähestyi kun prosentit selvisi. Järjestys ennakkoäänien jälkeen oli Niinistö, Väyrynen, Haavisto ja Soini. Mukana ei ollut itse äänestyspäivän lukuja, eikä etenkään pääkaupunkiseudun, eli vihreiden vahvimman kannatusalueen ääniä. Väyrysen etumatka Haavistoon oli 4-5%, eli suhteellisen vähän tuossa tilanteessa. Soini käytännössä oli ennakkoäänien perusteella noin 5-10% päässä Haavistosta ja Väyrysestä, puolestaan Niinistöön Soinilla oli noin 30% ero. Persujen kannattajat jakaantuvat ympäri maata, eli pääkaupunkiseutu ei toisi erityistä momenttia tulokseen. Näin ollen ennakkoäänien valossa Soinilla ei ollut mahdollisuuksia jatkoon. Lipponen ja muut olivat sitten Soinin takana.

No niinhän siinä kävi, että Haavisto sai murskaavan äänimäärän pääkaupunkiseudun alueilta ja kiilasi alle 40 000 äänen turvin ohi Väyrysen. Niinistö ei lopulta ollut niin murskaava prosentuaalisessa luvussa kuin aluksi ehkä odotettiin. Silti äänimäärä Niinistöllä oli kiistaton; yli 1100 000 ääntä. Kun taas toiseksi tulleella Haavistolla oli noin 570 000 ääntä. Ns. "loppu vasenlaita", eli demarit ja vasemmistoliitto jäivät yllättävän pieniin äänestyslukuihin, yhteensä noin 370 000 ääntä. Samoin persujen "jytky" hyytyi vähän alle 300 000 ääneen. Peränpitäjät Eva (RKP) ja Sari (KD) saivat kumpikin noin 80 00 ääntä.

Spelukointia 1-kierroksesta

Taas on/oli ilmassa ollut näitä karjamarkkinoiden tunnelmaa ja ilmapiiriä. Näennäisesti media yritti kartoittaa henkilöiden kompetenssia tulevaa virkaa varten. Näennäistä se oli..ja aina on sen vuoksi että politiikka perustuu mielikuviin, silmänkääntötemppuun. Näennäistä touhu ei silloin olisi, JOS asioita käsiteltäisiin realifaktojen, tarkkojen poliittisten historiatiedon perusteella.

Moni poliitikko otti ennen vaaleja etäisyyttä omaan puolueeseensa. Tässä on jo ensimmäinen politiikan perustemppu. Ne edustajat jota eivät tätä olleet tehnyt, tai olivat tehnyt ko. työn huonosti, eivät pärjänneet. Haavisto, Niinistö ja Väyrynen olivat tämän kotitehtävän tehneet parhaiten ja se näkyi lopputuloksessa. Puolestaan mm.Soini joka on ryvettynyt ja ollut pinnalla 1-2 vuotta koko ajan ties minkä PS:n tekemisien/tapahtuma vuoksi, ei oikein pärjännyt, hänellä oli tämä lähivuosien stigma päällään. Mm.kun muilta kyseltiin missikisakysymyksiä (tyyliin "tulisiko köyhiä auttaa") niin Soinia ajettiin nurkaan oman puolueen jäsenten rasismisyytöksistä, hurmos meni jopa niin pitkälle että lukiossa toteutetussa paneelissa moni muukin pressaehdokas alkoi ristikuulustelee Soinia..kuulustelee asioista jotka eivät edes olleen Soinin tekemisiä tai hänen vastuullaan. Tässä vaiheessa meikäläisellä oli haavi auki ja epätodellinen fiilis siitä näkemästäni mikä telkkarista tuli. Ei sillä että kokisin vääryyttää PS:n puolesta vaan siitä, kuinka falski ja epätasa-arvoinen tilanne oli. Jos sama olisi kohdistunut vaikka Essayahin, olisin ollut yhtä tyrmistynyt. Olen tuon jälkeen ihmetellyt että mitä oikeastaan koko hommassa ajettiin takaa, nimittäin iltapäivälehdistö piti tilannetta "normaalina", olen puolestani 100% varma että jos vastaava olisi kohdistunut vaikkapa Haavistoon, olisi skandaali ollut valmis. Tässä yksi osoitus siitä "mediapelistä".

Mediapeliä oli huomattavissa pelattavan myös toisaalla. NRA juuri "sopivasti" vaalien alla Haavistoon kohdisti virallisen tutkintapyynnön, eli Pekka on esiintynyt..tai näin on tulkittavissa professorina (=tohtorin tutkinto), vaikka todellisuudessa hän on vain ylioppilas. Ajatus liene NRA:lla on se että Haavisto olisi sittemmin urallaan saavuttanut tällä "statuksellaan" hänelle kuulumatonta etua niin urallisesti kuin taloudellisesti. Pressan vaalien alla tämä lisäksi tietenkin pyrki synnyttämään pohdintaa ehdokkaan rehellisyydesta ja vilpittömydestä. Tästä tutkintapyynnöstä voi vain todeta että alkaa mennä peli aika kovaksi kun virallisesti aletaan ehdokkaiden kynnen alusia tutkimaan. Vastaavia, huomattavasti vieläkin rumempaa perustelemattomampaa loan heittoa oli tuolloin ollut huomattavissa myös muissa "leireissä". Yllättävää oli kumminkin se että ensimmäinen kierros meni suhteellisen "siististi", eli ei kovinkaan tätä historian tonkimistä kukaan taho tuonut esille, vaikka aineksia olisi ollut. Esimerkiksi Haavistolla, Niinistöllä ja Väyrysellä on poliittisia tempauksia historiassa tilillään, mistä olisi voinut pöyhiä paljonkin. Noin summauksena tuon omasta poliittisesta taustastaan irroittautumisen suhteen ehkä Väyrynen teki parhaimman työn, sillä hänen yli 40 vuotiseen poliittiseen uraan mahtuu yhtä sun toista "jännää".

Eräs ERITTÄIN räikeä esimerkki mediapelistä ja sen poliitisen taustan häivyttämisestä ehdokkaiden kohdalla näkyi ensimmäisen kierroksen vaalivalvojaislähetyksissä. Kun kyse oli Haavistosta, oli viestinnästä selvästi tulkittavissa kuinka kyseessä oli henkilövaalit, hän henkilönä presidentin vaalien hengen mukaan menestyi. No kun haastateltiin esim. Lipposta tai Soinia, pohdittiin ehdokkaiden poliittisia taustoja ja puolueita. Soinin kohdalla tivattiin että onko oma politiikka pettänyt...siis mitä; Haaviston kohdalla menestys tuli ei-politiikalla, sitä ei edes ruodittu, mutta Soinilla tuli sijoitus politiikalla? No Soini selitteli jotain typeriä "puolue haluaa pitää puheenjohtajansa" -juttuja. Lipponen puolestaan tyhjä katse silmissään horisi että olisi voittanut Niinistön jos olisi ollut jatkossa..enpä nyt näitäkään lausuntoja nähnyt kovinkaan enään tuossa vaiheessa rakentavina. Merkille pantavaa kumminkin on se, että tällä edellä mainitulla asetelmalla myös media pelasi julkisuudessa, niin paneeleissa kuin painetussa uutisoinnissakin. Ainoa peliasetelma äänestämisen suhteen voi olla pohtimisen arvoinen, on se että veikö Soini ääniä Väyryselta ja sama toisinpäin, kummallakin oli suhteellisen sama ajettava politiikka vaalien alla.

"Round two", toinen kierros:vastakkain Haavisto ja Niinistö

 Toinen kierro on monella tapaa erikoinen ja politiikan seurannan kannalta jännittävä. Jännittävä tilanne tosin ei ole ennakkoarvioinnin perusteella, nimittäin kun karkeasti ynnäilee äänestysmääriä ja oletuksia äänestyskäyttätymisen takana. Jännittäväksi tilanteen tekee se miten ehdokkaita NYT prässätään ja miten se jakaa äänestäjiä.

Numerot ja ennusteet

Niinistö sai siis sai ensimmäisellä kierroksella 1 131 254 ääntä. Nämä äänet todennäköisesti tulevat pysymään myös toisella kierroksella. Haavisto puolestaan sai 574 275 ääntä 1-kierroksella, eli noin puolet vähemmän. Tässä vaiheessa herää kysymys mitä muut vasemman laidan puolueet äänestivät? ..eivät ainakaan omiaan (vasemmistoliitto ja demarit saivat siis yhteensä noin 370 000 ääntä), monta sataa tuhatta ääntä meni jollekin muulle. Vastaavasti noin 570 000 ääntä on monin kertaisesti kertaa liikaa vihreään puolueeseen nähden. Puolestaan vihreät tunnetaan "modernina punapuolueena", joskus on myös käytetty nimitystä "punavihreät". Taas Väyrysen ja Soinin nationalistinen politiikka on täysin vastaan etenkin demareita ja vihreitä, näin ollen voisiko nähdä että vasen laita taktikoi ja äänesti yhtä "hevosta", vahvinta sellaista jatkoon. Tämä selittäisi demareiden heikohkon vaalityön ja tuen edustajansa puolesta, vastaavasti ei Arhinmäkikään ehkä vahvin vaihtoehto ollut. Eli Haavisto oli saanut vasemmistoliitolta ja demareilta paljon taktisia ääniä, JOTTA ei vasemman laidan politiikan kanssa poikkiteloin olevan nationalistinen politiikka veisi heistä voittoa 1-kierroksella.

Väyrynen nimittäin 1-kierroksella huuteli että hän on ainoa joka voi Niinistön voittaa. Noh, heittoja on monen näköistä, mutta tuossa heitossa voi olla muutama pohdittava seikka; Väyrysen kanssa saman poliittisen linjan vetänyt Soini saivat yhteensä 1- kierroksella reilut 800 tuhatta ääntä, eli vain noin 300 vähemmän kuin Niinistö. Lopun äänien jakautuminen olisi ollut mielenkiintoinen kysymys. Itse asiassa Lipposen vastaava heitto olisi ollut ehkä myös relevantti. Nimittäin jos Haaviston taakse tosiaan kasaantui poliittisesti vasen laita ja sillä saivat kasaan noin 570 000 ääntä, olisiko demariehdokas saanut enemmän? ..mahdollisesti sillä vasemmistoliitoon ja demareille jäi vielä se 370 000 ääntä. Tämä äänimäärä on paljon enemmän kuin esimerksiki poliittisesti pelkkä vihreiden potentiaalinen äänimäärä. Noh, tämä on jossittelua ja spelkulointia.

Jutun tärkein kysymys siis oikeastaan ennusteessa kohdistuu pysyykö 1-kierron äänestäjä jatkoon pääsevien takana, kuinka moni 1-kierroksella äänestäneistä ei äänestä 2-kierroksella ja kenelle 1-kierroksella tippuneita äänet menevät? Itse uskon että Niinistö pitää tuon saman äänestäjäporukan takana, sillä häntä äänestämällä ei kovinkaan paljon "pelaamalla saavuttanut". Itse asiassa voi olla että moni Niinistön kannattaja äänesti strategisesti 1-kierroksella jotain muuta vaikuttaakseen 2-kierroksen vastustajaan (mahdollisimman helppo vastus takaa Niinistön varman voiton). Tämä siksi että Niinistö oli erittäin varma jatkoon menijä kaikissa ennusteissa ja gallupeissa. Puolestaan se on varmaa, että Haaviston noin 570 000 ääntä ei muodostunut vihreistä, näin ollen voi olla mahdollista että 1-kierroksella häntä äänestäneet eivät kaikki äänestä samoin - tilanne on muuttunut, enään ei punaisella laidalla ole vastassa se pahin vaihtoehto eli nationalistinen politiikka. Nyt vastassa on politiikka ja puolue, joka on vahva nykypäivän politiikassa, joka johtaa nykypolitiikkaa. Näin ollen vastassa ei enään olekaan enään se EU:n vastustaja jota vastaan äänestettiin 1-kierroksella, vaan EU:n kannattaja. Vastakkain poliittisessa mielessä on erittäin vahva konservatiivinen politiikka ja ideologinen liberaalipolitiikka. Ei ole täysin varmaan että vasen laita siis täydellä linjalla tukee viimeksi mainittua, vaikka esim. demareiden politiikka toisinaan on hyvin saman suuntaista kuin vihreiden. Tämän vuoksi telkkarissa onkin nyt kuullut kuinka moni nimekäs demaripoliitikko on mennyt Haaviston taakse..tosin on myös demareita jotka sanovat menevän Niinistön taakse.

..ja ne ennusteet lukuina

Haavistolla on siis kurottavana yli 550 000 ääntä että saa edes kiinni Niinistön 1-kierroksen tuloksen. Mistä niitä voisi tulla? ..no jos kuvitellaan että Haavistokin pitää tuon 1-kierroksen äänet, niin teoriassa se vasemman laidan 370 000 ääntä voisi olla tulossa. Joitain hajaääniä lukuunottamatta ei KD:sta,RKP:sta,PS:sta tai Keskustasta tule paljoa ääniä Haavistolle. Eli Haavistolla on ERITTÄIN vaikea saavuttaa edes paperilla Niinistön etumatkaa kiinni. Ainoa mahdollisuus syntyisi siitä että jostain syystä Niinistöä 1-kierroksella äänestäneet kääntyisi Haaviston puolelle tai/ja ihmiset äänestäisivät aktiivisemmin kuin 1-kierroksella. Teoriassa tuo viimeksi mainittu on mahdollinen, tosin 1-kierroksen maan äänestysprosentti ei ollut tilastollisesti mikään erityisen alhainen, eli vaikea on nähdä että "reservissä merkittävästi" olisi henkilöitä jotka vasta nyt heräisi äänestämään toisella kierroksella. On itse asiassa todennäköisempää että äänestysprosentti laskee..voi laskea paljonkin etenkin niiden äänestäjien kohdalla, joiden ehdokas ei päässyt jatkoon. Näitä ääniä Haavisto kipeästi tarvitsisi jotta saisi Niinistön äänimäärän kiinni.

Mielikuvat, presidentin kompetenssi ja arvot

Sitten siihen nurinaan ja vuodatukseen :) Tässä nyt on kyllästymiseen asti lukenut, kuullut ja kuunnellut eri ihmisten "tietämistä" ja messuamista oman ehdokkaan mahtavuudesta. Tähän liittyen nyt voi selvästi huomata että se julkinen loanheitto on alkanut, eli jos 1-kierroksella touhu oli suhteellisen siistiä, enään se ei ole ollut. Tähän siis kuuluu se oman ehdokkaan puolustaminen loan heitoilta. Samaan aikaan kun epävirallisissa kanavissa loanheittopeli tuntuu olevan rumaa, virallisissa kanavissa niihin yritetään puolustautua mitä erilaisin keinoin. Itsestäni tuntuu hyvin huonolta lueskellä Haavistoon kohdistuvia neppailuja. Toisaalta...kyllähän nämä keskustelut ja asioiden tonkimiset luo omaa prosessointia, joka on tärkeää. Juttu kun kumminkin on niin että yli 90% äänestäjille ehdokkaat todellisuudessa olivat täysin tuntemattomia vaikkapa 3kk sitten. No nyt jonkin OMAN MEILIKUVAN perusteella tuo sama 90% tuntuu tietävän ehdokkaista yhtä sun toista ja messuaa omasta ehdokkaasta suu vaahdossa vaikka mitä. Hyvittavaa ja surullista, eli "surkuhupaisaa" (?) on se että vaikka nämä messut halutaan pukea kovin syvälliseen muotoon, eivät ne kovinkaan paljon sisällä minkäänlaista prosessointia tai aitoa tietoa.

Esimerkiksi yksi ERITTÄIN relevantti kysymys:kuinka moni näistä sadoista tuhansista Haaviston ja Niinistön kannattajista AIDOSTI tietää suosikkinsa tekemiset, historian ja poliittiset vakaumukset/suunnat? ..villi veikkaus on että yhteensä kymmenistä jokuseen sataan ihmiseen. Kumminkin kannattajia on satoja tuhansia ja netti tällä hetkellä on pullollaan mankujia ja tietäjia ties mistä ehdokkaan asiasta. Näihin messuajiin en nyt laske ehdokkaiden virallisia lobbaajia, eli poliittiset avustajat, vaalityöntekijät, yms. heidän kohdalla kun kyse on siitä "sen lauluja laulat kenen leipää syöt".

Oma kannatus näiden kahden välillä
Noh..koska en rehellisyyden nimissä minäkään mikään Niinistön tai Haaviston "perheenjäsen" ole, eli en tiedä todellisuudessa heistä mitään, niin olen julkisesti saatavan informaation, oman poliittisen seurannan ja historiamuistin varassa. Itselleni näen pari etua mm.Niinistö/Haavisto -kannattajaan nähden. Ensinnäkin jotekin suhtaudun molempiin kriittisesti, sillä kumpikaan ei oikein ole "minun ehdokas" kuten tuolla aiemmin tuli ilmi. Toiseksi, edelliseen lisäten omaan suhteellisen objektiivisen lähestymisen..ei voi sanoa että "aivan sama kumpi valitaan", vaan enemmänkin "jaha, tähän täytyy valinta kahdesta tehdä, perehdytääs...", ts. se emotionaalinen fanaattisuus on pois.

No koska tähän prosessointiin vaikuttaa omat kognitiiviset tekijät, tottakai se paremmuusjärjestys muodostuu..jos nyt ei muuten niin ynnäilemällä vaihtoehtojen miinukset ja se jolla on niitä vähemmän (jollain painoituksella), on parempi. Haavisto suhteen mediassa ja omassa sosiaalisessa ympäristössä tuntuu olevan voimakkaasti vahvoja kantoja, huudetaan suvaitsevaisuuden, sivistyksen, rauhanlähettilään, yms. puoleen. Taas Niinistöstä tuntuu muodostuvan paljon kylmempi mielikuva, hän on talousihminen, juristi, euron perässä menevä, yms. Tässä koko lähestymisessä on jo pieni alkupeli joka ärsyttää. Juttu nimittäin minun mielestäni on se, että tässä ei valita missiä..tai touhu ei saisi olla sitä "karjanäyttelyä" mitä ikävän usein poliittiset vaalit ovat. Näin ollen mielestäni ne puhtaasti höpöhöpö -mielikuvat pitäisi karistaa romukoppaan. Jokaisen täytyisi myös muistaa että politiikassa..siis puhtaasti siinä populaatiossa joka politiikkaa tekee elääkseen, junailee asiaa näin: politiikassa tärkeintä ei koskaan ole se miltä asiat oikeasti ovat, vaan siinä miltä ne asiat näyttää. Miksikö näin? ..sillä he tienaavat elantonsa.

Sivari ei voi olla ylipäällikkö..vai voiko? ...onko sivari paras tähän?

Otetaas jokunen esimerkki. Haavisto on nostettu esille hänen liberaalisuuteen pohjautuvasta arvostaa ja moraalikäsityksistään; eli hän on homoseksuaali, ateisti ja siviilipalvelusmies. No tietysti tässä on helpot ainekset loan heittoon ja niinhän sitä on tullutkin. Viikon aikana on ilmestynyt toinen toistaan ruokottomia juttuja hänestä. Näihin ruokottomuuksiin sitten on vastattu ja puolusteltu ties millä "syvällisellä" vasta-argumentilla. Sivariutta on kyseenalaistettu sillä, että onko hän tästä johtuen soveltuva presidenttinä armeijan ylipäälliköksi -kysymyksellä. Syvyys aiheessa pohjaa argumenttiin jolla luetellaan maamme historian presidenttejä, jotka eivät ole armeijaa käynyt, lista on pitkä:

- Ståhlberg

- Relander

- Svinhufvud

- Kallio

- Ryti

- Paasikivi

- Halonen

Ja tässä on siis todiste että sivarikin voi olla armeijan ylipäällikkö. No tässä meikäläisellä syntyy pieni "ärräpukka" ja ärsytys, nimittäin vaikka nyt joku kuvittelee saavuttavansa älyllisesti korkean argumentin aiheeseen, niin todellisuudessa tämän prosessoinnin kannalta täyttä shaibaa.

Miksikö?

No ensinnäkään sivariuden soveltuvuuden pohdinta tässä vasta-argumentissa pohjaa yhteen onnettoman pieneen nyanssiin:voiko sivari formaalissa muodossa olla armeijan ylipäällikkö? -no tottakai voi, valtaosa tämän maan kansalaista voi olla formaalisti tuossa tehtävässä koska siihen ei ole mm.asepalveuksen suhteen muodostettu ehtoa. Edellä mainitun listan esittäminen tämän faktan tueksi on näin ollen täysin tarpeeton.

Toiseksi jos lista esitetään siinä näkökannassa että tehtävästä suoriutumiseen ei tarvita asepalvelusta, koska ko. listan henkilötkään eivät sitä ole omannut - no ei tietenkään, ylipäällikön suorat PV johdolliset valvollisuudet on käytännössä aika minimissä. Sodan aikana johto siirtyy nimittäin armeijan johdolle.

Tähän mennessä siis voidaan nähdä että ei sillä ole väliä kuka siinä kekkuloi. No jos kumminkin asiaa pysähtyy miettimään. Tuosta listasta Halonen käytännössä on ainoa, joka olisi teoriassa voinut nykypäivänä tunnetun armeijan käydä. Loput pääosin ovat niin kaukana historiassa että "intin käyminen" käytännön käsitteenä ei ole millään muotoa vertailukelpoinen tässä asiayhteydessä. Jokseenkin myös jonkun amiraalin poliittinen lausunto ei lopulta kerro paljoakaan eksaktia vertailutietoa Niinistön ja Haaviston välillä sillä, että viimeksi mainitusta armeijan henkilö sanoisin jotain siihen suuntaan ettei hän näe mitään estettä sivarille presidenttiyteen, ei tietenkään koska sitä ei estetä oikeasti ole..kuten aiemmin tuli ilmi, ei presidentin virkaan ole asetettu asepalvelusehtoa.

Kumminkin tulee muistaa mitä se laki nyt oikeasti mm. sanoo:
Laki puolustusvoimista 11.5.2007/551
31 §
Tasavallan presidentin ratkaisuvalta sotilaskäskyasioissa

Tasavallan presidentti päättää valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista, sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista sekä muista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista.

Presidentti päättää sotilaskäskyasiana myös sotilasarvossa ylentämisestä sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Presidentti voi ottaa päätettäväkseen puolustusvoimain komentajan tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian. Puolustusvoimain komentajan tulee antaa tietoja presidentille ja puolustusministerille sotilasesimiesten toimivaltaan kuuluvista merkittävistä sotilaskäskyasioista.

32 §
Päätöksentekomenettely sotilaskäskyasioissa

Tasavallan presidentti ratkaisee 31 §:n 1 momentissa tarkoitetut sotilaallisen puolustuksen keskeisiin perusteisiin kuuluvat sotilaskäskyasiat puolustusministerin esittelystä siltä osin kuin ne liittyvät puolustusministeriön strategiseen suunnitteluun. Päätökset varmentaa puolustusministeri. Pääministerillä ja puolustusvoimain komentajalla on tuolloin oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta.

Presidentti ratkaisee muut sotilaskäskyasiat puolustusvoimain komentajan esittelystä. Päätökset varmentaa puolustusvoimain komentaja. Sotilaskäskyasiaa presidentille esiteltäessä puolustusministerillä on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta. Kun puolustusvoimain komentaja esittelee 31 §:n 1 momentissa tarkoitettua sotilaskäskyasiaa puolustusministerin tulee kuitenkin olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta. Lisäksi pääministeri voi olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta.

Presidentti voi omasta aloitteestaan tai puolustusministerin esityksestä siirtää sotilaskäskyasian presidentin valtioneuvostossa ratkaistavaksi. Tällöin presidentti päättää asiasta puolustusministerin esittelystä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Sotilaskäskyasiaa presidentille valtioneuvostossa esiteltäessä puolustusvoimain komentajalla on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta.
 
33 §
Puolustusvoimain komentajan ja muiden sotilasesimiesten päätöksenteko sotilaskäskyasioissa

Puolustusvoimain komentaja ratkaisee muut kuin tasavallan presidentin päätettävät sotilaskäskyasiat, jollei niitä ole säädetty tai määrätty muun sotilasesimiehen päätettäviksi. Sotilasesimies voi ottaa päätettäväkseen alaisensa ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian.

Puolustusvoimain komentajan ja alempien sotilasesimiesten välisestä toimivallan jaosta sotilaskäskyasioissa säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Eli äkkiä huomataan että asian tärkeys tässä pohdinnassa mielestäni ei tulisi kohdistua siihen, "voiko joku olla" vaan siihen että "kuka olisi paras tehtävään". Tuosta asetuksesta tulisi nähdä jo hiukan suuntaa siitä, että mistää "taustahengaajan paikasta" ei ole kyse. Itse asiassa koko pressakisan pitäisi yhdeltä osalta perustua tähän käsitteeseen, eihän me olla valitsemassa missiä, vaan parasta vaihtoehtoa, eli sitä kenellä on paras potentiaali selviytyä tehtävästä. Jos..kun asiaa pohtii tältä kantilta, näkökanta muuttuu. Jokseenkin ensimmäiseksi ainakin itselle syntyy kysymys potentiaalista kysymykseen joka liittyy ehdokkaan asenteeseen ja maanpuolustustahtoon. Tässä vaiheessa ikävä kyllä sivari ei paljon pisteita saa, tällainen henkilöhän on jo omalla toiminnallaan maan puolustusasenteestaan selvän vastauksen. Kyse siis ei ole todellisesta kompetenssista, vaan henkilön, ehdokkaan asenteesta ja arvosta aihetta kohtaan.

Tähän yhteyteen voi helposti antaa konkreettisen esimerkin. Halonen ja Haavisto jakaa joissain määrin saman suuntaiset ajatukset PV:stä ja näin ollen puhutaan Haaviston sivariutta puolustaessa usein että onhan se Halonenkin 12 vuotta ollut ylipäällikkönä. Tähän argumenttiin tärkein vastakysymys kuuluu :kuinka hyvin sitten Halonen omalla taustallaan ja arvoillaan tehtävän suoritti? ..missä tilassa on tämän maan puolustusvoimat ja puolustustahto? Näiden 12 vuoden aikana tämän maan puolustusvoimat ja puolustustahto on ottanut erittäin jyrkan syöksykierteen.

...ja ne puheet joiden mukaan ei enään sodita tai emme armeijaa tarvita on vaaralliset. Toivottavasti meidän ei tarvitse täyttää 70-vuotta vanhaa historian velkaa, nimittäin "Olemme historialle velkaa sen, että kirjoitamme sen uudestaan."

Homoseksuaali

Tässä on taas yksi Haavistoon kohdistunut loanheittoaihe. Omassa mielessä seksuaallisuus ehdokkaan kohdalla nyt ei ihmeemmin nostata tunteita, on jokseenkin sama mitä aikuinen ihminen tekee makuuhuoneessaan ja sillä nyt ei ehdokkaan kohdalla ole ehkä niin suurta merkitystä..etenkään siinä mittakaavassa kuin nyt on joissain tapauksissa annettu ymmärtää. Seksuaallisuus tässä tapauksessä on enemmän yksi asia siinä arvo-ja moraalikuvassa joka ehdokkaasta syntyy. En siis oikein osaa nähdä että Haaviston homous olisi nostavassa merkityksessä ns.tasa-arvokysymys, kuin olisi laskevassakaan merkityksessä esim.juuri tuon edellä mainitun armeijan ylipäällikkyyskysymyksen edessä. Näen tämän homoseksuaalisuusasian aikalailla samanlaisena asiana kuin Soiniin osoitetut aborttikysymykset. Nämä asiat ovat näiden henkilöiden omia henkilökohtaisia valintoja ja ajatuksia. Tämän vuoksi onkin epäloogista että joku henkilö saattaa tuomita Soinin aborttikysymyksen vuoksi mutta silti puolustaa Haaviston homoseksuaalisuutta vain tämän henkilökohtaisena asiana. Kumminkin kun muistaa että kumpainenkaan ei ole "ajamassa" tätä ajatustaan käytännön toimissa mihinkään suuntaan. (EDIT:jaa nyt sanoin väärin, kyllä Haavisto on ajanut homoseksuaalien oikeuksia poliittisesti valtakunnalliselle tasolle, Soini ei ole abortti -asian suhteen tehnyt aloitettakaan.)

Haaviston homoseksuaalisuus on myös luonut ajatuksia siitä että maan kauppa voisi heikentyä, tai ylipäätänsä ulkomaansuhteen heikentyä tämän homoseksuaalisuuden vuoksi. Tämä nyt aika paksua stuubaa myös. Pahinta on sellaisten mielikuvien luomiset joissa annetaan ymmärtää että Haavisto kivitettäisiin homoseksuaalisuuden vuoksi. Itse en nyt NIIN suurta painoarvoa seksuaalisen suuntautumisen vaikutuksiin valtion ulkopuolisten maiden kanssakäymisen suhteen. Toki EHKÄ sillä voi joissain tapauksissa olla merkitystä, mutta erittäin marginaalista. Sen sijaan jos jollain voi olla vaikutusta, on presidentin edustama poliittinen suuntaus, se voi painaa paljon enemmän vaakakupissa kuin seksuaalisuus. Esimerkiksi Halonen ei ole 12 vuoden aikana saanut kutsua Yhdysvaltoihin vaikka tiettävästi kovin olisi mielellään mennyt, tämä käsittääkseni on johtunut poliittisesta taustasta.

Niinistö ei vastaavaa niin alhaista lokaa ole osakseen saanut. Ainoita taitaa olla hänen ja hänen vaimon Jennin ikäero. Niinistöllä kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1995 hänen ensimmäinen vaimo  Marja-Leena. Uudestaan hän avioitui vuonna 2009 Jennin kanssa. No nyt on ollut huomattavissa päivittelyä siitä, kuinkä pöyristyttävää on että Saulilla on noin 30 vuotta nuorempi vaimo. Hiukan ihmetyttää tämä, sillä Jenni (s.1977) on kumminkin täysin aikuinen naínen, ei mikään "teini"..öö, olisiko sitten Saulin pitänyt näiden "moraalin vartioiden" mukaan hakea jonkin kriteerin määrittämästä ikähaarukasta oleva nainen?..vai jäädä leskeksi? Kaikista erikoisinta näissä on se, että ne jotka ovat päivitelleet Saulin ja Jenni ikäeroa, eivät pidä erikoisena Haaviston homosuhteessa olevan Nexarin ja Pekan 20 vuoden ikäeroa. Eikä sillä tunnu myöskään olevan mitään väliä että Haavisto on puolisonsa "hakenut" silloin kun tämä oli juuri ja juuri täysi-ikäinen. Ehkä itse olen wanhanaikainen, mutta näen oudompana sen että 20 vuotta vanhempi mies hakee 18-19 vuotiaan pojan Kolumbiasta, kuin sen että aikuinen iäkkäämpi sinkkumies nai keski-ikää lähestyvän sinkkunaisen.

Ehdokkaiden poliittiset tempaukset:

Yksi asia mitä äänestävä kansalainen harvoin tiedostaa, on ehdokkaan poliittinen historia. Eräs menneiden vuosikymmenten "kekkuli" sanoi :"Ei pidä kuunnella mitä suu puhuu, vaan katsoa mitä kädet tekevät". Tämä pitää erittäin tähänkin tilanteeseen erittäin hyvin sopivan ja sovellettavan asian. Vaalien alla ehdokkaat ovat popularistisia, se on koko homman idea. Kumminkin tulee muistaa että poliitikko aina vaalien alla kantaa puheissa vastuun maailmasta, mutta vaalien jälkeen se ei käytännössä kanna mistään vastuuta. Tämä tarkoittaa juuri sitä että ainoa asia, mistä voimme aidosti saada tietoa ehdokkaasta, löytyy historiasta.

Niinistö

Niinistön kohdalla voidaan alkaa räknäämään esim.1990 luvun lamanhoito keinoista, kuinka pelattiin "rahapeliä" Aktia -aikoina. Uhreina olivat lopulta loppuun ajetut yrittäjät, tietysti poliitikkojen eduksi nämä uhrit kyseisenä ajanjaksona kasvattivvat merkittävästi itsemurhatilastoja. Lisäksi voitaisiin muistella kuinka EMU:un mentiin, mitkäs ne askelmerkit olikaan, kuka teki ja mitä...ja kuka kantaa nyt vastuita - no ei tietenkään kukaan. Viime eduskuntavaaleissa he (kokoomus) lanseerasivat uuden fraasin "paremminvointivaltio"..joka ei oikein lopulta tarkoita mitään. Kivasti se ratsastaa "hyvinvointivaltio" käsitteellä, joka puolestaa on käsite, joka on syntynyt pitkälti sosiaalisella politiikalla, ts tyysti erilaisella mitä tämä porvaripuolue edustaa. Raha puhuu yli sosiaallisuuden, tarkoittaa siis sitä että ne jotka ovat rahajaossa mukana, kuuluu todellakin siihen "paremminvointivaltion" kansalaisiin. Ne jotka eivät ole, usein kärsivät. Käytännön esimerkkinä vaikkapa lääkärikeskus Mehiläisen toiminta menneenä vuonna. Kyseessähän on terveydenhoitoyritys johon yhteiskunta on tukia antanut välillisesti ja välittömästi lukemattomia miljoonia euroja. No tämän "paremminvointivaltio" politiikan turvin kyseinen firma teki voittoa 35 miljoonaa euroa, mutta toi valtiolle tuloa vain 360 000 euroa. Valtio ei siis saanut sijoittamaansa pääomaa kuin murto-osan, loppu lopulta meni veroparatiisiin. Ongelmallisissa EU maissa kuten Kreikassa, syy tilanteeseen juontaa samasta perusteesta, valtio ei saa maahan sijoitettua pääomaa takaisin.

Haavisto

No entäpä se Haavisto? ..hän edustaa ideologista liberaalipolitiikkaa ja on ylpeä siitä. Mitä tämä tarkoittaa? ..se tarkoittaa sitä että ideologia ajaa realiteettien ohi. Käytännössä siis jos jokin asia ideologisesti on jonkun mielestä arvokas..tai oikea, se on toteutettava/ajettava, maksoi mitä maksoi. Typeryys tässä toiminnassa paistaa siinä että ikävän usein se ideologinen ajatus ei ole aidosti oikea, eikä edes millään päättelyllä rationaalinen. Karkeana esimerkkinä voisi kertoa että tällainen ideologi saa päähänsä että kuu on juustoa. No tästä pääteltäisiin että koska se on juustoa, tulisi sitä hakea niin ei tarvitse rasittaa juuston tuotantoa maassa. Tämän jälkeen ko.taho ponnistelee kaikin voimin että saadaan avaruusmatkailua aikaiseksi sen juuston hakutoiminnan aikaan saamiseksi. Surullista tässä on se että a.) kukaan ei pysähdy pohtimaan faktaa että onko se kuu oikeasti juustoa, b.) paljonko lopulta maksaa hakea kuusta juustoa, c.) kuka sen lystin maksaa, d.) kuka lopulta hankkeesta kärsii ja e.) onko juuston tuotannossa mitään ongelmaa. Tämän kaavan mukaan tätä vihreää politiikkaa on ajettu ja ajetaan vaikka kuinka, Haavisto puolustelee että "meidän täytyy toimia esimerkkinä". Surullista jälleen on se että kun ilmeisesti sitä talous-ja finanssipuolta ei ymmärretä..eikä tahdota ymmärtää, niin näistä "esimerkkinä olemisista" on koitunut ja koutuu maalle levottomia laskuja. Vieläkin surullisempaa on se että ei sillä "esimerkkinä olemisella" ole mitään vaikutusta. Haavisto/vihreät eivät ole yksin, he jakavat saman hölmöilyn demareiden kanssa. Samoin tulee muistaa kummankin ehdokkaan..ja kaikkien poliittisten henkilöiden kohdalla että he eivät yksin ole päättämässä näistä asioista. Juttu kumminkin on niin että on aina olemassa henkilöitä, joille voidaan osoittaa perustellusti vastuu, on aina eriasia kantaako poliitikko sitä - harvemmin.

Otetaas muutama oikea käytännön esimerkki. Natura 2000 hankkeet, Haavisto on itse hyväksynyt ja junaillut lukusia yksityismaiden pakkolunastuksia valtiolle. Nämä pakkolunastukset ovat toteutettu luonnosuojeluperusteella ja ne ovat kohdistuneet yksityisten ihmisten omistamiin tilukseen. Käytännössä ihmisiltä on ilman heidän tahtoa pakkolunastettu murto-osahintaan isoja maa-alueita, näiden kansalaisten taloudelliset menetykset nousevat useisiin kymmeniin miljooniin. Mielenkiintoista näissä tapauksissa on se, että tapauskohtaiset perustelut ovat toisinaan puuttuneet, Haavisto on hyväksynyt toimet ja hän on perusteluihin todennut että ne täytetään myöhemmin....öö, eli ensiksi keksitään vastaus ja sitten kysymys, kun työjärjestys tulisi olla juuri toisinpäin. Vastaavasti kun näistä "natura ryöstöistä" on puitu oikeudessa, on Haaviston puolelta todettu että jotain viestinnällistä virhettä on syntynyt ja paperi on yllättäen hukkunut. Mielenkiintoisin koukku näissä on se että ne "luonnosuojelualueet" on mm. Haaviston/vihreiden toimesta myöhemmin haettu virkistysalueiksi.

No sellainen joka ei pysynyt kärryllä puetaan skenaario auki:kuvitellaan että henkilö A omistaa hienon tilan jonka reaaliarvo  on vaikkapa 10 miljoonaa euroa. No henkilö B näkee sen potentiaaliseksi, mutta kauppa ei ole mahdollinen tai hinta on liian korkea. Henkilö B pakkolunastaa sen 500 000 eurolla edustamalleen taholle, valtiolle oman vallan (Natura) turvin. Kun pakkolunastus on tehty ja valtio maksanut tuon 500 000 euroa väärin kohdellulle kansalaisella, henkilö B laittaa eduskuntaan vireille maata koskevan "virkistitysalue" anomuksen jolla maan "luonnonsuojelualue" äkkiä onkin jälleen käytännössä sillä vaikutusalueella joutomaana kauppatavaraa missä henkilö B vaikuttaa.

Nykyään on huomannut vedottavan että Haavisto olisi köyhän asialla, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta..jne. No ne on todellakin korulauseita, nimittäin nämä Natura hankkeet Haaviston takana edustavat tyysti jotain muuta tarinaa kuin kolmea edellä mainittua fraasia edustaa. Vastaavasti jokuseen kertaan höpöttämäni ampuma-aselakisäksätys on erittäin hyvä esimerkki Haaviston tapaisesta ideologisesta, JÄRJETTÖMÄSTÄ toiminnasta ja politiikasta. Haavisto on suoraan sanonut että vähintään kaikki käsiaseet (pistooli/revolveri) tulee kieltää ja hävittää, mahdollisesti muutkin:ainoastaan poliisi ja armeija saa omata aseita...ja ehkä jotkut metsästäjät. Hän on valmis Natura toiminnan tavoin ulosottaa kansalta satojen miljoonien eurojen arvosta virallista omaisuutta. No mikä on takana? ..takana on KEKSITTY ajatus että tällä kiellolla tietyt henkirikokset loppuisivat maailmasta..tai että jokin vain olisi paremmin ja saisimme maana olla "esimerkki". Hän myös kannattaa ja ajaa siviilien omistamien ampuma-aseiden keskitettyä säilytystä. No koska totuuden nimissä faktatieto ei tue näitä ideologisia aivopieruja ja talousasiat ei tunnut olevan oikein kohdallaan niin avataas auki:

* Maassamme laillisilla ampuma-aseilla tehdään normaalivuonna 4-5 henkirikosta. Viime vuoden heinäkuussa (YHDESSÄ KUUKAUDESSA) hukkui melkein 9 kertaa enemmän ihmisiä kuin yhdessä vuodessa laillisilla ampuma-aseilla. Saman voisi sanoa myös niin että viime heinäkuussa kuoli enemmän ihmisiä vesille kuin tilastollisesti normaalivuosina laillisilla ampuma-aseilla 8 vuodessa.

* Maassamme laillisilla lyhyillä ampuma-aseilla (pistooli/revolveri) tehdään normaalivuonna noin 2 henkirikosta. Eli tieliikenteeseen kuolee yhdessä vuodessa saman verran tai enemmän ihmisiä kuin lyhyillä ampuma-aseilla 150 vuodessa. 

* Lailliseen käsiaseeseen kuolemisen riskiprosentti vuodessa on ~0.0000005%. Kuolla liukastumalla, on riskinä 400 kertaa todennäköisempi, kuin kuolla laillisen käsiaseen luotiin. 

*  Yleisin laillinen surma-ase on normaalisti metsästysase tai poliisin virka-ase 

* Ampuma-aseiden keskitetyn säilytyksen arvioidaan maksavan rakennuskustannuksien puolesta 500-1000 miljoonaa euroa. Ylläpito vartioinnin puolesta on arvioitu maksavan 300-700 miljoonaa euroa vuodessa. Kumminkaan tämä ei estäisi mm.koulusurmien tapahtumista, ainoastaan luo rikolliselle saada murron yhteydessä enemmän aseita. Verrattuna esim hallituksen valtion budjetin armeijan leikkaukset ovat 200 miljoonaa euroa.

* Vuonna 2011 kun ampuma-aselaki kiristettiin merkittävästi, laillisilla ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten määrä pysyi samassa normaalivuoden lukumäärässä, MUTTA LAITTOMILLA ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten lukumäärä kasvoi selvästi;mitä tapahtui? kieltojen myötä laittomien ampuma-aseiden määrä kasvoi.

Eli ei minkäänlaista järkeä, ei pienintäkään. Ei ymmärrystä luvuista, ei mittasuhteista eikä faktatiedoista. Lisäksi kaikki perusteet ovat ristiriitaiset..TAI NIITÄ EI OLE, on vain joku ideologia. Tässä maassa syntyy käytännössä erittäin marginaalinen määrä laillisilla ampuma-aseilla tehtyjä henkirikoksia, neki valtaosin metsästysaseilla, joita ei eniten ollakkaan kieltämässä. Lisäksi tämän ideologian taustalla on kuvitelma, siis mielikuvituksen tuote että ampuma-ase elottomana esineenä tekee henkirikokset, eikä ihminen joka asetta operoi. Tämä ajattelu on suoraan keskiajoilta noitavainoista. Maassamme tapahtuneet koulusurmat toteuttivat psyykkisesti sairaat nuoret ihmiset, joille ei tarpeeksi annettu hoitoa, vaan syotettiin SSRI mielialalääkettä..lääkettä joka on melkein kaikissa länsimaalaisissa joukkosurmatapauksissa takana. On siis hyvin ristiriitaista että Haaviston taho, joka pitää itseään fiksuna, yrittää tehdä mielenterveystyötä kielloilla ja nuhteettomia kansalaisia sortamalla. 

Lisäksi sellainen ristiriita että Haavisto on mobilistiharrastaja, puhumattakaan siitä että hän kannattaa 100% vihreyttä ja silti kantaa oman kortensa kekoon saastuttavien harrasteiden puolesta, voidaan määrittää että hänen harrastamillaan kuplavolkkari -automalleilla on tapettu sodan jälkeen enemmän ihmisiä kuin laillisilla lyhyillä käsi-aseilla...ehkä pitäisi enemmin kieltää mobiliharrastaminen(?). Noh, ei ole ensimmäinen poliitikko joka ei elä niin kuin saarnaa.

Aseiden demonisointi on myös siinä mielessä outoa, että on huomannut näiden netissä olevien presidentinvaaleihin liittyvissä homokeskusteluissa on anaaliseksin puolesta löytynyt vihreältä puolelta hyvin fiksuja, rationaalisia...oikeita päätelmiä. Esimerkiksi tämä oli yksi:"Fysiologisten ominaisuuksien biologisesta funktiosta käsin ei voida johtaa moraalisia arvotuksia siitä, miten niitä tulisi/pitäisi käyttää", eli punnitaan peräsuolen biologista tarkoitusta ja kuinka moraalikäsite käsittelee tästä näkökannasta ajatusta että voisiko peräsuolta käyttää myös seksuaalikäyttäytymisessa. Kysymys, prosessointi ja ajatus on erittäin hyvä. Erikoista tässä kumminkin on se että samaisessa lähteessä muutettiin sama virke näin "Mekaanisien ominaisuuksien funktiosta käsin ei voida johtaa moraalisia arvotuksia siitä, miten ampuma-aseita tulisi/pitäisi käyttää". Eli voidaanko ampuma-ase elottomana, mekaanisena objektina määrittää olevan vain yhtä tarkoitusta varten kun punnitaan objektin mekaanista toimintaa. Kumpikin loogisena päättelynä päätyyn samaan dilemmaan, eli ei voi. Vielä yksin erinomainen lainaus samasta keskustelusta :"..on omituista että asiaan osataan anaaliseksi ja homokeskustelussa lähestyä suhteellisen älykkäästi, mutta toisessa kontekstissa taannutaan poliittisen hurmoksen edellä 2 -vuotiaan päättelytaidon tasolle." Tähän kilpistyy aikalailla vihreiden argumentointi ja väittely politiikan edellä.

Pyssylakisirkuksesta lisää löytyy täältä:

7.11.2010 - Uusi ampuma-aselaki hyväksytty

17.4.2011 - Lisää ampuma-aselakisirkuksesta

18.6.2011 - ROUND THREE!..eli "Uusi ampuma-aselaki astui voimaan"

8.8.2011 - Pyssylaki, neljättä viedään. 

25.12.2011 - Asepassi: eli aseista viidennen kerran

Puolustusvoimista ja sen tulevaisuudesta vielä sellainen lisä, että Haaviston edustamasta suunnasta tuli vielä vuosi sitten ajatuksia 75 000-150 000 palkka-armeijasta ja armeijan lakkauttamisesta. Vihreät vakavalla naamalla laskelmoi että tämä olisi heidän mielestään parhaaksi ratkaisu. Jokusen hetken jälkeen kokoomuksen suunnalta tuli laskelmat, nämä laskemat olivat suhteellisen tarkat ja realistiset. Niiden mukaan tämä esitetty palkka-armeija oli kulurakenteeltaan noin kaksi kertaa nykyisen puolustusmuodon hintainen. Haaviston puolelta esitetty esitys siis maksoi kaksi kerta niin paljon kuin nykyinen, mutta resursseiltaan oli yli kaksi kertaa pienempi kuin nykyinen. Muutenkin maanpuolustuksellista strategista taitamattomuutta osoitti se että esim. itänaapurin raja on noin melkein 1300km pitkä, sitä ei kyseisellä palkkasotilasmäärällä turvata. Samaan ideologiseen suuntaan liittyy myös vihreiden ja demareiden ajama ottawan sopimus, eli luovutaan olemassa olevasta tehokkaasta puolustusaseesta ja hankitaan näinä aikoinaan niitä korvaamaan merkittävästi kalliimpia. Tällä ideologisella toiminnalla jälleen ei saavuteta mitään hyötyä, mutta rahaa kuluu enemmän.
Koko armeijan tulevaisuuskeskustelujen hauska nyanssi on se, että nyt vaalien alla Haavisto yllättäen kumminkin liputtaa armeijan lakkauttamisen ja/tai palkka-armeija-ajatuksen sijasta nykyisen olemassa olevan systeemin perään...on takki kääntynyt tai sitten on yritetty laajentaa äänestävien henkilöiden otantaa popularistisilla lauseilla.

Täysin samaa typerää ja järjenvastaista toimintaa/politiikkaa edustaa kehitystuet/kehitysapu. Haavistohan ei vihreiden myötä ole valmis leikkaamaan tuosta vaikka maamme taistelee taloudellisten asioiden kanssa. Tuo kehitysavun summa on pitkälle päälle 1000 miljoonaa euroa. Ja heille on erittäin tärkeää että se nostetaan suunnitelman mukaisesti yli 1500 miljoonaan euroon 2015 mennessä..oli oman maan tila mikä hyvänsä. Eli enemmin riudutetaan oma maa täysin ahdinkoon ja jaetaan leikkaamattomana varoja muualle. Mielestäni meidän tulisi maana ensisijaisesti yrittää pitää huolta itsestämme, omistamme ennen kuin voidaan auttaa muita. Tuolla summalla ratkeaisi puolustusvoimien ja julkisen terveydenhuollon ongelmat hetkeksi aikaan, puhumattakaan mitä muuta sillä tehtäisiin...mutta ei, kuten muutkin nämä ideologiset toimet osoittaa: "toimitaan esimerkkinä"...oman maan hyvinvoinnin kustannuksella.

Puhetta ja mielikuvia

Yksi asia mitä on netissä saanut lukea on nämä ehdokkaiden CV:t. Onkin hauska huomata kuinka ihmisiä pyritään eräänlaisella "visuaalisella propagandalla" ohjaamaan. Laitetaan ehdokkaita vierekkäin ja listataan CV:tä. Kaikki nämä on sellaisenaan humppaa ja aikalailla höpöhöpöä päällisin puolin. Sitä pitäisi kyetä näkemään todellisiin saavutuksiin, jos aletaan neppailemaan CV:llä. Sama kuin meistä kuka vain listaisi uraansa CV:lle, suurin osa jollain muotoa merkkaa kaiken missä olen edes jollain muotoa ollut mukana tai kiinni..vaikkei välttämättä ole mitään ihmeempää ko.hommassa tehnytkään. Haavisto on koko ajan ratsastanut aikalailla maailmalla tehdyillä komennuksilla, etenkin Darfurin suhteen. Onneton juttu on vain se että mitä näyttöä tuloksista on? ..onko sinne saavutettu hänen toimesta kriisitilanne ohi? -ei ole..tai no yksi paperi on olemassa jossa ei ole osapuolista kuin yhden jonkun sissin allekirjoitus. Muutenkin näiden tempauksien takana on melko ohkaiset todelliset näytöt..siis ei siitä epäilystä etteikö tehtävässä ja reissussa olisi ollut niin kuin moni ennen ja jälkeen häntä. Wikileaksin ja virallisen raportin mukaan Haavisto itse asiassa oli hiukan enemmän savustettu noista toimista epäpätevyyden ja toimivalta rikkomuksien vuoksi pois, näin ainakin ymmärsin - tosin täytyy tunnustaa etten tiedä todellista tietoa sen enempää aiheesta kuin muukaan joka yrittää uutisointia seurata.

Niinistön suhteen tilanne on helpommin arvoitavissa. Hänen CV:n tulokset usein on suhteelisen helposti kaivettavissa esille. Näiden tekemisien tuloset paikkapaikoin on aika kylmiä, kuten aiemmin tuli 1990 luvun laman hoidosta. Mutta noin muuten esimerkiksi Niinistön CV:ssä rivit:varatuomari, European Investment Bank vice president 2003-2007, oikeusministeri, valtiovarainministeri ja eduskunnan puhemies edustavat tietyn tasoisen viestin itsessään, ei mitään ylitsepääsemätönta dramatiikkaa tai taikatemppuja. Ja näin se tulisikin olla, myös Haavistonkin kohdalla. Haavisto on vain kohdannut aikalailla etenkin Darfurista ruodintaa, se tosin voi johtua siitä että Haavisto pitää hiukan tuota Darfuria omana ässänä erittäin monessa tilanteessa.

Puheista ja mielikuvista vielä sen verran että on jokseenkin mielenkiintoista että uskonto on jäänyt mielikuvien rakenteluissa taustalle..niin hyvässä kuin pahassa. Ehkä se kuvastaa uskontojen arvostuksen madaltumista ja tietyssä mielessä se on surullista, nimittäin vaikka uskontojen varjolla tehdään paljon pahaa, on se ollut merkittävä sivistävä vaikuttaja.

Summasta:mikä vaikuttaa? ...ketä ehdokasta sitten äänestää?

No minulle tällaiset vaalivalinnat on valintakriteerien suhteen suhteellisen helppoja. Henkilövalinnoissa mielestäni tulisi valita pätevin henkilö ja pätevyys punnitaan tiedostetuilla faktoilla, EI mielikuvilla. Tähän viitaten vertauskuva: jos minulla on terveysongelmia, niin itse ainakin menisin lääkärin koulutuksen omaavan pakeille kuin tuon parturikampaajan luo..vaikka näennäisesti kampaaja juttelee fiksuja ja olisi mukava.Toinen aiheeseen liittyvä vertaus:kuinka moni nainen menisi gynekologin pakeille, joka olisi oikealta ammatiltaan roskakuski? ..hänet olisi vain "valittu" suosion perusteella gynekologin hommaan.

Presidentin formaali valtaoikeudet nykypäivänä on onnettoman pienet. Näin ollen ehkä kumminkaan "toteuttavan" johtajan näkökantoja ei tulisi orjallisesti noudattaa. Tosin presidentin rooli on tärkeä monessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä, lisäksi nykypäivänä ei siitä liiketaloudellisesta näkemyksestä ole mielestäni ainakaan haittaa.

Mielestäni homma kilpistyy tässä hommassa kahden asian puntaroimiseen:ehdokkaan arvo- ja moraalimaailma ja tekeminen/tausta, kaikki muu on toissijaista. Tuon ensimmäisen, eli arvo- ja moraalimaailman pitäisi sopia mahdollisimman hyvin omaan. Kun tarkastellaan karkealla vertailutasolla ehdokkaita niin:

Haavisto:

- Ylioppilastutkinto (2 aste)

- Siviilipalvelus

- Homoseksuaali (naimaton, parisuhteessa miehen kanssa)

- Ateisti

- Vihreä politiikka

Niinistö:

- Yliopistotutkinto (3-aste, oikeustieteen kandi ja varatuomari)

- Reservin kapteeni

- Heteroseksuaali (naimisissa naisen kanssa, 2 lasta)

- Kristinuskossa

- Kokoomus politiikka

Näin asiaa tarkasteltuna toinen näistä edustaa huomattavasti enemmän itseäni..tai toisen haluaisin edustavan minua ennemmin kuin toisen. Tässä nimittäin syntyy se kokonaisuus arvomaailmasta, kyse ei ole niinkään tasa-arvokysymyksistä, yms. vaan niistä elämän raameistä, jossa kukin haluaa elää. Sen myötä kyllä sitä enemmän kaltaisensa haluaa valita. Toisaalta jos haluan antaa mennä valintani puhtaasti emotionaalisen tuntemuksen ja fiiliksen mukaan niin sitten tyysti toinen ehdokas olisi ehkä parempi. Ikävä tosiasia vain on se että se emotionaalisuus ei ole synonyymi rationaalisuuden kanssa.

Lisäksi tuo koulutus asia pistää mietityttämään. Itse olen jonkun verran elämässäni lukenut, näin ollen ymmärrettävästi tietyn arvostuksen tutkinnoille asetan. Itse en kumminkaan niinkään paperia kumarra, vaan tietoa. Tieto on kaiken älykkää tekemisen pohja, ilman sitä ihminen tekee tyhmiä päätöksiä..on tyhmä. Ihmisellä nimittän tyhmin päätöksentekoperusta on se ettei tiedä mitä tekee tai mitä päättää. Tähän nyt kilpistyy aika moni vaalijärjestelmän ja maamme valtiollisten päätöksien taakse, eli jos kysytään miksi maassamme moni asia on päin peetä, vastaus löytyy edellä mainitusta aihepiirista. Toinen asia mitä tutkinto tai tutkintojen määrä itsessään kuvastaa, on persoonan/henkilön ahkeruus, asioiden hoito ja hommien loppuunvieminen vastuullisesti. Haaviston kohdalla esim. ei hirveesti pisteitä tule kun on reilun 20 vuoden aikana saavuttanut 28 opintoviikkoa, itse suoritin reilussa 2:ssa vuodessa tutkintoon tarvittavat 180 ov:ta. Itse en myöskään lisäpisteitä annan Haaviston puolusteluille jonka mukaan hän sanoi opiskelujensa olevan "hyvä alku" valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Toki koulumenestys on myös keskeinen, itse en sille läheskään niin suurta arvoa anna kuin valmistumiselle ylipäätänsä. Haavistolla opettajaperheen mukulana lukion tokarissa 8.8 keskiarvo kun Niinistöllä suhteellisen huono 6.5 keskiarvo. Niinistöllä tosin on Turun yliopistosta oikeustieteen tutkinto vuodelta 1974 ja sen perässä alakohtaista työtä ja urallista kehitystä monen monta vuotta.

Lopulta asiaa voisi lähestyä myös sen vaalisloganin/kysymyksen kautta, mikä Haaviston kannattajista on kuullut sanottavan :"Millaisen Suomen sinä haluat?" Kysymyksen voi käsittää usealla tavalla, kysytään sama toisin :"millaisen esikuvan sinä haluat lapsellesi?" ..eli kumpi ehdokas edustaa kokonaisuudessaan sitä mitä haluat lapsesikin olevan ja jollaiseksi haluat hänen kasvavan? Omalla kohdalla tämä kysymyksen asettelu laittaa vahvasti myös ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Eli kyllä itselläni lopulta vaikuttaa myös se emotionaalinen puoli valinnassa. Se on syntynyt ja syntyy aika vahvasti siitä arvomaailmasta, kognitiivisista lähtökohdista. No itse perustan oman ajattelun suhteellisen perinteisille arvoilla ja arvomaailmoille..se liene on kasvatuksesta ja kotoa syntynyt...niin kuin meille kaikille pitkälti on syntynyt. Mielestäni tulisi myös kyetä erottamaan mainoslauseet puheista pois..tai ainakin ERITTÄIN kriittisesti pyrkiä niitä käsittelemään ja kyseenalaistamaan. Esimerkiksi kaikki nämä suvaitsevaisuudet, rauhanlähettiläs, Suur-Suomi, paremminvointivaltiot, tasa-arvo, yms. on kaikki korulauseita joilla on yksi tarkoitus:vedota kansaan emotionaalisesti. Ne eivät välttämättä tarkoita yhtään mitään, tai ne voivat tarkoittaa vaikka mitä riippuen katsontakannasta. Nämä fraasit eivät myöskää ole kenenkään ehdokkaan omia tai "yksityisomaisuutta", huvittavaa on se että pitävätkö ne edes paikkansa sen ehdokkaan kohdalla mihin sana on liitetty. Kun on kaksi ehdokasta, usein ihmisille tulee musta valkoinen käsitys näiden fraasien toimivuudesta, ja se on täysin väärin. Esimerkiksi jos Haavistoon liitetään "rauhanlähettiläs" tai jokin rauhan ajamiseen viittaava käsite, se EI tarkoita että Niinistö olisi käsitteen vastakohta: sodan lietsoja. Juttu kun on niin että näissä mielikuvissa välillä tuntuu ihmiset taantuvan loogisen päättelyn edellä alle kouluikäisen tasolle.

Minulle myös ehdokkaan ajama politiikka kertoo paljon siitä, millainen henkilö olisi presidenttinä. Vihreiden politiikka on sellaista, että täytyy tunnustaa etten sitä voi oikein millään muotoa oman ajatteluni kanssa yhdistää. Minusta on esim."hitlerimäistä" perusteetta (ilman rationaalista syytä), vain puhtaasti jonkun fiktiivisen ideologian varjolla riistää ihmisiltä omaisuutta pois tai ohjata kansa/kansan kuluja johonkin perusteettomaan hömpään. Ja kaikki tämä vain siksi että näennäisesti oltaisiin "jotain"..mitä ei kumminkaan lopulta aidosti olla. Ylipäätänsä ideologiat politiikassa ovat vaarallisia, niillä ei aidosti koskaan saavuteta mitään ja ne ovat kansalle hyvin kalliita. Lisäksi noin kansalaisena jää tunne vihreästä politiikasta, että he diktatuurisesti sanelevat ja määräävät mitä kansalainen saa omistaa, saa olla, saa harrastaa,jne. Jos kansalainen ei heidän sapluunaan mahdu, he kokevat oikeaksi poliittisin voimakeinoin vääntää asia omalle ideologiselle radalle.
No porvaripolitiikka, niin se on sitä "riistoa"..tai niin halutaan aina tietyssä tahossa tietoisesti ymmärtää. No onhan se osallaan niin että sosialismi ei aina lyö kättä porvaripolitiikan kanssa. Se tarkoittaa että hyvinvointi ei aina jakaannut. Tässä porvaripolitiikassa on kumminkin se hyvä puoli että siinä on tietyt mekanismit ja logiikat olemassa. Tämä luo lopulta suuremman tasavertaisuuden mahdollisuuksien kautta kuin vihreä politiikka..jossa ei välttämättä tosiaan aina ole mitään järkeä tai siinä pyritään usein rationalisoimaan emotionaalisia asioita.

Eli vaikken nyt oikein millään tuota "riistokapitalismin" suuntaa mielelläni tue, silti valitsen sen silmää räpäyttämättä enemmin kuin vihreän ideologisen liberaalipolitiikan. Odottavan aika normaalisti on pitkä, uuden pressan valitsemisen suhteen enään ei kauaa kesta.