lauantai 31. joulukuuta 2016
Tuksu : Glamouria Tampereella
Signeerattu kopio raamatusta!
Homer ja hapan maku
Double standards...eeh..?
Sijoita pyhähenki tänne
Trickle down economics -> in reality
Nobody called us racists
Tunnisteet:
ajatuksia,
netistä napattua,
pix,
politiikka,
WTF
Feminismi todellisuudessa
Lämminvesi(-varaaja)
maanantai 28. marraskuuta 2016
Jos maapallolla olisi 100 ihmistä...
Tunnisteet:
ajatuksia,
media/viihde,
Nerokasta,
netistä napattua,
vid
Nykymaailma, jossa elämme
Tunnisteet:
ajatuksia,
media/viihde,
Nerokasta,
netistä napattua,
vid,
WTF
tiistai 15. marraskuuta 2016
Eläintuotannon antibiootit
Tunnisteet:
ajatuksia,
netistä napattua,
pix,
politiikka,
WTF
Arvaus helposti mennä pieleen.
Touched by Jesus
Valmentajan tehtävät
tiistai 1. marraskuuta 2016
I'm voting Trump
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Muistiinpanot luennolla
lauantai 3. syyskuuta 2016
Doublestandars
Cosmopolitan ja naisten esineellistäminen
Sodankäynnin järjettömyys
"cocaine is hell of the drug"
Suomen Olympia joukkueen tavoitteet
torstai 25. helmikuuta 2016
Viinipullo aiki ilman korkinavaajaa
lauantai 16. tammikuuta 2016
Vuosikatsaus 2015 3/5 : Maahanmuutto ja pakolaiset
Turvapaikanhakijat ja
pakolaiset yleisesti ovat olleet vuoden 2015 ehkä kuumin puheenaihe sitten
talousongelmien. Menneen vuoden loppupuoliskolla (ja edelleenkin) pystyi
arvaamaan illan A-talkin/vast. aiheen "pakolaiset" tai "taloustilanne"
aiheista valitsemalla ja aina 50/50 suhteella meni oikein. Hyvin
harvassa oli keskusteluohjelman aihe jostain muusta kuin kahdesta
aiemmin mainitusta.Kirjailin pakolaisaiheesta oman jutut aiemmin, joten en nyt lähde tässä ruotimaan hirveesti samoja asioita.
Lyhyt summaus ja tulo aiheeseen
Uskonnon
ja kulttuurin puolesta on taisteltu iät-ajat ja puolestaan
eräänlaista kypsymistä on euroopassa saavutettu toisen
maailman sodan jälkeen - uskonnot ja kulttuurit eivät enään ole olleet
syitä tappelemiseen euroopassa. Puolestaan lähi-idässä tämä asia on
ollut toisin johtuen heidän politiikan, maan johtamisen ja uskonnon
sekoittumisesta hyvin vahvasti toisiinsa. Vielä 1970 luvulla moni
Lähi-idän valtio oli eurooppalaisella kehitystiellä, kunnes aiemmin
mainituista syöstä voimalla ja terrorilla tilanne muuttui siten, että
valtion toiminta meni vuosisatoja kehityksessä taaksepäin. Taustalla on
vahvasti uskonto ja ideologia, nämä kaksi kovaa psyykehuumetta joiden
varjolla maailmassa tehdään monelaisia tekoja.
Lähi-idän
tapauksessa uskontokysymyksessä kyse on Islamista..tai rehellisyyden nimissä esiintyvä "Islam" on pikemmin kultti, kuin uskonto. Tämän esiintyvän Islamin peruslähtökohtana on käsitys Allahin säätämästä ihmisten
eriarvoisuudesta. Islamissa määritellaan eri arvoisia ihmisiä, joista
ylempiarvoiset ansaitsevat olla hallitsevassa ja etuoikeutetussa
asemassa, ja alempiarvoiset ihmiset Islamin mukaan ansaitsevat olla
alistetussa ja syrjityssä asemassa. Taustalla vallitsee primitiivinen
arabialaisesta heimokulttuurista tuotu jaottelu. Tämä asia
on ERITTÄIN TÄRKEÄ tiedostaa, kun puhutaan kulttuurien ja uskontien
sekoittamisesta ja rauhanideologioista.
Kaikista
kahinoista Syyriassa vellova sisällisota nosti 2015 päätään mediassa ja
esiintyi pakolaisvirtana. Taustalla vaikutti Yhdysvaltojen tukema
paikallinen hallinto ja sen päämiehet, jotka vetivät Lähi-idän
"perinteiden" mukaisesti kölin alta kansanmurhaksi luokiteltavan
toiminnan kautta. Yhdysvallat törmistyivät toimista ja pakittivat
aiheessa jätten tyhjiön. Aina kun tällaisissa tilanteissa syntyy tyhjiö,
se 100% täyttyy aina, samaa voisi kuvata markkinatilanteen kysynnan ja
tarjonnan lailla. Jos jollekin asialle on kysyntää, tarjonta seuraa aina
perässä. Tämä on asia, mitä ideologin vaikea tajuta esimerkiksi
"kieltopolitiikan kautta". Jos jotain kielletään, löytyy kiellolle aina
vastinpari rikollisesta toiminnasta. Lähi-idän tapauksessa tyhjiön
täytti radikalisoituneet ryhmittymät joista Isis nousi näyttävimmin
otsikoihin brutaalien tempauksien kautta (joukkosurmat,
teloitukset,yms.). Jotta ymmärtää tilannetta, kannattaa perehtyä näiden
asioiden taustoihin ja muistaa että yhdelle joku on vapaustaistelija
toiselle tämä sama on terroristi.
Syyriasta tuli
Isiksen myötä maailman näyttämö sodan ja julmuuden esittämiseen, josta
luonnollisesti siviiliväestö sai kärsijän osan. Ironista oli, että
Syyrian sisällissota ei perusperiaatteeltaan eronnut Ukrainan
sisällissodasta, silti Syyriä keräsi "säälipisteet" itse auttamisen
suhteen. Jokusen vuoden kestänyt Syyrian sisällissota eskaloitui
erittäin suureen pakolaisvirtaan vuoden 2015 kesällä. Kreikka nousi
velkauutisointiensa ohitse tietoisuuteen pakolaisten kauttamaana.
Lopulta pakolaisvirrat koostuivat monenlaisista kansalaisista ja
monenlaisen tien taapertaneista ihmisistä. Yhtenevää oli vielä kesällä
2015 ymmärtää että nämä olivat sotaa karkuun lähteneita, aihetta
mediassa ryyditettiin sydäntä raastavilla videoilla, videoilla missä
sodan keskellä pieni lapsi itkee. Media teki siis ammattitaidokasta
työtä ideologien edellä taistellessaan sieluista televisioiden ääressä.
Auttamisen ideologiaa ja toimintamallia
Kriisitilanteita varten on länsimaissa kehittty monelaisia ohjelmia
auttamiseen, tottakai sillä onhan toisenmaailmansodan muistot
terroriasta vahvasti muistissa: kaikki natsismiin liittyvä on
paheksuttavaa ja auttamisen ideologia on syntynyt sisäänleivottuna.
Auttaminen on menneinä vuosikymmeninä ollut paikallista ja jokseenkin
jossain vaiheessa vielä pyyteetöntä. Vuosikymmenten aikana auttamisesta
on tullut vahva ideologia jolla on voimakkaat poliittiset kytkökset.
Tämän myötä auttamiseen on alkanut liittymään suuret rahasummat. Kun
auttaminen rakentuu poliittisiin kytköksiin, suuriin rahasummiin ja
kasvavaan ideologiaan; on tämä ERITTÄIN vaarallinen ja huumaava
yhdistelmä kaikkea muuta kuin pyyteetöntä.
EU:ssa ja
meillä auttamisen ideologian juuret ovat jo syvällä, se näkyy EU:ssa eri
maiden "velvollisuutena" ja käytännössä auttamiseen "pakottamisen"
kautta. Kansallisesti mm. meillä on BKT:sta määrätty yli 1000 miljoona
euroa avustustoimintaa vuosittain. Tästä rahasta suurin osa menee
toimintaa pyörittävien organisaatioiden kuluihin ja taskuun, ei niinkään
sen 3:nen maailman ruokakippoon, mitä ko.tahot näyttävästi sympatiaa
hakien bannereissa ja mainoksissa näyttävät. Tämä auttaminen käytännössä
maksetaan valtion kassasta...eli verotuloista...eli työssa käyvän
tilinauhasta. En ole valtion velan ottamisen kannalla, mutta ehkä tämä
EU:n painostama auttaminen pitäisi lähteä jostain muualta kuin työt
tekevän "pakollisesta yhteisvastuukeräyksestä".
Auttamisen ja hädän kasvot
Kesän
jälkeen 2015 tämä pakolaisvirta saavutti myös meidän maan. Media
pehmitti kansaa asiaan myötämielisen asenteen syöttämisellä. Meidän
poliittinen johto sivuutti hetkeksi maan säästökuurihorinat ja yht'äkkiä
ei ollut rahasta kiinni kun pelastustoimintaan alettiin. Sipilä keräsi kuuluisat
irtopisteet lupaamalla tyhjillään olevan hulppean lukaalin pakolaisille
ja televisiossa hän antoi myötätuntoa alaikäiselle Fahad
Firasille...joka myöhemmin selvisi olevan jotain täysin muuta, kuin oli
uutisoitu. Suomi oli ihanasti maailmanpelastaja, maa joka pelastaa
luoteja pakoilevia siviilejä kriisialueelta.
Kiusallista
oli tosin että jokuset irvileuat alkoivat kyselemään, että missä ovat
ne lapset ja naiset. Tähän kirjaimellisesti "meriselitys" oli, että lapset ja naiset eivät
selviä rankasta matkasta. Jälleen sekoitettiin eri asioita ja
käsitteitä. Rankka matka tarkoittaa mm. salakuljettajien venematkaa
Kreikkaan, puolestaan kukaan ei kommentoinut jo matkasta selvinneiden,
Kreikassa olevien lapsien ja naisten perään mitenkään. Samoin kukaan ei
kommentoinut siihen, että osa näistä nuorista miehistä oli
mobiilisijaintitietojen mukaan voitu jälkittää kulkevan hyvin
lentoteitse ja junalla...edelleen ei vastattu "nainen" ja "lapsi"
kysymykseen mitenkään muuten kuin aiemmalla "rankka matka, vain nuoret
miehet selviävät" -tyhjää sutivalla vastauksella. Lisäksi aiemmin
mainittu Sipilän huomoiva Fahad osoittautui väärillä papereilla
liikkuvaksi "inter-reilaajaksi". Todellisuudessa tämä rikollisia
tempauksia tehnyt "alaikäinen" oli täysi-ikäinen rasisti joka oli
maahamme tullut ilmaisen palvelun perässä. Näitä tapauksia osoittautui
jälestäpäin olevan paljon.
Syksyllä 2015 räjäytti
median ja ihmismielet sulatti surkeat kuvat rantaan huuhtoutuneesta
pikkupojasta, kuinka se symboloikaan sodan viattomia uhreja. Jokusen
päivän jälkeen kun kuva oli maailmalla myötätuntoa ollut keräämässä,
joku irvileuka taas paljasta asian taustat. Kyse oli sellaisen perheen
lapsesta, jonka isä oli ollut normaalitöissä Turkissa ja vasten perheen
tahtoa tämä oli päättänyt ilmaisen sosiaalihuollon perässä lähetä
Ruotsiin. Vastustuksesta huolimatta isä oli perheineen lähtenyt
venematkalle kohtalokkain seurauksin - vain isä selvisi. Samalla selvisi
tyypillinen tarina pakolaisten taustalla: kyse ei ole mistään sotaa
karkuun pakenevista ihmisistä (toki niitäkin on), vaan
elinkeinopakolaisista, joita käsitellään "sota" -aspektilla ja
myötätunnolla. Todelliset sodan uhrit eivät pääse edes matkalle; heillä
ei ole varaa tai mahdollisuutta siihen.
Kesällä käytiin
myös laajaa "kampanjaa" ajatusmallista, jonka mukaan pakolaisvirta ja
esiintyvä trendi ei ole minkäänlainen turvallisuusuhka. Meillä milloin
kukakin tiesi kertoa, että ei ole vaaraa terrorismiin tai mihinkään
erityisempään rikollisuuden kasvuriskiin, Jari Tervo oli yksi "tietäjä"
joka näin linjasi.Vuoden viimeisen 3kk aikana tosin ilmeni, että
turvapaikanhakijoiden/pakolaisten tekemät rikosmäärät, etenkin
seksuaalirikokset ovat kasvanut räjähdysmäisesti. Kun Ranskassa oli
tapahtunut terrori-iskut, johon pakolaisia voitiin yhdistää ja vuoden
vaihteessa toteutui systemaattista rötöstelyä pakolaisten osalta, alkoi
eri turvallisuustahot ja viranomaiset viestimään pakolaisvirran
synnyttämästä turvallisuustason laskusta.
Hyvää bisnestä
Aina
kun poliittisella puolella tehtaillaan jotain täysin järjenvastaista,
on aina kyse rahasta. Näin myös pakolaistrendissä. tähän päivään
mennessä ei ole kukaan kyennyt esittämään rationaalista yhteiskuntaa
hyödyntävää perustetta pakolaisten ottamiseen. Kun aihetta puolustavalta
kysyy, niin kaksi perustetta tulee ilmoille: "koska EU" ja "työvoimaa".
Tämä "koska EU" on typerin mahdollinen selitys, se ei todellisuudessa selitä
mitään, ainoastaan antaa näennäisen synninvapauden puolustaa asiaa.
Puolestaan "työvoima" -peruste on tarpeeton, meillä on tolkuton määrä
työhön kykeneviä ihmisiä vailla töitä. Jos ei näille saada työta
aikaiseksi, niin miten ihmisille joilla koulutustaso on kyseenalaisempi,
maan tavat ja kulttuuri tuntematon, ei kielitatoa ja ehkei
motivaatiotakaan tehdä työtä? -ei mitenkään.
Joku
hommasta kumminkin hyötyy. On arvioitu touhun olevan miljoonabisnes
salakuljettajille, niin se on myös monelle muullekin. Toistaiseksi
yhdestä pakolaisesta pakolaiskeskusta pitävä saa valtiolta
43€/vuorokausi, tämä sisältää asumisen ja ruuan. Vaikkapa 80 hengen
keskus siis tienaa 103 200€ kuukaudessa. Jos tätä vertaa esimerkiksi
omena -hotellin pitoon, niin siinä jos huone maksaa veroilla 60€ ja
majoitustoiminalle verottajan määrittämän verokannan mukaan jää tuloa
55,2€/vuorokausi. Ero keskuksen pitoon tulee ylläpitokuluista ja tilojen
täyttöprosentista. Käytännössä hotellin täyttöprosentti on aina vajaa
toisin kuin keskuksen. Jos hotellilla olisi onnistunut kuukausi
täyttöprosentin suhteen, vaikkapa 70%. Tekisi se 80 hengen hotellissa 92
736€/kk, eli vähemmän kuin pakolaiskeskuksen pidossa. Lisäksi keskuksen
pidossa ei tarvitse panostaa hotellista tuttuihin kalliisiin
oheispalveluihin tai palvelutason pitoon. Kotimaan kiellellä
pakolaiskeskuksen ei tarvitse ponnistella 2 -tähden luokituksen
ylläpidon suhteen lainkaan. Tästä syystä useat surkeassa kunnossa (niin
fyysisesti, kuin taloudellisesti) olevat hotellit yms. on muutettu
pakolaiskeskuksiksi. Kaiken hyvän lisäksi ei pakolaiskeskuksen tarvitse
murehtia asiakkaan maksukyvystä, kun todellinen asiakas toiminnalle on
valtio. Keskuksen lisäksi valtiolta toiminnan kyljessä rahaa imee muut
pakolaisiin liittyvä oheispalvelut ja toiminnat: lakimiehet, psykiatrit,
terveyspalvelut, hammashoito, lääkkeet, yms. Ja muistutuksena; valtio
maksaa -> kansa maksaa -> eletään taloudellisesti vaikeita aikoja.
Mitä tapahtuu ja ketä ovat vieraamme oikeasti?
No
ilmeistä on, että vieraamme eli pakolaiset eivät ole sitä mitä kansalle
median välityksellä yritetään selvittää: he eivät kaikki ole surkeita
sotatilaa pakoon juoksevia, avuttomia siviileitä. Pääosin he ovat
elintasopakolaisia, jotka käyttävät hyväkseen nykyistä
maailmantilannetta ja länsimaalaista "maailmanpelastus toimintaa"..ja
luonnollisesti yrittävät hakeutua hyvinvointivaltioiden sosiaaliturvan
alle. Tapahtumassa ja tilanteessa on runsaasti ihmisiä, jotka
tarvitsevat apua, on myös niitä jotka ovat sota-alueella. Surkeaa vain
on, että nämä ihmiset eivät pääse karkuun, jotka oikeasti apua
tarvitsisi.
On spkeuloitu ja viime vuonna
todistettukin, että pakolaisina on tullut terroritekoihin syyllistyneitä
ihmisiä. Joukossa on ihmisiä, jotka Isis:een kuuluvana ovat
teloittaneet siviileitä, leikanneet päitä, jne. He ovat ainoita varmoja
pakolaisia, jotka ovat tulleet sota-alueelta. Mielenkiintoista on, että
nämä ihmiset voidaan nähdä oikeutettuina saamaan turvapaikan sillä
perusteella, että ovat sittemmin jonkun vainoamia maassaan vaikka alussa
ovat itse syyllistyneet vainoamiseen. Turvapaikan saamisen edellytys on
hengen menetyksen uhka lähtömaassa. Tämä liene on alunperin tarkoitettu
siviiliväestölle, mutta terrorismisodankäynti kun on siviilien
harjoittamaa, meneekin hommassa vellit sekaisin. Eli...jos on ihminen
joka tappaa 100 ihmistä mitä raa'immalla tavalla Syyriassa, on Syyriassa
ollessaan jossain vaiheessa vaikka Ranskan armeijan metsästämä. Hän
päättää heikon hetken edellä lähtä karkuun pakolaiseksi, hän lopulta
saapuu verirahoilla ja väärennetyillä papereilla maahamme. Meillä
puolestaan on velvollisuus suojella häntä Syyriassa mm. Ranskan
toteuttaman metsästyksen vuoksi, sillä hänen henki voi tällöin olla
uhattuna. No vaikka kaveri saadaan kiinni ja toteen hirveyksistään, ei
meillä ole velvollisuuttaa sitä palauttaa vaikka Syyrian viranomaiset
näin vaatisi. Adolf Hitler ja Nurmberg:n oikeuden käynnissä tuomitut
kätyrinsä olisi nykypäivänä pelastuneet Suomeen. Suomi on rikollisten paratiisi ja suoja:tilanne ja asetelma on jotenkin NIIN perverssi ettei toista.
Fakta
on myös, että ei Syyriassa ole koko maa sodassa. Siellä on
alueellinen sisällissota, tarkoittaa sitä, että osassa maata on
rauhallista ja normimeiniki, siviililentokoneet liikennöi, jne.
Itselläni herää kysymyksiä, jos nuori mies tulee pakolaisena, väittää
tulleensa "rankan matkan", ei omaa kuin väärennetyn passin ja omistaa
tolkuttomasti rahaa. Todellisuudessa jos asiat olisi kunnossa ja maasta
haluaisi tulla pakoon, voisi lentää Syyriasta jokusella satasella
eurooppaan kun paperit on kunnossa. Siis koko tämä tilanne on erittäin
ristiriitainen ja huolestuttavaa on, että asian mädännäisyyttä ei nähdä.
Jos
nyt joku väittää että tämä kirjaamani spekulaatio on väärä, niin JOS
kyse on ihmisistä jotka pakenevat hengenuhalla sotaa, niin miksi
pakolaisille ei kelpaa heitä varten järjestetyt leirit/vast. asettelut?
..miksi he ovat tyytymättömiä siihen mitä heille ilmaiseksi tarjotaan?
..jne. Itse ainakin ajattelen niin, että jos itselläni olisi tilanne
jossa hengen edessä oma perhe itseni mukaanlukien pitäisi saada turvaan,
hoitaisin lapset ja naiset ensiksi ja kenelläkään ei saisi olla
pienintäkään varaa alkaa valittamaan "tarjoilun tasosta". Miksi sotaa pakoon lähteneet kiittävät vastaanotosta rötöstelemällä maassamme? Rehellisyyden
nimissä, pakolisille me tarjoamme parempaa ja enemmän kuin oman kansan
vähäosaisille. Oma mielipiteeni on, että jos ei tämä "pelastamisen taso"
kelpaa, niin sitten varmaan on parempi mennä paluupaikkaan.
Turvallisuus ja tulevaisuus
Jotenkin
pelottaa, mitä tämä koko homma tuo tullessaan. Moni Lähi-idässä asuva
on muistuttanut, että tällä pelastamisella on peruuttamattomat, tuhoisat
seuraukset siihen siviilisaatioon, kulttuuriin ja maailmaan, missä EU
nyt elää. Toki pelolla ruokitaan omaa poliittista ilmapiiriä, mutta ei
voi olla pohtimatta: mitäs jos asiat noin olisikin. Vielä kun yrittää lukea mitä mm. Islam tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään. Etenkin kun pohtii,
että tässä pelastamistouhussa ei ole kansallisesti mitään järkeä. Me ei
oikeasti saavuteta touhussa mitään; koko touhu vain maksaa meille nyt
rahaa ja synnyttää suuria riskejä..riskejä joiden lauetessa maksetaan
paljon suuremmassa mittakaavassa asioita.
Tähän
riskiaiheeseen liittyen olen muutaman henkilön kanssa aiheesta
keskusteltaessa kysynyt: kuinka monta "yksittäistapausta" sallitaan
riskin kustannuksella, ennen kuin huomataan virhe tehdyksi? ..ja onko
määrä jo niin suuri että paluuta ei ole? Esimerkiksi, montako
pakolaisten tekemää terroristitekoa (massamurhat, itsemurhapommit,
räjäytykset, jne.) EU:ssa "hyväksytään", ennen kuin silmät aukenevat
asiaan? ..ja onko siinä "rajavaiheessa" myöhästä tehdä asialle mitään -
luulen että on myöhäistä. Itse riskikykymykseen: "näin tapahtuu", "näin
ei tapahdu" on ne väittämät ja "näin ei tapahdu" on se, minkä alle
tempaukset lakaistaan "yksittäistapauksina" muistuttaen, että tekeehän
kantaväestökin rikoksia. No mikä on se suuri palkkio siitä riskinotosta,
että kannetaan riski todeten lopuksi "näin tapahtuu" vaihtoehdon olevan
validi ja kaikki mitä nykymaailmasta, romuttuu?
Itse sanoisin, että Jari Tervon "pakolaista ei ole turvallisuusuhkaa" tietämisessä ei ole kuin yksi erehtymisen mahdollisuus, tämän jälkeen tulisi suvaitsevaisuus suunta muuttua. Kyseenalaistaisin myös kulttuurien ja uskontojen rauhanomaisen sulautumisen. En sillä, että länsimaalainen kristitty uskonto ja suvaitsevainen kulttuuri olisi vastateloin; sehän tässä on avosylin ottamassa vastaan, vaan pelkään että se vastinkappale ei suostu taipumaan kompromissiin - tosiaan kannattaa lukea Islamista, Arabi -kulttuureista, ihmisten luokitteluista, yms. Johan siitä on selviä näyttöjä terroritekojen ja rötöstelujen kautta.
Itse sanoisin, että Jari Tervon "pakolaista ei ole turvallisuusuhkaa" tietämisessä ei ole kuin yksi erehtymisen mahdollisuus, tämän jälkeen tulisi suvaitsevaisuus suunta muuttua. Kyseenalaistaisin myös kulttuurien ja uskontojen rauhanomaisen sulautumisen. En sillä, että länsimaalainen kristitty uskonto ja suvaitsevainen kulttuuri olisi vastateloin; sehän tässä on avosylin ottamassa vastaan, vaan pelkään että se vastinkappale ei suostu taipumaan kompromissiin - tosiaan kannattaa lukea Islamista, Arabi -kulttuureista, ihmisten luokitteluista, yms. Johan siitä on selviä näyttöjä terroritekojen ja rötöstelujen kautta.
Jälkipuintia
Aiheesta on ollut käynnissä monenlaista myllyä. European Carnigie
kertoi surullista viestiä, että koko pakolaisaaltoon, sen
turvallisuusriskien kasvuun ja vakaviin vaikutuksiin koko EU:ssa oli
tiedossa jo helmi-maaliskuussa 2015. Todellisuudessa tuolloin oli jo
ERITTÄIN hyvin dokumentoitu ja analysoitu tuleva, tämä siis melkein
puoli vuotta ennen varsinaista muuttoliiketta. Tämä tieto ja
dokumentointi on ollut koko ajan EU:n päättäjien saataville ja siitä on
informoitu - mitä EU:n päättäjät ovat tehneet? ..ei mitään. Tuo tieto on
edelleenkin saatavilla, mitä EU:n päättäjät tekevät ..eipä oikeastaa
hirveemmin mitään. Koko touhu EU:n päättjien suhteen on ala-arvoista
politikointia; ensiksi Merkel syyskuussa toivottaa kaikille pakolaisille
"Welcome", sitten kun kansansuosio ja homma meinaakin mennä
tuulettimeen, on Merkelin viestin sävy muuttunut.
Puheet:
"onhan EU:ssa jo 60-luvulta asti ollut pakolaisia" ja "kaikki me olemme
maahanmuuttajia" on yhtäältä ehkä relevantteja heittoja, toisaalta jos
rehellisiä ollaan niin näillä heitoilla ei ole ongelmatilanteen tai
kehittyvän tulevaisuuden edessä minkäänlaista arvoa. Tämä on aihe, joka
on erittäin monitasoinen ja jossa menee jyvät sekä akanat helposti
sekaisin.
EU ja nykykansa on ilmentymä ja lopputulos
"liian pitkästä rauhasta" - tämä siis oma tulkintani. Ideologiat ja
tiukan ruodun arvomaailma on raiskattu ja romutettu moneen kertaan;
kaikkea pitää sallia ja ymmärtää ihanasti ja sitten kaikki juoksee
niityllä yhdessä laulaen kumbayaata... -just. Ihminen kun on lopulta
peto ja tämän "ymmärryksen ja suvaitsemisen" ajatus tulee toimiakseen
olla jokaisella sisäistettynä.
Sitten siihen "meillä on unelma" -asiaan, kysytääs pari relevanttia kysymystä:
1.) Kuinka helposti ihminen on valmis luopumaan omasta uskonnnosta, identiteetistä, perimästä, kulttuuristaan, jne?
2.) Jos ihminen on sisäänleivottu omaan taustaan, esimerkiksi Islamiin joka ei tunnista tai tunnusta muita uskontoja tai ihmiselon suuntautksia muuten kuin "vääräuskoisena" ja sen myötä alempirotuisena elämisenmuotona jota voi kurmuttaa miten tahtoo (tai omaa uskontoaan tulkitsee), pystyy elämään harmoniassa toisessa yhteiskunnassa, arvomaailmassa, kulttuurissa ja uskonnossa?
3.) yhdistetääs kaksi aiempaa: jos on ihminen joka tunnustaa Islam:iin liittyvän uskonnon ja ennen kaikkea kultin, hän saapuu kristittyyn länsimaalaiseen valtioon. Kuinka todennäköistä on, että hän luopuu kaikesta siitä, mikä määrittää hänen tausta ja ideologian, vain siksi, että hänen oman uskomuksen mukaan tätä kääntymistä ja muutosta vaatii häntä alempiarvoinen elämänmuoto?
Tämä ei ole tarkoitettu rasistiseksi kannanotoksi (jos se edes sellainen on) vaan aivan rehellisiksi kysymykseksi ja pohdinnan aiheeksi. Samaa voi kysyä toisinpäin, eli voisitko SINÄ muuttaa kaiken sen mikä määrittää sinut noin-vain? Vastaavasti; miten kristityn käy jos menee esimerkiksi Irakiin sanelemaan omaa ajatustaan? Pointti on vain ymmärtää, että tämä "meillä on unelma" -ideologia on vain märkä päiväuni, jolla ei ole realiteettien kanssa mitään pitopintaa.
Sitten siihen "meillä on unelma" -asiaan, kysytääs pari relevanttia kysymystä:
1.) Kuinka helposti ihminen on valmis luopumaan omasta uskonnnosta, identiteetistä, perimästä, kulttuuristaan, jne?
2.) Jos ihminen on sisäänleivottu omaan taustaan, esimerkiksi Islamiin joka ei tunnista tai tunnusta muita uskontoja tai ihmiselon suuntautksia muuten kuin "vääräuskoisena" ja sen myötä alempirotuisena elämisenmuotona jota voi kurmuttaa miten tahtoo (tai omaa uskontoaan tulkitsee), pystyy elämään harmoniassa toisessa yhteiskunnassa, arvomaailmassa, kulttuurissa ja uskonnossa?
3.) yhdistetääs kaksi aiempaa: jos on ihminen joka tunnustaa Islam:iin liittyvän uskonnon ja ennen kaikkea kultin, hän saapuu kristittyyn länsimaalaiseen valtioon. Kuinka todennäköistä on, että hän luopuu kaikesta siitä, mikä määrittää hänen tausta ja ideologian, vain siksi, että hänen oman uskomuksen mukaan tätä kääntymistä ja muutosta vaatii häntä alempiarvoinen elämänmuoto?
Tämä ei ole tarkoitettu rasistiseksi kannanotoksi (jos se edes sellainen on) vaan aivan rehellisiksi kysymykseksi ja pohdinnan aiheeksi. Samaa voi kysyä toisinpäin, eli voisitko SINÄ muuttaa kaiken sen mikä määrittää sinut noin-vain? Vastaavasti; miten kristityn käy jos menee esimerkiksi Irakiin sanelemaan omaa ajatustaan? Pointti on vain ymmärtää, että tämä "meillä on unelma" -ideologia on vain märkä päiväuni, jolla ei ole realiteettien kanssa mitään pitopintaa.
Nyt olemme tilanteessa
missä menemme silittämään nälkäistä tiikeriä ja kuvittelemme ettei siitä
ole meille vaaraksi kun silitämme sen lempeäksi. Kysymys kuuluu: kuinka
monta silittäjää tulee uhrata jotta tavoitteessa tiikerin lempeäksi
saamiseksi? Vastaus on jotain "paljon" ja "ääretön" välimaastossa. Eli
ei siitä tiikeristä ehkä tule haluamme kaltaista lempeää koskaan, se
ainoastaan ottaa omansa, eli tyydyttää nälkänsä naiveilla silittäjillä,
jotka käytännössä kävelevät sen suuhun.
torstai 14. tammikuuta 2016
Vuosikatsaus 2015 2/5 : Politiikka ja talousongelmat
Mennyt vuosi oli poliittisesti jossain määrin varsin mielenkiintoinen. Vuoteen mahtuu yhtä sun toista poliittista käännettä.
Tilanne ennen eduskuntavaaleja
Ehkä
yksi mielenkiintoisimmista poliittisista tapauksesta menneenä vuonna
oli eduskuntavaalit. Aikaisempi asetelma maamme politiikassa on nojannut
vahvaan SDP:n valtaan, jota heti vanavedessä on Kokoomus seurannut.
Keskusta on ollut haiku menneiltä vuosikymmeniltä. Puolestaan edellisten
vaalien yllättäjä persut ovat luotsanneet "muutoksen" viestillä
suosioon ja myös vihreät ovat olleet kokoonsa nähden aiemmin
yllättäjiä.
Edellinen hallitus oli todellinen
sateenkaarihallitus. Se koostui sellaisesta jäännöserästä ettei ole
tosikaan. Oli Kokoomusta, oli SDP:tä, vasemmistoa, vihreää, KD:ta ,jne.
Jokainen souti omaan suuntaan ja blokkasi toisen hallituspuolueen
linjauksia. Käytännössä lopputuloksena tämä hallitus ei saanut mitään
aikaiseksi..muuta kuin kuluja ja munatonta pyörimistä.
Sateenkaarihallituksen aikana nähtiin
monenlaista fleksaamista, mm.lastentarhatäti Urpilainen, josta tuli
yhdessä
yössä talouspuolen asiantuntija ministerinimityksen myötä, taisi syödä
jok'ikisen vaalilupauksen mitä äänestäjilleen oli vaalien alla luvannut.
Edellisen hallituskauden yllättäjä persut jäivät omasta tahdostaan
oppositioon vaikka hallituspaikkaa tarjottiin. No persut raksytti ja
omaisi opposition roolin hyvin. Erittäin moni uskoi persujen olevan
liian raakile hallitukseen ja että suosio jäisi yhteen kauteen:
jytkyyn.
Eduskuntavaalit
Vaalit olivat
yllättävät ja jännittävät. Ainoa taho, josta uumoiltiin menestyjää oli
keskusta. Keskusta vuosikymmenten takaa nousi ennakkosuosikkeihin. Tämä
ehkä siksi, että keskusta oli ottanut persujen radikaalimman vaihteen
päälle, mutta perinteisemmän ja konservatiivisemman sävyn sävyttämänä:
tämä oli monelle persun ajatuksia kannattavalla normikansalaiselle
persuja parempi vaihtoehto. Luonnollisesti Kokoomus ja SDP nähtiin
ennakkosuosikkeina, persut tästä kahinasta nähtiin olevan ulkona "yhden
hitin ihmeenä". Vaaleissa lopulta ennakkosuosikki keskusta vei voiton
liikemies Sipilän johtamana. Perässä seurasi kokoomus eräänlaisena
varmana hevosena, puolestaan villinä hevosena tuli kolmen kärkeen
persut. Todellisuudessa persut eivät olleet menettäneet niin paljoa
kannatustaan kuin oli etukäteen luultu.
No varsinainen
hallituskokoonpanon synty oli oma ohjelmansa. Sipilä kävi kovin
keskustelua Stubin ja Soinin kanssa ja ilmeisen tiukkojen vääntöjen
jälkeen kolmikko pääsi yhteisymmärrykseen ja tästä syntyi hallitus.
Luonnollisesti etenkin vasenlaita (SDP, vasemmistoliitto ja vihreät)
olivät pettynyt ja tyrmistynyt. Suurempi jännitys osallaan oli persujen
toimet: moni kun oli "tiennyt" että persut puolueena olisivat epäkypsiä
ja vain puhallettu kupla, jonka vuoksi he eivät hallitusvastuuta voisi
kantaa - toisin kävi. Jännä oli nähdä, että "tyhjien lupausten" ehdokkaita ei niin hirveästi päässyt läpi. Tyhjilla lupauksilla nyt tarkoita esimerkiksi SDP ehdokasta, joka lupaa työpaikkoja jos hänet valitaan. Sen verran äänestäjän tulee tietää, että kukaan yksittäinen ihminen ei eduskunnassa luo avustajaansa lukuunottamatta yhtä ainuttakaan työpaikka - ei ole koskaan luonut, eikä tule koskaan luomaankaan.
Sekoilua keskustan johdolla
Keskustan
Sipilä otti luonnollisesti pääministerin salkun ja linjasi ohjelmansa
mukaan maan säästökuurille. Tämä oli velalla elävälle, pehmeälle ja
hemmotellulle sosiaalipolitiikan kasvattimaalle eräänlainen shokki.
Sipilan liikemies -tausta näkyi monessa otteessa ja tekemisessä. Soinin
luotsaamaan persuihin syntyi odotukset radikaalimuutoksista ja
puolestaan Sipilään tämän "ei-poliittisen" taustan otteisiin syntyi
odotukset. Rationaalisesti hallituslinjasi säästötavoitesumman, löysi
periaatteelliset toimet säästöjen saavuttamiseksi ja samalla vuosia
vatvottu SOTE -uudistus tulisi ratkaistuksi.
Uuden
hallituksen ensiaskeleet olivat vuoden loppuun mennessä vähintäänkin
kompuroivat. Sipilan tyyli oli vääntää päätös hyväksyttämistä vaille
valmiiksi ja esittää ne runnomalla läpi eri tahoilta. Surkeaa touhussa
oli vain se, että valmistelut oli esityksissä vähintäänkin surkeat ja
"neuvottelut Sipilän tapaan" tarkoitti käytännössä taipumista tämän
tahtoon. No ilmeistä oli, että eipä esitykset oikein läpi mennyt ja ne
jotka meni, osoittautuivat bonkiksi. Surkeampaa oli sitten se, että
bonkiksi menneitä esityksiä jouduttiin vetämään takaisin esimerkiksi
lakiristiriitojen vuoksi tai, että ne vain yksinkertaisesti
toimimattomia valmistelemattomuudesta johtuen. Loppujen lopuksi
keskustan toiminta tuntui peittyvän Sipilän sähläämiseen.
Persut
Persujen
toiminta ja odotus oli varmasti monelle pettymys. Moni persuja
äänestänyt odotti varmaan innossain, että nyt vähintään EU:sta erotaan,
saadaan kaikki velkarahat Kreikalta pois ja ulkomaalaispolitiikalle
saadaan erinlainen suunta - mutta kun ei. Tyypillisen (typerän)
suomalaisen on edes sen verran vaikea ymmärtää politiikkaa, että ei yksi
puolue määrää hallituksessa mitään, saati jos se ei ole ns. vaalit
voittanut puolue. Käytännössä hallitukseen menevä puolue taipuu
hallitusohjelmaan, jonka voittanut puolue on määrittänyt - tässä
tapauksessa Keskusta. Ja vaikka persut olisi voittanut, moni muu asia ja
sidosryhmä määrää ja ohjaa tekemisiä. Tässä siis lyhyt oppimäärä meidän
päätäntävallan toimintaan - vaalilupaukset ovat "ku*etusta" noin
rehellisesti sanoen. Ainoa mitä voidaan mitata, on puolueen tahto, ideologia ja
suunta, mutta ei tekoja. No persut olivat siis suuri pettymys monelle,
se näkyi lopulta monissa välimittauksissa. Persujen poliittinen
äänensävy muuttui myös: persuista tuli "normaali hallituspuolue".
Raha-asioita ja popularismia
Uusi
hallitus lähti napakasti viemään säästöohjelmiaan läpi. Vaje oli
laskettu ja se piti kuroa kiinni erinlaisilla vippaskonsteilla. Yleinen
viesti oli "ei ole rahaa, kaikkien on pakko lähetä talkoisiin" ja sillä
verukkeella noin 2300€/kk tienaavien, vuorotyötä tekevien
sairaanhoitajien pitäisi alkaa leikkaamaan eduistaan. Vastaavia
työntekijöihin ja työntekijäliittoihin kohdistuvia säästöjä ńostettiin
kerta toisen jälkeen esille. Yhteiskuntasopimus oli yksi näistä,
käytännössä työntekijöille määrättäisiin 100 tuntia vuodessa enemmän
työtunteja, nostettaisiin veroja ja leikattaisiin ties mistä.
Popularismista;
aikoinaan persuja haukuttiin popularistiseksi. No varmaan he sitä ovat
olleet ja ovat edelleen - tottakai, POLITIIKKA on popularismia
nykypäivänä, kaikki puolueet ovat popularistisia. No popularismin
huipentuma suli elokuussa 2015 kun tuli suuri maailman pelastusbuumi
pakolaisilmiön myötä. Yhdessä vuorokaudessa hallituksen, Sipilän,
keskustan, yms. "ei ole rahaa" unohtui ja ilman takaraivoa kaikki
maailman pakolaiset piti pelastaa, maksoi-mitä-maksoi. Oman muistini
suurimpiin popularistisiin poliitikkotemppuihin lukeutuva Sipilän "annan
asuntoni pakolaisten käyttöön" -tempaus oli todistettavissa. Sipilä
revitteli kaikki maailman irtopisteet lupaamalla pakolaisille asuntonsa
käyttöön ja samassa rytäkässä televisio lähetyksessä otti vastaan sotaa
karkuun lähteneen surkean alaikäisen pakolaisen. Kyseinen pakolainen
tosin oli normaali elintasopakolainen, mitä suurinosa pakolaisista
tiettävästi on. Eli hän ei ollut alaikäinen, ainoastaan väärillä
papereilla liikkuva nuorimies, joka oli kierrellyt ympäri euroopan
hotelleja, rötöstellyt ja tiettävästi oli jostain aseellisesta
ryhmittymästä lähtöisin. Sipilä lupasi asuntonsa vuoden vaiheessa ja
tätä kirjoittaessa (14.01.2016) ei ole ainakaan uutisoitu, että Sipilä
olisi luovuttanu todellisuudessa asuntonsa. Tosin siitä on uutisoitu,
että tempaukselle ensin maailmalla ylistettiin, nyt sille nauretaan
maailmalla. Kukaan ei myöskään ole tuonut esille, että Sipilä itse on
ajanut yksityisille annettavan tukimääritteen läpiviemistä. Tässä
määritteessä kotinsa pakolaisille luovuttava saisi 300€/kk/pakolainen.
No asunto, mitä Sipilä on ollut tarjoamassa, tiettävästi mahtuu ~20
pakolaista asumaan ja pitkään tyhjillään ollut ko. asunto on ollut
liikemies Sipilälle ongelmallinen myydä.
Luonnollisesti tottakai oppositiopuolueet olivat koko raha-asia -ongelmaa lähestymässä erinlailla kuin nykyinen hallitus, etenkin vasenlaita vetosi milloin mihinkäkin tunneasiaan arvostellessaan hallituksen pyrkimyksiä. Vasemman laidan ratkaisu kaikkeen on se sama kuin ennenkin: eletään lisävelalla. Itse asiassa vasenlaita perusteli meidän hyvinvointia ja velalla elämistä sillä, että meidän velat eivät vielä ole tapissaan...siis mitä he*vettiä?!?!?. Elääköhän nämä poliitikot siten kuten saarnaavat? ..eli he rallattavat henkilökohtaiseen konkurssiin omat raha-asiat ja sitten odotellaan, että "joku" vain ottaa hoitaakseen..tai jotain - huh.
keskiviikko 6. tammikuuta 2016
Vuosikatsaus 2015 1/5 : Suomen identiteettikriisi
Sanon nyt erittäin
provosoivasti: Suomella on vakava identiteettikriisi ollut monen-monta
kymmentä vuotta. Meidän kansaperinteeseen tuntuu kuuluvan itseruoskinta,
muiden miellyttäminen ja epätoivoinen muiden matkiminen. Milloin
Ruotista pitää ottaa mallia, milloin Saksasta ja milloin mistäkin.
Vuoteen 1980-90 tullessa
Itänaapurin
nöyristely ja kumartelu varjossa elämisen muodossa hiipui joskus 1980
luvun puolen välin jälkeen samassa tahdissa kuin Neuvostoliitto alkoi
romahtamaan siinä mittakaavassa missä se oli melkein 100 vuotta
painostavana suurvaltana oli ollut. Meillä poliittinen kanta ja rakenne
oli edellä mainitusta syystä sodan jälkeen kasvanut tavalla tai toisella
enemmän vasemmalle päin. Neuvostoliiton "napanuorasta" irtoamisen
jälkeen maamme oli ensikertaa sitten sotien poliittisesti "itsenäinen",
vaikkakin vasemmiston poliittinen leima painoi vahvasti vuosikymmenet.
Vasen ei vain näyttäytynyt enään vasemmistona, vaan se oli
popularistisesti ulospäin jotain muuta, mm. SDP ja Vihreät. Haikailtiin
edistyksellisen Ruotsin perään, vaikka samalla kumarrettiin itään.
Ruotissa arvostettiin tuon maan itsenäisyyttä ja kykyä tehdä "jotain
aina oikein", sitähän esimerkiksi tuon maan eurovisio -kilpailumenestys
todisti. Meillä yritettiin epätoivoisesti pärjätä eurovisionissa
ostamalla hittejä ja matkiamalla muita - kiusallista on vain että ei
menestystä voi ostaa tai kopioida. Maan identiteetti määräytyi idän ja
sen luoman poliittisen paineen ympärille.
Identiteetti-itsenäisyys
Suomen
aito oma poliittisen "itsenäisyyden aika" oli lyhyt ennen EU:ta. Tuossa
ajassa käytännössä poliittista kenttää ohjasi pitkälti SDP, eli vasen
laita. Tämä aika oli synkkää aikaa monessakin mielessä, ei siis vain
poliittisessa mielessä vaan 1990 -luku oli maalle synkkää laman aikaa.
Laman alla "itsenäisyyden" vapaus pisti maan tekemään typeriä temppuja.
Lopulta kun ei osattu pelata omalla valuutalla maailmalla oikein ja
pankkitoiminta avasi löperölle ja katteettomalle toiminnalle tien, meni
monelta kotimaan ihmiseltä, työ, työpaikka, asunto, jne. ja pahimmassa
tapauksessa velkapaineessa perheen ja hengen. Tuosta ajasta tottakai
kaikki poliittiset tahot syyttävät toisiaan. Ristiriitaista on, että
tuosta ajasta ei olla opittu tai ei ole haluttu oppia paljoakaan.
Esimerkiksi nyt nykyisessä talouskriisissä vasemman laidan (mm.SDP ja
vasemmistoliitto) ratkaisu ongelmaan on ottaa lisää valtion lainaa,
vaikka kansa on korviaan myöten jo veloissa.
Vuodet 1995-2015 : EU
Suomen
idenditeetin suhteen itsenäinen aika loppui 1. päviä tammikuuta vuonna
1995, jolloin Suomi liittyi EU:n. Monessa mielessä voisi nähdä että
Suomi menetti myös omasta tahdostaan itsenäisyyttään tuona päivänä.
Tästä aidosti identiteetin ja politiikan suhteen itsenäisestä ajasta on
jäänyt huono kaiku lamasta johtuen. Syy on lyhyessä ajassa, tuota aikaa
kesti noin 10 vuotta ja siinä ajassa mikään valtio ei oikein kehitä tai
kasvata aidosti omaa identiteettiä, se vaati 1-3 sukupolvea syntyäkseen
ja juurtuakseen. EU tosin oli monelle suomalaiselle juhlan päivä; EU
tarjosi valmiin identiteetin, suojan ja "ison veljen joka osaa aina
neuvoa oikein".
Nyt on eletty 20 vuotta EU:ssa.
Käytännössä TODELLA monia asia on toisin kuin vielä vuonna 1994. Moni
sanoo, että tämä muutos on ollut hyvä asia, rehellisyyden nimissä
hel*etin moni asia on tuon vuoden jälkeen päin peetä. EU on tuonut
meille kuluja..runsaasti kuluja ja hyvin paljon velvollisuuksia...hyvin
vähän oikeuksia, todellisuudessa EU on kuristanut Suomen oikeuksia.
Surullista on, että tämän kansallinen identiteetin puute ja ylhäältä
anottavan ohjeistuksen kiima on heijastanut kansan asenteisiin. Jos
jollain direktiivillä kielletään tai rajoitetaan jotain niin "ei voi
mitään, EU määrää". Jos maamme kulut kasvavat ja maamme kansalaisten olo
heikkenevät muiden maiden tukemisillä, maailman pelastamisilla, EU:n
maksuilla, jne. "ei voi mitään koska EU".
Kaikesta huolimatta oma valinta
Surullista on,
että tämä kaikki on maamme OMAA VALINTAAMME. Fakta nimittäin on, että
jokainen EU maa lopulta tekee valinnat oman edun mukaan, mutta ei Suomi.
Jos joku "EU:n kahvipöydässä puhuu lämpimikseen" jostain asiasta, niin
Suomi on jo "mallioppilaana" nöyristellen viemässä niitä oman maan
toimintaan pysähtymässä edes sekunniksikaan miettimään, onko siitä
maalle mitään hyötyä tai mitä se tarkoittaa kansan toiminnalle. Vielä
surullisempaa on, että kirkkain silmin uskotellaan kansalle ja
itselleen, että olemme EU:n ytimessä tekemässä päätöksiä - PAS*AT! Suomi
on hyvin pieni tekijä EU:n kokonaiskuvassa. EU:n toiminta (ja
politiikka aina) pohjaa lopulta rahaan ja siitä talouspolitiikkaan.
Suomen vaikutus maamme kansantuoton ja tuotannon silmissä
talouspolitiikkaan on niin pieni, että jos maamme ei olisi EU:ssa,
kukaan ei huomaisi sitä EU:n talouspolitiikan rahaliikenteessä
mitenkään.Suomi on tällä "mallioppilas" statuksellaan saanut näennäisen
aseman EU:ssa..ainakin omasta mielestään. Suomeen vedotaan, tai Suomi
otetaan esille, kun sille löytyy sopiva poliittinen vipuvarsi maailman
keskusteluissa - siinä kaikki.
Tässäpä on kuvattu
maamme identiteetin kuvaus, sitä OMAA identiteettiä ei ole. Kansan
asenteissa se näkyy räikeästi, samoin miten "isänmaa" käsite
nykypäivässä ymmärretään tai mikä on "Suomen kansalainen" käsite. Nämä
ovat muutuneet epämääräisiksi ja se ei mielestäni ole missään
mittakaavassa hyvä asia. Meillä vasenlaita maamme historian ehkä
huonoimman presidentin "arvojohtaja" Tarja Halosen myötä on vääntänyt
keinotekoisesti perverssiksi. Hänen jälkeen "tasa-arvo" käsitteelle ja
sanalle on käynyt samoin kuin hakaristi -symbolille; uusiutumisen,
syntymisen ja auringon symbolille jonka Adolf Hitler mustamaalasi
positiivisesta erittäin negatiiviseksii peruuttamattomasti. Nykyään
"tasa-arvo" ei edusta jokaisen individuaalin aseman tasavertaisuutta
sukupuoleen, ikään, yms. katsomatta. Tasa-arvo on etuaseman hakemiseen
tarkoitettu "kortti", joka nykäistään esille tarpeen vaatiessa,
esimerkiksi "naiskiintiöt johtajissa" tai "naisen euro versus miehen
euro" ovat tällaisia keinotekoisia tasa-arvoa vääristäviä asioita. Sama
on täpähtunut myös "rasismi" käsitteelle jne.
Nyt meillä on identiteetti?
No nyt kun
ollaan EU:ssa, niin ollaan menestyjiä ja olemme kehittyneet aiemmasta
sellaisiksi? ...höpöhöpö. Vuonna 2006 voitimme ensikerran eurovisiot
Lordin kappaleella "Hard Rock Hallelujah", tämä oli kappale jota ei
oikein alkukarsinnalla haluttu eteenpäin mutta äänestyksessä se tuli
valituksia ja yllätyksenä tuli voitto. Seuraavaksi tapahtui se klassinen
temppu: me emme tajunneet millä voitto ja menestys oli tullut, vaan
kuvittelimme, että ollaan sokeasti sohaisemalla osuneet menestyskaavan
äärelle. Näinpä teimme niin kuin aina olemme tehneet: kopioidaan samaa
vanhaa odottaen samaa menestynyt lopputulosta. Ensiksi yritettiin
epätoivoisesti heavy -musiikin kaavalla, sitten kokeiltiin Lordin
erikoisuuden ja erinlaisuuden kaavaa työntämällä kehitysvammainen bändi
esiintymään - "Finland, no points!"..ja taas sitä ihmeteltiin, että
kuinka näin kävikään. Jos ei ymmärretä peliä, jos ei osata asioita, jos
ei tajuta ideaa; on turha odottaa jotain mitä vain oma mielikuvitus
tuottaa - menestystä ei voi keinotekoisesti ja/tai kopioimalla tehdä.
Suomen identiteetin syvin luonnekuvaus
Olen useamman vuoden kuvannut Suomen identiteettiä seuraavasti:
On
olemassa peruskoulun ala-aste. Tässä ala-asteella on erinlaisia lapsia
oppilaana, Suomi on yksi niistä. Jokainen muistaa omasta lapsuudesta,
että koulussa oli "cooleja" kavereita, jotka teki aina jotain hienoa.
Sitten oli oppilaita, jotka oli fiksuja ja aina tai useimmiten onnistui
tekemisissään. Lisäksi oli "raggareita", eli kavereita jotka teki
typeriä asioita, haki huomiota ja kiusasi muita. No mikä se Suomi
oppilaana on?
Suomi on se oppilas, joka haluaa olla "cool" ja
tehdä fiksuja päätöksiä. Ongelma on vain se, että Suomi oppilaana ei
yritä olla oma itsensä ja rakentaa sitä omaa identiteettiä. Näinpä Suomi
maksaa kaikille, jotta saa olla kaveri kaikkien kanssa, näitäkin
oikeassa peruskoulun oppilaissa löytyy. Tällainen oppilas maksaa omaa
olemassa oloa eri keinoin, sellainen voi varastaa kotoa tai tekemällä
typeriä asioita. Tällainen oppilas hakee hyväksyntää joka suunnasta,
myös "raggareilta" jotka teettävät tällä oppilaalla maksua vastaan
typeriä asioita joista ko. voi joutua ongelmiin.
Suomi on se
peruskoulun ala-asteen reppana, joka maksaa saadakseen olla kaveria
muiden kanssa. Suomi on se reppana, jolla raggarit teettävät typeria
asioita. Suomi on se reppana, joka yrittää mielessään olla fiksu
kopioidessaan muiden tekemisiä, mutta ei siltikään ymmärrä miksi ei
menesty samanlailla kuten koulun aidosti fiksut oppilaat. Suurista
ponnisteluista (maksut kaveruudesta, muden teettämät typerät teot ja
muiden kopioiminen) johtuen Suomi oppilaana kuvittelee, että muut
näkevät tämän "coolina" ja hyväksyttynä raggareiden sekä muiden
silmissä, ja että kyllä jotain tehdään silti oikein kun kopioidaan
fiksujen tekemisiä. Tämä näyttäytyminen ja siitä syntyvä illuusio on
Suomelle elintärkeää. Se on kuin seksuaalisesti hyväksikäytetty
pikkutyttö, joka kokee tulla rakastetuksi hyväksikäytön kautta.
Todellisuudessa muut nauravat ja käyttävät tätä reppanaoppilasta
hyväksi, todellisuudessa "coolit" hyötyvät rahallisesti kun suostuu
juttelee rahaa vastaan normaalisti niin "häviäjän" kanssa. Raggarit
todellisuudessa koulukiusaavat reppanaa, käyttävät hyväkseen tämän
miellyttämisen tahtoa. Ja todellisuudessa ei koulun puolesta tämä
reppana oikein ole hyvä oppilas, sillä ei se aidosti opi mitään
kopiomalla fiksuita asoita, ymmärtämättä asioiden kontekstia.
Sellainen
Suomi on ja on kymmeniä vuosia ollut. Suomi oli tuon ohikiitavan lyhyen
ajana jostain 1980 luvusta 1995 vuoteen asti aidosti kasvatamassa omia
"kiveksiä" ja identiteettiä. Sääli, että lellikille otollinen ympäristö
otti hoivin liian aikaisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)