170 Clint Eastwoodin heittoa

Alennusmyynnit

100 vuotta 10 minuutissa

Työttömyys/työllisyys ja syrjäytyminen

Aiheet mitkä itseään liikuttaa, on usein aiheita mihin perehtyy ja ne tosiaan nostattavat tunnetiloja. Jos aiheet ovat sen laatuisia, että aihe synnyttää puutteen ja sen myötä aihe koskettaa, on tunnelataus aiheeseen vieläkin kovempi. Jos puolestaan aihe ei todellisuudessa ihmistä kosketa, ei ihminen voi käytännössä täysin kokea sitä tunnetilaa aihetta kohtaan. Tämän myötä ei välttämättä ihmisellä ole olemassa aiheeseen näkökulmia, eikä tietämystä. Toki perehtymällä..tai tarkemmin sanottuna "tarkkailemalla" aihetta liikuttamattoman on mahdollista tietää asiasta paljonkin..ja ehkä muodostaa se joissain tilanteissa arvokas objektiivinen näkökanta. Kyse usein tässä onkin "tarkkailijan" kompetenssista, tiedon määrästä ja emotionaalisista kyvyistä. Nimittäin jos nämä edellä mainitut osa-alueet ovat puutteelliset, "tarkkailevan" ihmisen suusta tulee helposti väärää, provosoivaa leimaamista..ts.olisi parempi että tällainen ihminen olisi hiljaa. No tämä nyt siis näkyy melkein kaikessa aihe alueessa kun seuraa keskusteluja. Ehkä se huolestuttavin asia on siirtää edellä mainittu viitekehys maamme päätäntävaltakoneistoon, eli kansanedustajiin. Ehkäpä tästä lopulta se "yksilö harvoin ymmärtää kuinka pienellä älyllä kansakuntaa johdetaan" -ajatus syntyy.

Kun on aihealue joka koskettaa, sitä helposti saa uusia näkökulmia, joita ei millään muotoa aiemmin nähnyt, tämän myötä viitaten tuohon aiempaan täytyy todeta että todellakin se tietämys syntyy kokemuksien ja vastoinkäymisten kautta. Näinpä on esim.miehen vaikea lähteä opastamaan naista synnytykseen liittyvissä tunteissa, yms...tosin kummasti aina niitä "asiantuntijoita" löytyy kertomaan ja opastamaan "miten maailma makaa" aiheesta, josta ei tiedä lopulta yhtään mitään. 

Kun ihmisellä on hukka-aikaa liikaa, sitä seuraa yhtä sun toista, aina vain toistaan turhempia asioita. Yksi mitä itse olen huomannut huomaamatta seuraavani on erinlaiset keskustelufoorumit. Iso osa nykypäivän foorumeista on sisällöllisesti kaatopaikkoja. Ne ovat paikkoja johon ihmiset ajattelemattomasti heittelee ties mitä tekstiä, käytännössä ihmiset hyvin paljon provosoi, ärsyttää, purkaa pahaa oloa, jne. foorumeilla, eli "trollaa". Foorumit voivat olla terapeuttisia tietyllä tavoin, kunhan unohtaa tietyn vakavuuden aiheesta. Väliin voi yrittää vakavasti synnyttää keskustelua uhraamalla omaa ajatusta ja "sydänverta" puolen tunnin kirjoituksen verran..kunnes huomaa että asialliset avaukset eivät herätä keskustelua ne ovat "liian korkeatasoisia", ihmiset haluavat vain tuottaa sitä älämölöä. Noh, foorumeillä keskustellaan yhtä sun toista..päivän polttavaa ja vähemmän päivän polttavaa, yksi on tämä työllisyys/työllistyminen. Kaiken sen keskustelukuonan keskellä jotkut jaksavat toitottaa että työllistymisen suhteen ihmiset ovat laiskoja ja että maassamme todellisuudessa on aidosti se työvoimapula. Ihmisten laiskuus näissä keskusteluissa perustuu ajatukseen että työtä itsessään on vaikka kuinka tarjolla, mutta työtön ei viitsi mennä töihin, koska työ ei ole mielekästä tai palkkaus olisi huono. No tähän väliin täytyy sanoa että sitä näkökulmaa aiheeseen on elämän varrella syntynyt ja olen jokseenkin erimieltä näiden väitteiden kanssa.

No minua siis tällä hetkellä koskettaa työttömyys..vielä kortistossa ollaan. Työnhakuja menneen 6kk aikana on noin 50kpl, haastatteluun on kutsuttu 4 kertaa..suhde on siis yllättävän hyvä ainakin edelliseen työttömyysaikaan nähden. Tuolloin reilun parin vuoden aikana hakemuksia lähti noin 530kpl ja haastatteluja oli muistaakseni 12kpl. Koulutusta ja työkokemusta on melkoisesti, mutta ei siis tärppää..mietinkin pitkään että missä on vika, mietin toisinaan edelleen, tosin en niin paljoa sillä kyse hommassa on tilastotieteista ja todennäköisyyksistä.

Tarjonta - työpaikat

Itse en vielä aiemmin oikein ymmärtänyt tilastollisia lukuja työllisyysasioista, jotenkin ajattelin että onhan noita työpaikkoja joka puolella..ja tietyssä mielessä ehkä noin positiivisesti ajatellen mahdollisuuksien puolesta näin onkin. Tosin..kun sitten eksyin ihan pirruuttani yhden kerran laskemaan mol.fi ja yleisimpien rekryfirmojen ilmoituksen ensi kerran läpi, olin hiukan tyrmistynyt. Kokonaisuudessaan kun keskustellaan "aikaikkunana" tilannetta, luku pyörii noin 12 000 avoimen työpaikan hujakoissa. Aikaikkunalla tarkoitan sitä juuri tätä hetkeä, avoimien paikkojen suhteen. Tilastojen mukaan vuonna 2011 kuukausitasolla puhutaan keskiarvolta noin 30 000 avoimesta työpaikasta. Työpaikkojen määrä kuukautta kohden on kuluvana vuonna 2011 paikoittain ollut huomattavasti korkeampi kuin edellisvuonna 2010, eli kasvua on ollut avoimien paikkojen suhteen. Nämä luvut eroavat aiemmasta sillä että kuukausittainen määrä sisältää vaihdannan, eli ilmoituksia vanhenee ja uusi syntyy, lisäksi se edustaa kalenterivuoden keskiarvoa. Kalenterivuodessa on selvät jaksot minkä mukaan ilmoituksien määrät vaihtelee aikalaillakin. Kokonaislukumäärään nähden vaihtuvuus on aika hyvä, ja kysyntään nähden näin se tuleekin olla..kysynnästä seuraavassa kappaleessa enemmän.

Julkiset paikat ovat ns. avointa, julkista riistaa. On sanottu että ne ovat vain jäävuoren huippu, sillä suurin osa työpaikoista on ns. piilotylöpaikkoja. Eli kyse on siis paikoista jotka "syntyvät" kun työtön lähtee firmoista oma-aloitteisesti utelemaan, tai on olemassa paikkoja, mutta niiden paikkojen täyttämiseen firma käyttää epävirallisia teitä. En tiedä..ehkä näin on, en osaa sanoa. Omalla kohdalla ei ole ihmeemmin piilotyöpaikkoihin päästy vaikka kuinka on vaivaantumiseen saakka soiteltu tuttuja firmoja ja/tai yhteyshenkilöitä läpi. Sitä en tosin kiellä etteikö hyvät kontaktit omaava voisi luovia hienosti paikoista ja mahdollisuuksista toiseen, tosiaan omalle kohdalle kovista yrityksistä huolimatta ei ole näin onnekkaasti käynyt. En tiedä olenko sitten persoonana sellainen että joku joka minut tuntee ei ole valmis rekrytoimaan..eli itsessäni on jotain vikaa-vikaa. Tai sitten en vain tunne "oikeita" ihmisiä.

Valtaosa, noin 80-90% vähintään julkisista paikoista on akateemisesti koulutetun ulottumattomissa..tai siis sanotaanko näin että erittäin suurella todennäköisyydellä suurimpaan osaan paikoista rekrytoija ei palkkaa korkeasti koulutettua, jos..kun on paikan tasoon nähden sopivaa ammattilaista tarjolla. Metalliteollisuuden puolella on jokusen vuoden liikkunutkin sanonta että työmarkkinat tarjoavat yhden insinööripaikan jokaista 10 hitsaajan paikkaa kohden, eli sen 10%. No tästä saadaan pyöreäytettyä että keskiarvollisesti aikaikkunassa on korkeasti koulutetulle tarjolla noin 1000-1200 työpaikkaa ja kuukausitasolla noin 3000 työpaikkaa - ok, kuulostaa paljolta. Onko se paljon kysyntään nähden? ..vastaus tulee tuonnempana, eli tästä on hyvä siirtyä eteenpäin.

Kysyntä - työn hakijat

Edellä tuli lukuja avoimista paikoista, no entäpä se kysyntä, eli näitä paikkoja hakevat? Vuosien 2010-2011 aikana keskiarvo on pyörinyt noin 215 000 - 250 000 "työtön" -statuksen omaavissa. Kuluvanan vuonna 2011 työttömien määrän on arvioitu jäävän keskiarvotasolle 175 000, ilahduttavaa on ollut huomata että työttömyysaste, eli työttömien määrä on laskenut. Tässä tosin voi olla monenlaiset tekijät vaikuttamassa tilastolukuihin, nimittäin ei ole niin tavatonta että yhteiskunta tempaisee "tekohengitystoimia" halutun julkisivun saavuttamiseksi. Näitä ovat siis kaikki toimet joilla "työtön työnhakija" -status on jotain muuta ja näin ollen työttömien lukumäärällinen suunta olisi laskeva. Esimerkiksi työkkareiden huimasti lisääntyneet "muokatut/jatketut" työvoimapoliittiset koulutukset ovat näitä ja myös "työkyvyttömyyseläkkeelle" joutuneiden määrät on ollut kasvussa. Niihin laitetaan ihmisiä kun ei oikein muuta enään keksitä..tai saada puhumalla työttömästä yrittäjää...tai menemään koulun penkille. Ihan mitä vain kunhan siitä "kuumalta penkiltä", eli "työtön" -statuksesta saadaan porukkaa pois. Näinhän aika isossa mittakaavassa tehtiin 90-luvun laman "hoidon" suhteen. Silloin valtio ja kunnat palkkasi tuhottomasti porukkaa "tekemään jotain", jotta touhu saataisiin taittumaan. Noh, se keinotekoinen työllistäminen ilman tarvetta on yhteiskunnan näkökannalta taloudellisesti aina edullisempi vaihtoehto kuin pitää ihmisiä sohvan pohjalla, lisäksi työkyky säilyy ja yleinen työllisyysilmapiiri kohentuu. 

No sitten on myös paljon porukkaa jotka hakevat näitä aiemmin mainittuja työpaikkoja, mutta eivät ole "työtön" -statuksella, eli eivät kuulu tuohon 175 000 henkilöön. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan työpaikkoja on hakenut kaikkiaan noin alle puoli miljoonaa ihmisttä, mukana on siis työlämässä jo kiinni olevat. Arvio on jokseenkin hihasta heristetty, sillä työvoimatoimisto ei pidä, eikä voi pitää lukua henkilökohtaisista työpaikkahauista. Jos summataan realistisesti arvioiden kaikki jotka hakevat tuota aiemmin mainittuja työpaikkoja, lukumäärä on vähintään jotain 650 000 - 700 000 ihmisen kohdalla.

Akateeminen työttömyys

Samaan aikaan kun yleinen työttömyys on ollut kuvaajana rohkaisevasti hieman laskeva, on akateeminen työttömyys ollut koko tämän vuosituhannen räjähtävästi kasvava. Vuoden 2010 arvio on noin 35 000 kolmannen asteen koulutuksen omaavaa työtöntä työnhakijaa. Tästä taloustieteen tutkimuksen luvuista noin 18 000 henkilöä on ammattikorkeakoulututkinnon omaavia ja yliopistotukinnon omaavia on noin 17 000 henkilöä. Saman vuoden kokonaistyöttömien keskiarvomäärään nähden kyse on noi neljänneksestä eli 20%. Suunta on ollut siis viimeisen 10 vuotta kasvava, kuluvan kahden vuoden aikana vaikka prosentuaalinen kokonaistyöttömien määrä on kasvanut maksimissaan noni 4-5%..ja kuluvan syksyn aikana jopa laskenut, on korkeasti koulutettujen työttömyys maara kasvanut vähintään 15% vuositasolla. Vuosien 2007-2009 taantuman taitteessa työttömien insinöörien määrä kasvoi jopa yli 30% vuodessa.

Seuraavassa pari graafia kuvaamaan kehitystä:

Kehitys koulutusasteittain

Jako koulutussuuntauksien mukaan

Mahdollisuudet?

Lyhykäisyydessaan kun tekee välisummausta tilaneesta, huomataan:

- Aikaikkunalla tarkasteltaessa on 12 000 työpaikka, jota hakee 175 000 työtöntä, tämä tarkoittaa että yhtä työpaikkaa hakee noin 15 työtöntä (1:15). Kokonaisuudessaan kun huomioidaaan että tuota työpaikkojen määrää hakee noin 675 000 ihmistä, tarkoittaa noin 56 hakijaa per työpaikka (mahdollisuus on siis 1:56)

- Kun tarkastellaan tilastollista mahdollisuutta "työtön" statuksen omaavan kannalta saada työ kaikkien työtä hakevien suhteen, on "työtön" statuksen omaavilla noin 25% tilastollinen mahdollisuus päästä tuohon 12 000 avoimeen työpaikkaan kiinni. Tämä tarkoittaa luvuissa noin 3000 työpaikkaa. Todellisuudessa työssa käyvällä on huomattavasti suurempi mahdollisuus päästä avoimeen paikkaan kiinni kuin työttömällä. Näin ollen tuo prosenttimäärä ja sen myötä työpaikkojen määrä on todennäköisesti huomattavasti matalempi.

- Akateemisesti koulutetulla on jo lähtökohtaisesti heikompi tilanne. Ilmoitetusta 12 000 avoimesta työpaikasta on noin 1200 korkesti koulutetulle soveltuvaa. Tämä tarkoittaa sitä että työttömänä olevasta 35 000 korkeasti koulutetusta hakee yhtä paikkaa 29 henkeä ja tässä ei ole mukana jo työssä olevat (1:29). En löytänyt insinöörien osuutta tuosta puolesta miljoonasta työssä olevasta työpaikanhakijasta, mutta uskoisin että suhde on jotain 1:70, tätä luokkaa ainakin keskiarvo noin suurin piirtein on pyörinyt omissa hauissa. Parhaimmillaan yhtä toimihenkilötyöpaikkaa haki 351 korkeasti koulutettua ja yksi sais sen. Yleisin hakemusten määrä on ollut noin 80, mitä olen udellut tai mitä on ilmoitetttu "teitä ei tällä kertaa valittu - kiitoksia mielenkiinnosta" viesteissä.

Eli tuossa ne "mahdollisuudet" ovat. Suomen kielellä tämä tarkoittaa sitä että arviolta vain yksi 56:stä työttömästä voi saada työtä. loppujen on mahdoton työllistyä tilastollisesti, oli tahtotilanne mikä hyvänsä. Akateemisesti koulutettujen suhteen mahdollisuudet ovat huomattavasti heikommat. 

Noh..juttuhan ei ole täysin näin mustavalkoinen, sillä aiemmin mainittu suuri työpaikkojen vaihtuvuus "järsii" työttömien määrää. Vaihtuvuuden takana on uusien paikkojen lisääntyminen, tämän myötä ehkä se kokonaisutyöttömyys on hiukan laskenut. Tosiasia on kylläkin myös se että vaihtuvuus ja määrä on silti edelleen AIVAN liian matala, jotta yhteiskunnallisista työttömyysongelmista päästäisiin eroon.

"Työvoimapula"???

No työpaikkojen määrä on nousussa - kiva. Puolestaan työnhakijoiden määrä laskussa - kiva,kiva. Problematiikka liittyy vain siihen, että näiden kahden lukumäärien kokoluokat on pielessä. Avoimissa työpaikoissa puhutaan jokusestä kymmenestä tuhannesta, hakijoiden puolella puolestaan puhutaan jopa parista sadasta tuhannesta. Toki viestinnän keinoni on helppoa ja hienoa todistetusti puhua positiivisesta kehityksestä, mutta sellaisesta kehityksestä ei voida puhua, jolla ongelma todellisuudessa ratkaistaan. Ongelman ratkaisuun edellytetään huomattavasti korkeampia avoimien työpaikkojen määriä kuin nykyään on.

Työvoimapula, etenkin maahanmuuttokysymyksissä on ollut suuri poliittinen hyppykeppi ja vipuvarsi. Maahanmuuttokysymyksiin on maahanmuuttoa kannattavat poliittiset tahot perustelleet työvoimapulan ratkaisijana. Samaan hengen vetoon usein samainen poliittinen taho pelottelee maamme eläkepommeista ja siitä kuinka monta miljoonaa työntekijää tarvitaan tulevaisuudessa, jotta tämä maa yhteiskuntana selviää (..mistä - jostain?). Eläkepommista vielä sen verran, että tällä on peloteltu jo vuosia. Se aihe, millä koululaitokset ja vastaavat organisaatiot ovat ratsastaneet jo 90-luvun puolesta välistä asti. 1995-96 arvioitiin että eläkepommi tulee päälle parissa vuodessa ja sen jälkeen tämä maa on ongelmissa työvoiman suhteen. No aikaa on kulunut yli 15 vuotta eikä eläkepommia ole vielä tullut..tai se on ehkä tullut mutta ei pommin lailla. Toinen totuus nimittäin on myös se että niitä työpaikkoja, joihin eläkepommi voisi teoriassa vaikuttaa, ei vaikutakkaan sillä nämä kyseiset paikat vain lakkaavat isolta osin olemasta, toisin sanoen työpaikka ei vapaudu ihmisten jäätyä eläkkeelle. Näitä teoriassa vapautuneita paikkoja on paikattu organisaatiomuutoksilla ja säästösuunnitelmilla, eli tehtäviä on jaettu työpaikan olemassa oleville työntekijöille. Toki osa on vapauttanut paikan ja siihen useimmiten on nykyisen työntekijätarjonnan vuoksi löytynyt erittäin nopeasti tekijä. Eläkepommin taustalla on myös yrittäjät, jotka ovat ns. yhden miehen bändejä. Näitä yrityksiä on arvoitu suomen yrittäjien puolelta jäävän pois useita kymmeniä tuhansia seuraavan vuosikymmenen aikana. No yrittäjyys ei ole synonyymi työpaikalle, eli vaikka teoriassa yrittäjällä se palkan maksaja asiakkaassa olisi, ei se yrittäjän jääminen eläkkeelle vapauta ensimmäistäkään työpaikkaa, korkeintaan yrityskaupan kautta luo jatkajalle mahdollisuuden.

No kuten aiemmin todistettiin jo reaalifaktojen ja -lukujen kautta, tässä maassa ei ainakaan tällä hetkellä ole minkäänlaista työvoimapulaa. Siinä vaiheessa kun työpaikkojen ja työnhakijoiden lukumäärät vaihtavat paikkaa, voidaan puhua työvoimapulasta. Meillä tosiaan suurin ongelma ei ole työvoimapula, vaan poliittisista suuntauksista ja päätöksistä johtuvat ongelmat ja huonot päätökset.

Tuossa töllöstä tuli ajankohtaisohjelma jokunen viikko sitten joka pisti rehellisesti sanoen ketuttamaan. Siinä oli jossain päin maata kuntapolitiikan tasolla päätetty, että kun on niin "kova" työvoimapula, niin täytyy kunnan ihmisten lähteä kauko-idästä houkuttelemaan ihmisiä Suomeen töihin. No porukkaa oli rampannut vuosien varrella kauko-idässä jonkin verran "tutustumassa" ja "tekemässä sopimuksia"...jopa sen verran että tähän matkailuun oli palanut useita satoja tuhansia euroja kunnan rahoja. Tuloksena oli saavutettu jokusen työntekijän tuominen perheineen Suomeen mm.johonkin pinnotelevytehtaalle..joita sitten vähän ajan päästä oltiin lopulta laittamassa takaisin kun ei sitä työtä lopulta tarpeeksi ollutkaan. Kaiken tämän jälkeen samat silmää tekevät kunnallispäättäjät edelleen pokalla väittää työvoimapulan perään ja lentelevät edelleen "työllisyyden edistämismatkoilla" kauko-idässä.

No täytyy sanoa että on kalliiksi käynyt jokusen kauko-idästä tulleen palkkaaminen. Niillä sadoilla tuhansilla euroilla mitä matkaamiseen on mennyt, olisi kehittänyt ihan erinlailla alueellista työllistymistilannetta..jos nyt ei muuta niin olisi ihan vaikka rahalla (2*palkka + asuminen) houkutellut Etelä-Suomesta ihmisiä pinnoitelevytehtaalle töihin - halvemmaksi olisi tullut.

Samaan aiheeseen liittyen uutisista saa toisinaan kuulla kuinka jokin yritys julistaa maassa työvoimapulaa, oman 2-3 rekrytointitarpeen kautta ja samassa uutislähetyksessä jokin paperialan ja/tai IT alan firma pistää satoja/tuhansia ihmisiä kortistoon - ristiriitaista..tai toisaalta tämä on sama suhde kuin tuossa työmarkkinoiden kysynnässä ja tarjonnassa.

Rekrytointi

No miksi en sitten ole saanut työtä? ...tai miksi ei moni muukaan saa töitä? Se nyt johtuu monesta eri asiasta. Ensinnäkin tarjonta ja kysyntä ei kohtaa, eli ihmisiä on tässä maassa koulutettu tyystin väärille aloille ja liian korkeasti, tässä johtaa siis lopulta syyt opetusministeriöön ja 1990 -luvun lopun poliittisiin päätöksin ja päättäjiin. Tuolloin Nokia huumassa kuviteltiin että keinotekoisesti voidaan tehdä "uusia Nokioita" kun vain tarpeeksi ihmisiä kouluttaa. No hyvin harvoin mikään menestys sytnyy keinotekoisesti. Nyt sitten tuntuu että Angry Brids:n kehittäjät/omistajat jeesustelevan samoja yhteiskunnan osaamis-/kehitysmatroja ääneen...siis Nokian ja Angry Birds:n nousun väliin mahtuu yli 15 vuotta ja satoja tuhansia täysin turhaan kalliisti väärin koulutettua ihmistä. Jokaisesta mukulasta ei voi tulla Schumacheria, samoin kuin jokaisesta firmasta ei voi tulla Nokian kaltaista menestystarinaa.
Toiseksi meidän maassa on jostain kumman syystä kuristetty yrittäjyys suhteellisen ohkaiseksi, syitä en tiedä enkä ymmärrä. Voin vain veikata että mm. verotuksella on lypsettävä lehmä riudutettu ja menneinä vuosina "harmaan talouden kitkemisessä" on vainottu erheellisesti monia vakavaraisia yrityksiä kuolemaan. Sen aiheesta tiedän että yrittäminen ei ole sitä mitä se ennen on ollut. Meillä yhteiskunnallinen viitekehys on tehnyt yrittämisestä riskaapelia ja samalla EU:n ja globalisaatioitumisen myötä yrittäminen on toki suurempi mahdollisuus, mutta samalla moninkertaisesti suurempi riski. Riski sen vuoksi että kun vaikka markkina-alue teoreettisesti on suurempi, on myös kilpailu ja kustannukset suuremmat. Näin ollen lopulta se yrittäjän mahdollisuus menestyä on aiempaa heikompi. Noin karkeana esimerkkinä kerrottakoon että yrittäjä joka aloitti 1970 luvulla Suomessa touhuamaan melkein mitä vain, heikosta yleisestä tarjonnasata ja näin ollen suuresta kysynnästä johtuen yrittäjä kykeni nykyistä helpommin menestymään, vaikka markkina-alue oli vain maan oma sisämarkkina.

Kolmanneksi on ymmärrettävä rekrytointiprosessi, sijoittaminen ja miksi joku palkataan. Tämä on keskeinen syy vastaamaan akuuttiin, nykyhetken työllistymisongelmaan.

Ihmisissä ikävän usein vallitsee uskomus ja käsitys työpaikasta ja työnteosta, että se olisi "sosiaalitoimiston virkaa"..eli siis ihmisiä "kiusataan" laittamalla työhön ja tästä kiusasta maksetaan korvausta tyyliin "palkkaa menetystä vapaa-ajasta" - tämä ajatus on jo lähtökohtaisesti monessa mielessä väärin ja samalla kuvastaa vääristynyttä ajattelua. Vastaavaan väärään ajattelutapaan nojaa usein myös työmarkkinoilla "kultalusikkatyöt", eli esim.paperi- ja lastausalan ihmiset. Näiden alojen edustajien höpinä julkisuudessa on toisinaan aika pöyristyttäviä, etenkin kun tietää paljonko on heikkotuloisia ahkeria ihmisiä ja työttömiä.

Rekrytointi on liiketaloudellisesti AINA sijoitus. Oikea, maanläheisesti kerrottu esimerkki rekrytoinnista, työpaikasta ja työnantajasta menee seuraavasti:

Yksityisellä henkilöllä tulee tarvetta korjata asunnossaan lämmitysputkisto. Jos putkistoa ei korjata, asunto menee asuinkelvottomaan tilaan. Asunnon omistaja, tuo yksityinen henkilö tarvitsee siis palkata ammattilainen putkistoa korjaamaan. Niinpä hän lähtee kyselemään ammattilaista, löytää sellaisen ja putkisto tulee korjattu - homma on kunnossa. Mitä siis tapahtui ja mitkä ovat muuttuja?

- Yksityisen henkilön voi nähdä tässä tapauksessa yrityksenä joka rekrytoi työntekijää. Näin ollen niin yksityinen henkilö, kuin yrityskin maksaa korvausta tehdystä työstä. Tehty työ puolestaan tuo yritykselle/henkilölle jonkin edun, minkä (teoreettinen) tuotto on arvokkaampaa kuin maksettu korvaus tehdystä työstä. No tässä vaiheessa joku voi sanoa että eihän yksityinen tuota mitään, mutta kyse kun on siitä, tekisikö yksityinen henkilö työn itse vai ei. Jos on osaaminen, laitteet, yms. työn takuu täyttyy tekemällä itse, niin se kannattaa tehdä itse. Mikäli yksityinen henkilö "säästää" kokonaisuudessaan työn teettämisessä, on kyse sijoittamisesta..ts.yksityinen henkilö, kuten yrityskin sijoittaa työntekijään ja odottaa saavuttavansa jonkin lisäarvon/taloudellisen edun. No yritykselle se sijoitus voi olla yksinkertaista tuottoa ja usein onkin, eli kun sijoitetaan työntekijään sivukuluineen 4000e/kk, on odotusarvo että se tuottaa firmalle sen verran yli tuon sijoituksen, että verojen jälkeen syntyy voittoa...voiton tekohan lopulta liiketaloudellisesti on yrityksen ainoa tarkoitus. Jos yrityksen tarkoitus ei ole tehdä voittoa omistamalleen taholle, kyse ei ole liiketoiminnasta..sitä en tiedä mistä on tuolloin kyse, mutta ei siitä liiketoiminnasta. No puolestaan jos yksityinen teettää työn ulkopuolisella, maksaa urakasta kuluineen vaikkapa 10 000 euroa, hän jää odottamaan että tuo sijoitus kannattaa talon jälleen myyntiarvossa, talon kunnon konkreettisen laskun riskin minimoimisessa, yms...ja lopulta voi vaikkapa arvottaa omalle vapaa-ajalle jonkin summan.
Kummassakin tapauksessa jos sijoitetulle pääomalle ei synny odotettua tulosta, ei se rekrytoiminen tai työmiehen palkkaaminen ole kannattavaa.

- No nyt ollaan pikkuhiljaa asian ytimessä, nimittäin niin se henkilö kuin firmakin pohtii..tai pitäisi pohtia kannattaako joku tietty individuaali palkata, hoituuko homma, jne. No jos sille putkistorempan teettäjäksi ilmoittautuu vaikkapa kovin alkoholisoitunut henkilö, herää työn teettäjällä ehkä epäilys työn lopputuloksesta. Myös mikäli eteen tulee henkilö, joka asuu 150km päässä ja lupaa tulla tekemään 10 tuntia päivässä, joka päivä hommia, voi yksityinen miettiä palkkauksen mielekkyyttä. Kolmas esimerkki voisi olla aivan palkattavan näyttöjen heikkous..eli yksityinen epäilee työn laadullista lopputulosta/onnistumista...TAI jos palkattavalla on hurjasti muita projekteja, niin voi herätä epäilys valmistuuko putkiremontti ajoissa..tai valmistuuko se lainkaan. Jos ei homma valmistu lainkaan,  joutuu yksityinen hakemaan taas uuden henkilön tekemään hommaa. No uuden henkilön hakeminen voi osoittautua kalliiksi yksityiselle; hän joutuu olemaan omasta päätyöstä pois, eli pelkkä palkkausprosessi tuo jo kuluja yksityiselle..saatikka ilmoitukset lehdissä, yms. Prikuulleen samat asia liittyvä myös yrityksen rekrytointiin:
- Yritykselle rekyrtointiprosessi voi olla liiketaloudellisesti hyvin kallista, yleisesti vielä kalliimpaa on ne kulut ja tulojen menetykset, kun ei se rekrytoitava ole tuottoa tekemässä. Näin ollen yrityksen ei kannata montaa kertaa hakea sitä "oikeaa tyyppiä", tämän vuoksi nykypäivänä yritykset panostavat suhteellisen paljon rekrytointeihin (testit, analyysit, useat haastattelukierrokset, yms.). Tämän vuoksi useat eri muuttuja, jotka aluksi ei välttämättä ole tärkeän tuntoisia, muuttavat tärkeiksi. Esimerkiksi jos on kaksi vaihtoehtoa, paremmassa asemassa on:

* joka asuu samalla paikkakunnalla, jos toinen hakijoista ei asu. Kauempana asuva asettaa riskin työpaikassa pysymiseen

* joka on juuri oikean tasoinen koulutus tehtävään. Ylikoulutettu asettaa riskin työpaikassa pysymiseen ja alikoulutettu ei välttämättä tuo tulosta odotetussa ajassa.

* joka on jo työelämässä kiinni, kuin työtön. Työtön työnhakija ikävä kyllä herättää kysymyksiä rekrytoijassa, vaikka kuinka työttömyys olisi hakijasta riippumatonta.

* lapset tehnyt keski-ikäinen nainen, jos toinen hakijoista on nuori lapseton nainen. Nuori nainen todennäköisesti perhettä perustaessa asettaa riskin jäädä äitiysvapaalle.

* nuorempi, kyvykäs ja "vastavalmistunut". Useassa tapauksessa saattaa tarjota hyvin aihion taloon sisälle kasvamiseen ja on huokea.

..jne. jne. On paljon syitä mitä ei ääneen sanota, miksi ei päässyt sisälle tai tippui jatkosta, edellisestäkin kaksi viimeistä on sellaisia joita ei edes saisi sanoa ääneen että vaikuttaa rekrytointiin, mutta tottakai ne silti vaikuttavat. Itse asiassa syiden määrä kertoo siitä, kuinka kyllästetyt ovat palkkaajan työnhakijamarkkinat ja kuinka korkeat ovat työntekijän edut. Juttu kun on niin että jos työnantajalla olisi parempi mahdollisuus jalostaa omaa resurssiaan, avaisi se mahdollisuuden "uusille pelaajille". Eli koska rekrytointi on kallista ja vanhan työntekijän irtisanominen vaikeaa, tekee firmat rekrytoinnin erittäin tarkasti. Vastaavasti jos olisi työnhakijan markkinat, voisi firmojen pakosta joutua "kokeilemaan" vaihtoehtona sitä toiseksi tai kolmanneksi parasta vaihtoehtoakin.

Minä itse osaan teollisuuden töitä tehdä aina "duunarin" hommista ylemmän toimihenkilön tehtäviin saakka, mutta silti en "kelpaa" niihin duunari hommiin, vaikka olisi halukas ja valmis menemään - miksikö? ..juuri aiemmin kerrotun vuoksi; laaja korkea koulutus- ja toimihenkilötaustat muodostavat minusta riskin palkata niihin duunarihommiin. Se heikommin koulutettu "ammattimies" on varmempi ratkaisu. No taas toimihenkilöiden paikkoja on todella huonosti ja niistä on räjähdysmäisesti kasvaneen akateemisen työttömyyden myötä erittäin suuri kilpailu, tästä oli jo tuossa aiemmin.

Suuri yhteiskunnallinen ongelmapommi nyt ja tulevaisuudessa:syrjäytyminen

Työttömiä on, mitä sitten? ..kaikki halukkaat kun töitä kumminkin jossain vaiheessa saa, menee siihen sitten 3kk tai sitten 20 vuotta - mitä sitten? 

No tämäkään ei ole ihan näin eikä niin yksinkertainen juttu. Työttömällä ns. "CV happanee" kun ei kortistosta pääse pois. Samalla kun se työttömänä olo pitkittyy, löijääntyy (=veltostuu) itse työtön, ts.hän erkaantuu työelämästä. Tämä on yksilökohtaista, toisilla menee vuosia löyjääntyä, toiset yksilöt löijääntyvät jo töissä. Yhtenäistä näissä löijääntyneissä on työelämästä erkaantuminen ja välinpitämättömyyden kasvu. Kun henkilö on tarpeeksi "pihalla" työelämän rutiineista, on hänestä työntekijänä se kovin kärki hävinnyt. No tämä nyt ei ole noin yhteiskunnallisesti se pahin asia, vaikkakin tällä löijääntymisellä on kymmenien miljoonien eurojen välilliset vaikutukset yhteiskuntaan.

Suurin ongelma syntyy syrjäytymisestä. Syrjäytyminen on käytännössä löyjäääntymisestä jokunen askel huonompaan. Tällöin kyse ei ole enään laiskottumisesta, vaan psyykkisesta ongelmasta. Tämä ongelma muodostuu ihmisen identiteetin ja itsetunnon romahtamiseen. Itse olen luonnehtinut että maassamme on kahdenlaista syrjäytymistä:yhteiskunnallinen ja sosiaalinen syrjäytyminen Nämä syrjäytymisen muodot eivät synnytä kausaliteettia keskenään, mutta voivat muodostaa silti vahvoja relaatioita toisiinsa.

Yhteiskunnallinen syrjäytyminen

Tämä syrjäytymisen muoto on ollut maassamme pitkään, vaikkakin vasta ehkä nykyään noussut enemmän tapetille. Eli kyse on juurikin tuosta löyjääntymisestä seuraavasta askeleesta. Kun työmarkkinat eivät tarjoa enään työtä työttömälle, tämä alkaa kokemaan olevansa yhteiskunnalle turha. Tämä turhuuden tunne perustuu siihen tosiasiaan että se osaaminen ja koulutus mitä työttömällä on, ei riitä työtä saamaan. No kun tämä tilanne jatkuu pitkään, työtön kokee jäävänsä yhteiskunnan rattaan ulkopuolelle ja alkaa psyykkisesti erakoitumaan. Tässä vaiheessa ihminen alkaa täyttämään elämäänsä itsekkäillä, itselleen mielekkäillä ajanvietoilla ja alkaa muodostamaan uudelleen omaa asemaansa yhteiskunnassa. En tiedä, mutta uskoisin että näissä tilanteissa ihmiselle saattaa alkaa muodostumaan itselleen hyväksyttyjä toimintamalleja, jotka on puolestaan epäsovinnaisia yhteiskunnan kannalta, esim.rikollista toimintaa.

Sosiaalinen syrjäytyminen

Tämä puolestaan on huomattavasti vakavempi syrjäytymisen muoto individuaalin omasta kannasta katsottuna. Tässä käytännössä henkilö lipuu mielestään muiden ihmisten tietoisuudesta pois, hän alkaa erakoitumaan sosiaalisesti. Vaarallista ja samalla surullista sosiaalisessa erakoitumisessa on se, että henkilö alkaa vakavasti uskomaan olevansa täysi nolla, kelpaamaton yksilö muiden ihmisten silmissä. Pahimmassa tapauksessa luulen tämän ajavan ihmisiä mm.itsemurhiin. Sosiaalista syrjäytymistä on mielestäni ilmentynyt nykypäivänä paljon, itse asiassa se kasvaa hyvin voimakkaasti. Syy tähän liene on kasvava ja jatkuva kilpailuasetelman luominen. Ihminen kokee olevansa läpielämän kestävässä kilpajuoksussa ja yhteiskunta tavallaan ihanteiden ja odotuksien kautta ruokkii tätä kilpailuasetelmaa. Tavallaan tätäkin on meillä aina ollut ja myös tavallaan tämä kuulu meidän identiteettiin..ainakin Kanta-Hämeen alueella (? :D ). Eli tavallaan luontaisesti kilpailemme "naapurin kanssa" aina, ja omaan kilpailuviettin liittyy tavallaan aina käänteisesti heikko itsetunto. Jos itsetuntomme olisi kova, ei olisi tarvetta näyttää tai edes kilpailla. Surullisin asia aiheessa on se että kehitys on vaatinut aina vain nuorempia mukaan tähän "kilpailuun". Se näkyy oikeastaan selkeitin lasten harrastuksissa. Nykyään mukulalta odotetaan suoritusta ja menestystä jo sen ikäisenä, kun todellisuudessa pitäisi vielä leikkiä piilosta. Esim.jos ei jo halyyttävän nuorena ole jääkiekossa tarpeeksi hyvä, voi lapsi kokea tippuvansa sosiaalisesta yhteisöstä ja jopa joissain tapauksissa yhteiskunnallisesta hyväksynnästä.

Syrjäytymisen summa

Kuten aiemmin kerroin, nämä kaksi eivät muodosta kausaliteettia keskenään, sillä ihminen voi elää läpi elämänsä hienosti kärsien toisesta syrjäytymisestä ilman että kokee millään muotoa toisen syrjäytymismuodon oireita itsessään. Eli ihminen voi yhteiskunnallisesti syrjäytyä, mutta silti omata läpi elämän kestävät erittäin vahvat sosiaaliset sidokset vaikkapa harrasteiden tai/ja kaveripiirien kautta. Puolestaan ihminen voi olla erittäin vahvasti työelämässä kiinni, mutta potee erittäin raskaasti sosiaalista syrjäytymistä.

Toisinaan..hyvin usein(?) nämä saattavat seurata toisiaan. Monelle ihmiselle työpaikka ja sen henkilöt olla niin sosiaalinen kuin yhteiskunnallinen ympäristö. Kun työpaikka lähtee alka, lähtee samalla ihmiseltä pohja hyvin monelta tärkeältä asialta. Näille ihmisille työpaikka ei olekaan vain sen takia tärkeä että saa palkkaa tai on tekemistä, vaan sen sosiaalisten sidosten takia. Jos ihmiseltä lähtee työ, hän joutuu pitkäaikaistyöttömäksi ja lopulta jää ne sosiaaliset sidokset pois, puhutaan todennäköisesti elämästä ja kuolemasta. Jos henkilö ei murru täysin, luulen että hänestä voi tulla melkoinen raunio, jota lopulta "saattohoidetaan" loppuelämän lääkityksillä ja "pois terveiden jaloista" toimilla.

Olen kirjoittanut nyt viisi (5) pitkähköä juttua ampuma-aselaista. Ensimmäinen juttuni ja koko juttuvyyhtini lähti liikenteeseen yhdestä ainoasta syystä:julkisesti väärien asioiden ja syiden puimisesta. Meillä tässä maassa tapahtuu jonkin verran hyvin dramaattisia "perheen isän valintoja" jotka päättyvät murhiin. Näiden taustalla on varmasti jonkunlainen syrjäytyminen, samoin kuten kummankin koulusurmaajan taustalla on surjäytymisestä johtuvat mielenterveysongelmat...eikä mikään ampuma-aseiden olemassa olo, kuten tietyt poliittiset tahtovat niin kieroituneesti vääntää ja yrittää aiheesta (ja tapahtuman uhrien kustannuksella) ratsastaa poliittisesti. Kerrottakoon vielä että esim.kumpikin koulusurmaaja kärsi vakavasti etenkin sosiaallistä syrjäytymistä. Tätä syrjäytymistä oli tapahtunut useita vuosia, kunnes niistä oli diagnosoitu mielenterveysongelmia..joita "hoidettiin" juurikin mielialalääkkeillä (SSRI lääkitys, aiheuttaa väkivaltaisuutta, sama lääke ollut melkein kaikilla koulusurmaajilla mitä maailmassa on ollut). Näissä kirjoituksissa olenkin usein peräänkuuluttanut mielenterveystyön merkitystä ja syrjäytymisen estävää työtä. Näillä hommilla yhteiskunta estää tehokkaimmin kaikki ihmisten ylilyönnit, ei kieltämällä...kielloilla ei ratkaista syrjäytymisen tai mielenterveydellisiä ongelmia. 

Mitä ovat ne teot, millä syrjäytymistä vältetään?

Siinä vaiheessa kun ihminen on ajautunut "kuilun pohjalle" oman tilansa suhteen, vaatii se yhteiskunnalta ja kanssa ihmisiltä erittäin suuria ponnistuksia ja varoja. Helpoin, nopein ja halvin yhteiskunnalle on toimia akuutin tarpeen mukaan, vieläkin parempi olisi toimia proaktiivisesti, eli ennakoivasti. Ongelma on vain se että mitään kovinkaan suurta ei tehdä, tämä siksi että ei tunnusteta ongelmakohtia tai/ja niiden selvittäminen on kallista. No hinnan suhteen tällä maalla tuntuu olevan tärkeämpää hupuloida rahaa EU:n kriisimaihin ja tehdä säästöbudjetteja jo kiristetyihin budjetteihin.

Kumminkin itse näen että on monenlaisia keinoja eheyttää ja rakentaa terveempää pohjaa, jolla erinlaisia syrjäytymisen muotoja voitaisiin estää ja lieventää. Tämä maa antaa aikamoisen määrän opetusministeriön kautta tukivaroja erinlaisiin taide- ja liikunta- /urheilumuotoihin. Ongelma usein vain on se että nämä tuet eivät jakaannu tasaisesti. Olen jo monen monta vuotta ihmetellyt minkä vuoksi yhteiskunnan pitää miljoonilla euroilla tukea jääkiekkoa, joka muutenkin jo liiketaloudellisesti miljoonabisnes, samoin jalkapallo, laji jossa ei oikein koskaan olla edes menestytty. Kumminkin samaan aikaan meillä on satoja ja taas satoja urheiluseuroja (osa WADA:n alaisia) joiden vuosittainen tuki on nolla euroa (0€), tai sitten on urheiluliittoja/-lajeja, joiden vuosi tuki pyörii jokusessa kymmenessä tuhannessa eurossa. Tällä vuosibudjetilla täytyy lajiliiton lähetää kv-kisoihin edustajat ja yrittää kustantaa vuosittaiset kulut..ei tarvitse edes keskustella kenenkään täysipäiväisestä palkkaamisesta.

Kumminkin etenkin pienille seuroille, tuki olisi käsittämättömän tärkeä syrjäytymisen estämisen kannalta. Jos joku urheiluseura kykenisi edes tarjoamaan jonkinlaiset lajikohtaiset liikuntamahdollisuudet ja voisi mainostaa toimintaansa, voisi se muodostaa sosiaaliselle ympyrälle puitteet, jotka lopulta vähentävät syrjäytymistä. Tämä aihe on jokseenkin tuttu, sillä itse olen monen monta vuotta tehnyt erään WADA:n/ADT:n alaisen urheilulajin eteen töitä tuhansia tunteja viimeisen 5-10 vuoden aikana, juossut OPM:n piireissä messuamassa, ruinannut paikallisella tasolla tukea toiminnalle, jne. Paikallisen urheilutoimenjohtajan yleismalkainen, jääkiekkoa puolustava lause on edustamalleni urheilutoiminnalle ollut:"tehkää siitä bisnestä niinkuin paikallinen jääkiekkokin tekee, alkakaa myymään makkaraa.." ja tällä kuitataan perustelut niille vuosittaisille julmetun kokoisille tukisummille mitkä menevät 80-90%:sti pariin urheilulajiin. En näe että OPM:n tukipottia pitäisi suurentaa, mutta sitä pitäisi jakaa HUOMATTAVASTI nykyistä rajummin. Sama juttu taiteen suhteen, siellä on paljon mm. harrasteteatteritoimintaa joka menee artisti maksaa tyylillä, minkä vuoksi siis jotain tiettyä oopperaa pitää miljoonilla tukea, jotta elitistin ei tarvitsisi niin paljoa maksaa pääsylipuista? ..ei se taide lopu vaikka raha vähenee tai loppuu, voisi tehdä hyvää, todellinen luovuushan ei rahalla kasva.

Työllistymisen suhteen pitäisi tukirahastoja löyhemmin käyttää tukirahoitteisten organisaatioiden tukemiseen. Nykysuuntausthan on ollut aina vain kiristyvä. Tämä siksi että pelätään väärinkäyttöä ja on huomattu että itse määrittämämme byrokratia esim. EU rahastojen suhteen on niin tiukka, että siitä ei enään selviä kukaan muu kuin tietun tausta (kunta/kapunki) omaava organisaatio. Tämä on mennyt siihen että EU:n maksetut rahat eivät lopulta tule todellisuudessa takaisin, sillä me itse olemme torpanneet sen rahan saantimahdollisuudet itseltämme. Samoin pelko elinkeinoelämän horjuttamisesta keinotekoisella liiketoimilla tulisi unohtaa. Toki molemmissä, niin keinotekoisuudella liiketoiminnallisuuden vääristämisessä kuin tukirhastojen väärinkäyttöjen suhten on todellisia aiheita pohtia. Mutta uskon..tai olen varma että on olemassa keinot joilla kummatkin ongelmat voitaisin ratkaista. Esim. jos olisi julkisen tahon/tukirahaston tukema organisaatio, niin sen ulospäin suuntautuvien toimien hinnoittelu ei saa olla alueelliselle elinkeinolle häiriöksi. Kyseisen organisaation tappio kuitataan tukirahastolla. Tällöin ko.yritys voi palkata väkeä ja kehittää alueellista toimintaa ylipäätänsä. Etenkin nuorten osalta tämä olisi tärkeää, päästä johonkin työhön kiinni. Myös yrittäjyys on aihealue mikä vaatisi uusia keinoja. Tässä ansiosidonnaisella olen miettinyt että jos ei ansiosidonnainen palaisi, niin kokeilisiko sitä jotain kioskia laittaa pystyyn - ehkä. Työkkäri on puhunut 5-6 vuotta että TEORIASSA on mahdollista olla kortistossa ja yrittäjänä samaan aikanaa..mutta KÄYTÄNNÖSSÄ se ei ole mahdollista - miksi ei? Siis jos kortistossa oleva alkaa tienaa palkkaa omasta puulaakista, niin sitten vain se vähennetään työttömyysturvasta. Tuossa olisi vain monta hyvää puolta, ensinnäkin se yrittäjän riski kokeilla jotain liikeideaa putoaa melko olemattomiin, samoin työttömällä pysyy työvire yllä, sosiaaliset verkostot kehittyy, yms. Puolestaan yhteiskunta ei sinänsä häviä hirveesti mahdollisuuksiin nähden..sen tuen joutuu jokatapauksessa työttömälle maksamaan, puolestaan jos työtön omasta kioskista alkaa tienaamaan, on se korvauksista säästetty.
Yksi hyväksi todettu keino on työpajat. Onneksi niiden merkitys ja tehollinen vaikutus on huomattu. Näin ollen valtio on ohjaamassa (ainakin teoriassa) lisää määrärahoja työpajatoimintoihin. Nuorten (18-25 vuotta) syrjäytymisen ehkäisyn kannalta tämä on erittäin tärkeää toimintaa.

Nuoret..se sukupolvi joka nyt kasvaa työelämään on jo kriittinen. On arvioitu että kokonainen sukupolvi syrjäytyy yhteiskunnallisesti ja luku kasvaa koko ajan. Valtion "hoitokeino" on lääketsiminen. En tiedä, mutta haiskahtaa lääkefirmojen lobbaukselta kun vuositasolla käsittääkseni jo yli puolen miljoonan (500 000 !!) henkilön rima on ylitetty mielialalääkkeiden reseptimääräyksissä. Lisäksi tämän jutun alkujuuriin, eli "työtön" -statukseen valtiolle kiusallisesti on syntynyt kasvava uusi ryhmä. Tämä ryhmä on logistiikan ja huippuunsa viedyn tuotantoyhteiskunnan jätöksiä; loppuun palaneita ihmisiä. He ovat teoriassa..ja käytännössä jossain vaiheessa käytettävää resurssia, työvoimaa, mutta ovat siinä pisteessa että joutuvat pakosta "down siftaa". 

Itsestäni...niin, hmm, ei kait auta muu kuin yrittää päästä töihin, ei kait niitä muita vaihtoehtoja ole. Yrittäjyys on vieläkään ole vaihtoehto..tai kyllähän yrittäjyys on aina "mahdollisuus", mutta kuten olen useasti aiemmin jossain vaiheessa rustannut, se ei ole vaihtoehto jos ei ole ideaa mihin uskoon oman omaisuuden ja lainan kiinni. En tiedä onko se sitten selittelyä, että kun tilittelen tilastolukuja yms. Ainakin se pitää omaa mielenterveyttä siinä mielessä yllä, etten alennut itseäni potkimaan aiheessa, vaan ymmärrän sen raadollisen reaalimaailman tilastofaktan mahdollisuuksista.

-----------------

http://www.mol.fi/etusivu/index.html

http://taloustiede.utu.fi/laitos/henkilokunta/viren/artikkelit/akat_un.pdf

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/01/1261482/ts-akateemisten-tyottomyys-kasvanut-neljanneksen

http://areena.yle.fi/video/1281331

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_1996/6_1996/tyottomyys_vaikuttaa_mielenterveyteen

http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2011/01/tyti_2011_01_2011-02-22_tie_001_fi.html

http://www.tem.fi/

http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/12/akateeminen_tyottomyys_ennallaan_uudellamaalla_2249040.html

http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28506-akateeminen-tyottomyys-kallista-veronmaksajille

http://www.acatiimi.fi/2004/10_04/10_04g.htm

http://www.kaleva.fi/index.cfm?m=alasivu&osio=extra;-157&ju=913829

http://www.google.fi/publicdata/explore?ds=z8o7pt6rd5uqa6_&met_y=unemployment_rate&idim=country:fi&fdim_y=seasonality:sa&dl=fi&hl=fi&q=ty%C3%B6tt%C3%B6myys

http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28506-akateeminen-tyottomyys-kallista-veronmaksajille

http://www.taloussanomat.fi/uutinen/2010/09/01/heita-on-tyottomina-nyt-ennatysmaara/201012102/243

Joulu on ohi!

Asepassi: eli aseista viidennen kerran

Aiheen aikaisemmat kirjoitukset:

7.11.2010 - Uusi ampuma-aselaki hyväksytty

- Kotimaan koulusurmat

- Kotimaisen aselain lähihistoriaa

- Tilastoja ja tosiasioita

- Laittomat ampuma-aseet Suomessa

- Mistä ampuma-aselakihässäkässä on oikeasti viime vuodet ollut kyse

17.4.2011 - Lisää ampuma-aselakisirkuksesta

- Uuden ampuma-aselain vaikutuksen kansaan ja aseharrastajiin

- Uuden ampuma-aselain mahdolliset hyödyt

- Uuden ampuma-aselain mahdolliset haitat

- Kuinka uusi ampuma-aselaki ajettiin läpi..tai mikä on uuden ampuma-aselain historia/tausta

18.6.2011 - ROUND THREE!..eli "Uusi ampuma-aselaki astui voimaan"

- Asevastustajan aivoitukset ja argumentit (hoblofobia, demonit, yms.)

- Lisää kouluampumatapauksista ja AYO

- Tapahtumien relaatiot ja kausaalit

- Laittoman ampuma-asemarkkinan synnyn skenaario

- Ampuma-aselaki muualla: Britannia, Sveitsi, Yhdysvallat, Viro, Venäjä

8.8.2011 - Pyssylaki, neljättä viedään.

- Norjan ampumatapaus/terroriteko

- Ampuma-aselaki muualla: Japani, Yhdysvallat (osavaltioita ja paikkakuntia), Belgia, Australia

- Tuomioja:siviilien aseiden keskitetty säilytys = "korpisäilytys"

- Maamme todellisia lukuja ja suhteellisuus

- Todelliset uhkakuvat ja kansan turvallisuuden kyseenalaistajat

- Ampuma-aselakisirkuksen todellinen tausta ja liikkeelle paneva voima maassamme, politiikka

- Yksilön oikeus puolustaa itseään ja omaa henkeään

Ainiin, tämä on myös mielenkiintoinen seurattava:29.9.2011 "Mitä on hyvä aseturvallisuus", Keskustelu ja kuulemistilaisuus 27.09.2011

***************************

Noissa aikaisemmissa olen jaaritellut asiaa suuntaan ja toiseen, jokseenkin on takki ja tankki tyhjä asian vatvoimiseen, mutta silti tässä vielä yksi asia mihin lupasi aiemmin palata, eli asepassi -systeemi, oikeammin ehkä ajatusta ja runkoa omasta mielestäni ideaalista siviilien ampuma-aselaista. Lisäksi lopussa on paluuta aiempiin kirjoitteluihin, lähinnä lisäyksiä, korjauksia ja oikaisuja..ja jokunen uusi juttu myös.

Asepassi

Siihen pääagendaan, eli omaan ajatukseen kotimaamme aselaista ja -järjestelmästä. Tässä esitetty juttu ei olemissään nimessä ns.lakiehdotus, eli ei rakennu/sovellu niinkään "lakitekstiksi", vaan lähinnä ideaksi koko homman pohjalle, ajatusta luomaan ja herättämään parhaimmillaan ehkä keskustelua/lisäideoita. Tämä nyt esitetty juttu ei myöskään ole mikään täysin uniikki idea, vaan lähinnä sovellus monen muun maan käytännöstä. Esimerkiksi Saksassa on käytössä eräänlainen aseharrastajan luokitussysteemi. Eli kun omaa jonkun tasoisen luokituksen, saa sen mukaisia ampuma-aseita hankkia. Samalla monella maalla on ampuma-aseet luokiteltu eri luokkiin. Tietyssä mielessä ajatus on houkutteleva, mutta toisaalta ampuma-aseiden luokittelu ajaa nopeasti sellaisiin tulkinnallisiin solmukohtiin josta ei rationaalista ratkaisua synny. Monet käytänteet nappaisisin meidän maan aikaisemmistä käytännöistä ja vastaavista mitä mm. Tsekeissä on käytössä, eli "kriittisessä" lupahetkessä olisi hakijalla asiointia ja kytköstä enemmän henkilötasolla viranomaisen kanssa. Lisäksi tässä runkoideassa on haettu ratkaisuja, joilla viranomaisen resurssipanos olisi mahdollisimman pieni, ts. "turha työ" olisi pois ja samalla hyödynnettäisiin sähköistä asiointia.

Perusta

Ampuma-aselain ja lailllisen ampuma-aseen hallussapito lopulta aseturvallisuuden kannalta nojaa kahteen asiaan jotka vaikuttaa ja joilla on merkitystä, ne ovat "henkilön luotto" ja aseiden säilytys. Jos nämä kaksi asiaa on kunnossa, on aivan sama kuinka paljon ja minkälaisia ampuma-aseita joku ihminen omistaa. Se riski ei siitä muutu lukumäärän tai jonkun asetyypin mukaan. Niinpä aseharrastaminen tulisi nähdä ajallisesti, ns. luottamuksen kasvavaksi, touhuun lisäisisin tietyn kumulatiivisen harrastajan seurannan. Eli kun nykyään tarkastellaan jokaista hakijaa kuin se hakisi ensimmäistä asetta, ei touhussa ole mitään järkeä. Tätä typeryttä kuvastaa se että nykyään esimerkiksi jos 30 vuotta nuhteettomasti harrastausta harrastanut, vaikka 100 ampuma-asetta omistava, joutuu syyniin uuden aseen edessä aina ikään kuin hän olisi ensiasetta hakeva/ostava henkilö (tosin viimeisimpien ohjeistusten mukaan näin ei saisi toimia, käytäntö voi olla vain toinen juttu). Eli ikäänkuin luottamus on nollaantunut joka kerta kun hakee uuteen ampuma-aseeseen lupaa. Luottamuksen kasvun myötä tulisi nousta myös mahdollisuus erityyppisille aseille ja tämän myötä aseiden säilytysvaatimukset kasvaisivat.

No tältä pohjalta syntyi ajatus tasoista, niiden myötä "luoton" ja säilytysvaatimuksien kasvusta. Koko homma nidottuna mm. Saksassa käytettävään tasoluokittelun tyyliseksi asepassi -järjestelmäksi.

Tasot

Koko ampuma-aselakikäytäntö pitäisi olla määritelty erinlaisiin (asepassi-)tasoihin. Mielestäni (maksimissaan) viisi asepassitasoa olisi hyvä. Jokainen taso käsittää tietyn tyyppiset ampuma-aseet, asetyypit, aseiden hallussapitolukumäärät ja säilytysvaatimukset. Perusajatus olisi että 3:een ylimpään tasoon ei pääsisi suoraan, vaan käymällä aiemmat tason läpi, toki poikkeustapauksia voisi ehkä olla. Ainoat lupakäsitteluhaastattelut ja -arvioinnit syntyvät tasojen siirtymisessä. Eli jos ampuja omistaa tietyn tasoisen passin, ei hänen tarvitse käydä anomassa erikseen hänen passin valtuuttaman aseen hankintaan anomusta tai/ja virkamiehen käyttää harkintaa. Kun on kerran ko. tasolle päässyt, niin sillä hyvä. Ainoastaan kun aseharrastaja haluaa edistyä harrastuksessaan ja siirtyä seuraavalle tasolle, viranomainen perehtyy tilanteeseen ja puntaroi, onko edellytyksiä moiseen.

Tällä tavoin täysin turha virkamiespyrogratia häipyy asekohtaisista lupaprosessista pois. Aseharrastaja voi operoida maksutta netissä sähköisesti aseen myynti, osto ja vaihtoasioissa. Ilmoitus viranomaiselle ja viranomaiseltatulee varmisteet ja järjestelmä kertoo voiko kaupankäyntiä tehdä.

Asepassitasot voisivat olla merkittyjä vaikkapa ajokorttien tapaan: A,B,C,D ja E. Puolestaan kortin laajennus/tason kasvu toimisi kuten ajokortissa, esim.ensimmäisen kortin alin taso on pelkkä A. Jos puolestaan on laajempi oikeus hankkia ja hallussapitää erilaisia asetyyppeja, olisi merkinta vaikkapa ABC. Jos puolestaan on ns. korotuksia johonkin luokkaan, olisi ne merkitty kuten ajokortissa on kuorma-autolle "pikku E". Sen merkinä voisi olla vaikkapa ABd (A+B+pikku d). No mitäpä nämä tasot sitten olisivat? ..ne ovat rajoituksia luvanvaraisten ase-/ampumatarvikkeiden hallussapidolle ja hankinnalle. Seuraavassa esimerkkilistaus mitä tasot voisivat olla:

A: Mustaruuti-, kaasu- ja merkinantoaseet
B: TT1
C: TT1, TT2
D: TT1, TT2, TT3
E: Asekeräily, suojeluase, ERVA, yms.

..se että onko tasojen alla juuri nämä aseluokitukset, on eri asia. Mielestäni kumminkin perusidea on siinä että A:sta E:n tarkoittaa "vaarallisuuden" kasvua. Edellä mainitussa luetteloinnissa ei ole mainittu aseiden lukumääriä, mutta ajatus olisi että se kasvaa myös. Kun puolestaan aseiden lukumäärä ja "vaarallisuus" kasvaa, nousevat myös vaaatimukset säilytykseen. Eli mitä "korkeampi" taso on, sen enemmän voi ja saa hallussapitää ampuma-aseita. Alaindeksi lisäyksellä saataisiin laajennuksia perustasoon. Esimerkiksi "Bc" pitäisi sisällä siis täysin tason "B", mutta toisi rajoitetun lisäyksen tasosta "C", eli mm. itselataava pienoispistooli olisi tällainen, kun taas pelkkä B kattaisi maksimissaan pienoisrevolverin. Puolestaan pelkkä pikku -A, eli "a1" vois olla pelkästään merkinantoase. Alaindeksillä tehdyt laajennukset tulisi erikseen osoittaa, eli numeroida laajennuksen tunnistamiseksi, esim. "Bc4" tarkoittaisi vaikkapa aiemman kuvauksen mukaan sitä TT3 toimintatavan lisäystä B tasoon. Ja vastaavasti vaikkapa "a2" tarkoittaisi sitä kaasuasetta, kun taas vaikkapa "a3,4" mustaruutiasetta. Numeroinneilla voi myös osoittaa erikoiskäyttötarkoituksia, esimerkiksi suojeluase -peruste, joka mahdollistaa ampuma-aseen yleisen kantamisen, sen merkintä voisi olla esim. "BCe4" ja erikseen nimetty asetyyppi. En sitten tiedä meneekö alaindekseillä yms. homma vaikeaksi, voisi olla ehkä helpompaa että olisi vain ne viisi luokkaa ja sillä hyvät..tosin se jäykistää merkittävästi järjestelmää. No idea kumminkin on jokseenkin tuossa ja seuraavassa on kumminkin tämän alaindeksin mukaisesti asetyyppejä luokiteltu.

Täytyy tunnustaa että vaikka oma hiukan "byrokraattinen" luonne houkuttelee määrittelemään tasoja ja luokituksia, tuntuu niiden viljeleminen koko idean edessa typerältä. Näin ollen heitän erittäin suuren kyseenalaistuksen näihin omiin luokitukseen JOS löytyy yksinkertaisempi, luokittelemattomampi vaihtoehto.

Aseen soveltuvuus johonkin:"muu ase" ja muut ns.vaarallisuudet
No tähän väliin luonnollisesti tulee "vastinkappaleet" asepassitasoille. No ennen sitä pieni pohdinta nykyiseen ampuma-aselakiin ja luokituksiin. Niin on suhteellisen paljon ja käytännössä kiusallisen "harmaalle alueelle" meneviä tapauksia on paljon. Kiusallisiksi nämä tekee se että niihin ei voida rationaalisesti synnyttämään eksaktia määritystä, vaan se muodostuu eri osapuolien mielessä, eli lopulta kyse on emotionaalisesta aiheesta. Yksi näistä on ns. muu ase. Mikä on "muu ase"? ..tiedoksi niille joille kyseinen asetyyppi on vieras, kyseessä on käsiase joka ei meidän nykyisen ampuma-aselain luokituksen mukaan lokeroidu kivääriksi/haulikoksi, eikä pistooliksi/revolveriksi. Käytännössä usein kyseessä on kiinteällä olkatuella varustettu pistooli tai kivääri/haulikko jonka kokonaispituus on alle 840mm tai/ja piipun pituus alle 400mm...tai asemalli joka on kookas, mutta siinä ei ole olkatukea. Tämä asetyyppi on viranomaisten silmissä muuttunut melko suureksi möröksi. Noh, nämä "muu ase" -hössötykset, erittäin tulivoimaiset yms. on turhia usein jopa sen vuoksi että kansalaisen poikkeavaa toimintaa kohtaan on JO NYT SÄÄDETTY OLEMASSA OLEVA määritys ja laki. Esimerkiksi tuntuu oudolta että viranomainen evää sellaisen ampuma-aseen hankkimisluvan myöntämisen metsästystarkoitukseen, johon tehdas valmistaa "isoa/pitkää lipasta" (joissakin paikoissa voi olla 3patr, joissain 10patr. raja). Siis ikään kuin aseeseen valmistettava lippaan koko määräisi sen käyttötarkoituksen???!?!? ..nimittäin käsittääkseni metsästyslain puolella on rajoitukset patruunarajoituksille määrätty ja jos tätä rikkoo, on homma teon puolesta selvä, ei sitä tarvitse toiseen kertaan alkaa viranomaisen demonisoimaan. Sitä paitsi maailmassa on lukemattomia isojen lippaiden pitkiä aseita, joita on erittäin hyvin käytetty metsästykseen. Sen käytön ja soveltuvuuden metsästykseen kun määrittää enemmänkin aseen patruunan soveltuvuus metsästettävään riistaan nähden..ei se onko ase lippaaton, 2ptr. lippaalla, 30ptr lippaalla, 75ptr. rumpulippaalla vai 250ptr. vyöllä. Toki ymmärrän että viranomainen viime vuosina on pyrkimyksissään yrittänyt nähdä että tietyn tyyppisia sotilasaseita ei hankittaisiin väärin perustein...mutta, silläkään ei lopulta ole väliä sillä ne määräävät tekijät olivat:luotettavuus ja säilytys.


Itse näkisin että kaiken näköiset "muu ase" tyypit tulisi unohtaa. Käsittääkseni se on muutenkin maassamme itse keksitty määrite, esim.mm. EU direktiivi ei tunnista moista, ja etenkään mikään sotilasasemäärityksille moinen on täysin vieras. Liene sillä on yritetty lokeroida "karabiini" tyyppisia aseita. Mutta tällöinkin ollaan helposti metsässä kun karabiini tyyppisiksi aseiksi on vuosien saatossa tarkoitettu milloin mitäkin. Ajatus liene on osoittaa "konepistooli -tyyppiset" ampuma-aseet..miksi, en tiedä, haiskahtaa vahvasti taas sille demonisoinnille, eli nähdään näkymättömiä mörköjä. Ajatus ja tahtotila on nähdä asia siten "muu ase" tyyppiselle aseelle ei olisi muuta käyttöä kuin sotilaallinen, näin ollen rauhanaikana, siviilillä ei olisi minkäänlaista käyttöperustettä kyseiselle asetyypille. Kumminkin lopulta jokainen asemallit ja -tyyppi soveltuu yhtälailla mm.tarkkuusammuntaan ja metsästykseen, jotkin ampuma-aseet ovat vain haastavampia suoriutua ko. tehtävästä, eli vaativat enemmän taitoa ampujalta. Tästä päästäänkin siihen että onko tarkoitus jalostaa maassamme olevien aseiden laadullista tasoa paremmaksi? ..tosin asevastustajan kannalta tämä on huono asia, sillä se ampuma-ase joka täyttää tehtävänsä paremmin, täyttää myös väärin kaytettynä tehtävän paremmin. Näin ollen viranomaisen huoli asemalleista ja -tyypeistä on hyvin ristiriitainen - ei esim.ole olemassa teräaseita jotka olisi samalla soveltuvia eläimen suolestamiseen, mutta ei soveltuvia ihmiseen kohdistuvaan väkvialtarikoksen tekoon.

"Muu ase" ajattelu lisäksi törmää rumasti moneen ristiriitaan; ensinnäkään esim. vaikkapa olkatuellinen ampuma-ase, jossa on 300mm pitkä piippu (= "muu ase") ei aseteknisesti tarkoita etteikö ase olisi tarkka..toki riippuu patruunasta kuinka paljon se kykenee käyttämään patruunan potentiaalisen paineen hyväksi piipussa, mutta edelleenkään se ei tarkoita että ase ei siis soveltuisi vaikkapa metsästykseen tai/ja tarkkuusammuntaan. Esimerkiksi käsittääkseni mm. 22lr. patruunalle ideaalipituus tarkkuuden (ampumaetäisyys 50 metriä) suhteen on noin 200mm. Tuossa tuli vastaan eräässä vanhassa ulkomaalaisessa sotilasalan lehdessä juttu armeijan tekemistä .308win(/7.62x51Nato) kaliiperin piipun pituuksien vaikutuksista ja vertailuista. SAS -erikoisjoukoille räätälöitiin G3 kiväärin erikoismalleja (MC51) lyhentämällä piippuja. Alkuperäinen piipun mitta 450mm tarjosi erittäin hyvän tarkkuuden noin 800 metriin ja asetta valmistavan lyhyemmän (piipun pituus 315mm) version G3K tarkkuus ei etäisyydessä kärsinyt paljon ollenkaan, myöskään patruunan tehon lasku oli suhteessa pieni. Aseesta tehtiin myös 211-230mm pitkällä piipulla oleva MC -versio, vasta tässä patruunasta johtuen osumatarkkuus kärsi sen verran että kun yli 300mm piipulla hyvä tarkkuus saavutettiin 700-800 metrin etäisyydellä, tällä reilun 200mm piipulla etäisyys tippui 500-600 metriin. No tässä vaiheessa kun ristiin tutkitaan miltä etäisyyksiltä tarkkuuslajeja ammutaan ja miltä etäisyyksiltä yleisesti on metsästystilanteissa hyvä ampua, voidaan äkkiä huomata että piipun pituudella ehkei ole NIIN suurta merkitystä mm.tarkkuuteen käytettävillä ammuntaetäisyyksillä. No entäpä mitä muuta "vikaa" normaalikäytössä "muu ase" tyypillä on? ..ei mitään, se olisi itseasiassa metsästäjälle pienempi ja kevyempi työkalu raahattavaksi metsässä.

No entäpä se "toiminnallinen ammunta" tai vihreä poliittisen tahon keksimän fraasin "räiskintä"? ..tuo "räiskintä" on jokseenkin outo sana, sehän ei suoranaisesti tarkoita yhtään mitään. Tai kyllä se tarkoittaa kaikkea ampumista, se kun on emotionaalisesti vaikuttava fraasi ja käsite. Näin ollen se mitä joku näkee hyvin "vakavana" tarkkuusammuntana, voi toinen nähdä "räiskintänä". Kumminkaan myöskään sanalla ei ole mitään merkitystä, nimittäin: ammunta on harrastusmuoto. Mitä harrasteella halutaan saavuttaa? ..rentoutumista, virkistymistä, mielekästä puuhaa, yms. No jos vaikkapa "muu ase" tyyppisellä aseella joku ihminen rentoutuu ja virkistyy vaikkapa tyhjiä virvoitusjuomatölkkejä ampumalla, niin kuka sanoo ettei se voisi siis olla harrastus? ..edelleen kun pohjimmiltaan kyse edelleen on siitä "ihmisen luotosta", eli jos ihmisellä on kaikki kunnossa, ei siitä ole yhteiskunnalle eikä kanssaihmisille minkäänlaista riskiä vaikka millaisia aseita omistaisi ja millä tavoin tahansa ammuskelisi..KUNHAN ymmärtää/tiedostaa riskit ja osaa toimia sen mukaan ammuntatilanteissa. Mm. metsästäjät kun toisinaan innokkaasti haluavat vetää pesäeroa muihin ammuntamuotoihin nokkimalla muita aseharrastamisen muotoja, tulee muistaa että pohjimmiltaan harrasteena metsästys muiden aseharrastusmuotojen keskuudessa ei poikkea. Yhtälailla metsästäjä jos on varomaton aseen hallinnan kanssa, tulee rumaa jälkeä..itseasiassa tilastollisesti suurin osa aseonnettomuuksista ja aseilla tehdyistä henkirikoksistä on metsästysaseiksi rekisteryillä aseilla tehtyjä.
Tuosta "Räiskimisestä" ja "räiskintäaseista" vielä: Poliisin korkeimpaan johtoon kuuluva Mikko Paatero antanut lausunnon, joka on jokseenkin mielestäni outo. Hän määrittää räiskimisen "satunnaiseksi maaliin ampumiseksi" ja "virkistysammunaksi". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että harrastaminen ei saisi siis olla aiemmin todetusti virkistävää..eikä näin ollen myöskään ilmeisesti hauskaa...jokseenkin tuntuu surulliselta että viranomaisen puolelta määritellään ettei harrastaminen saa olla virkistävää, ts. stressiä vähentävää ja rentouttavaa. Myös tuo satunnainen osuminen kalskahtaa korvaan, mitä jos on huono ampumaan että ei osu maaliin kuin satunnaisesti? ..ja jos aletaan saivartelemaan niin syyllistyykö poliisikin (itse Paaterokin) "räiskintään" jos on näytettävissä että joku toinen osuu maaliin paremmin tai poliisi virkistyy ammunnastaan(?). Viranomaisen puolelta tämä liene kuitenkin tarkoittaa sitä että perustelu, millä kansalainen hakee asetta, ei voi olla näillä perusteilla - ok, on jokseenkin ehkä "syvällisempää", mutta edelleen kummastuttaa että jos joku harrastaa harrastusta virkistyäkseen, kaikki menee lakien mukaan, toiminta on turvallista ja asianmukaista, niin mitä vikaa siinä on? ..vertailuna voisi osoittaa että esimerkiksi laskettelua saa harrastaa, mutta siitä ei saa nauttia, virkistyä,yms. ja ennen kaikkea laskettelusuorituksissa ei saa epäonnistua.
Lisäksi käytännössä tämä on myös malliesimerkki ampuma-aseiden onnettomasta luokittelusta, nimittäin siis Paateron lausunnosta voi päätellä että sama ase jossain muussa tapauksessa voi olla 100% metsästys-/urheiluase, mutta toisessa näkökulmassa (subjektiivinen mielipide) sama ase voi olla räiskintäase. Tässä nyt mielestäni jo moni asia pielessä, siis jo nykyistä ampuma-aselakia tavaillessa, viranomaisen käytäntöjä/ohjeistusta ajatellessa, kuin tulevaisuuden aseturvallisuutta suunniteltaessa.

Aseen mittoihin vielä, aika monessa maassa usein on luokittelu vain lyhyen ja pitkän käsiaseen välille, ei muuta. Jos ampuma-ase on vähintään tietyn mittainen niin kokonais- ja piipunmitassaan, on se kivääri. Jos on alle, on se pistooli - yksinkertaista. No entäpä määriteltäisiin vain että jos aseessa on kiinteä olkatuki, on se kivääri mitoista huolimatta. Juttu kun nimittäin on niin että jos/kun viranomainen pyrkii ilmeisesti ennalta ehkäisemään jonkin rikollisen toimen (??!) eväämällä lyhyiden kivääreiden/haulikoiden hankinnan, herää kysymys :jos joku haluaa rikoksen lyhyellä kiväärillä/haulikolla tehdä, niin mikä/kuka "ennalta ehkäisee" kiväärin/haulikon sahaamista lyhyemmäksi? -ei mikään!..tai no kaikki sahaamiseen/katkaisuun soveltuvat työkalut pitäisi kieltää. Tässäpä tämä lainsäädännän suurin typeryys syntyy. Lainsäätäjä kuvittelee ohjaavansa kansalaisten toimia proaktiivisesti määrittämällä lakiin nyansseja joilla ei todellisuudessa ääritilanteissa ohjata yhtään mitään. Lopulta nämä lainsäätäjän "viritykset" laissa vain vaikeuttavat sen nuhteettoman, veroja maksavan kansalaisen elämää, ei mitään muuta.

Ampuma-aseiden määritykset tulee määritellä yksiselitteisesti, jolloin mahdollinen tulkinnan mahdollisuus eri asemallien kesken jää mahdollisimman pieneksi. Määritykset tulee nojata mahdollisimman täydellisesti eri tasoihin..eli siis todellisuudessa tasot tulee määräytyä asetyyppien luokituksien mukaan.

Kuten jo aiemmin tuli ilmi; aseiden luokittelu on suhteellisen vaikeaa..siis siinä määrin että se olisi absoluuttinen. Esimerkiksi missä vaiheessa jokin ampuma-ase muuttuu "erikoisen vaaralliseksi"? ..esim. silloinko kun haulikko aseen kokonaismitta on 700mm, eli nykyisen tulkinnan mukaan tuo olisi "helposti kätkettävä". Tai entäpä kun nykyään pistoolikaliiperia ampuva olkatuellinen "muu ase" on vahvasti punaisella listalla "tulivoimaisuuden" ja "helpon kätkettävyyden" vuoksi, on samaan aikaan ns. aftermarket -markkinoilla lukuisiin 9mm pistooleihin periä, tukkeja, yli 30ptr. lippaita, yms. ...eli lopputulos ahkeralla näpertijällä on sama kuin tuolla aiemmin mainitulla, pelätyllä "muu ase" tyyppisellä versiolla ja jopa ihan laillisesti. Samanlailla kuka vain voi 2-3minuutin ähräyksellä rautasahan kanssa saada mistä vain pitkästä käsiaseesta "huippuvaarallisen".

Pointti on tässä se, että nyt viranomainen kompastuu jokseenkin syyttä-suotta sellaisiin "jossitteluihin", keinotekoisesti synnytettyihin mörköihin/demoneihin ja osoitteluihin, jotka ei kestä rationaalista luokittelua, eikä ajattelua. Ja minkä vuoksi? ...siis koska lopulta on edelleen ne kaksi asiaa jotka ratkaisee:se luottamus ja säilytys. Periaatteessa..se periaatteessa jokaisella luotettavalla ihmisellä voi olla kotonaan 25kg TNT:tä, jos se on oikein säilytetty, mitään "kauhiaa" ei tapahdu. Näin asepassi -systeemissäni luokittelu on pääosin pitkässä ja lyhyessä käsiaseessa. Siihen päälle erikseen väljyydet ja toimintatavat.

Asepassijärjestelmän asemääritykset, eli ampuma-aseet ja asetyypit
Ennen kuin alkaa juttu rönsyää liiaksi, palataan asepassiin. Eli..ajatus on että kun asepassin tasoja on viisi, on vastaavasti niiden vastineet, eli aseiden määritysluokat jaettu samaan viiteen tasoon. No koska kummin asetyyppeja on useita, on niille määritettävä jokin eroitus ja se on toteutettu aiemmin mainitun alaindeksi numeroinnin kautta. Seuraavassa on eräänlainen ajatus tyyppien jaottelusta ja numeroinnista: 
A

A1- Merkinantoase
A2- Kaasuase
A3- Mustaruutiase
A4- Lippaallinen mustaruutiase (revolveri)

B
B1- Kertalaukeava pienoiskivääri/4mm20 (TT1)
B2- Kertalaukeava pienoispistooli/4mm20 (TT1)
B3- Kertalaukeava haulikko (TT1)

C
C1- Kertalaukeava lippaallinen/lippaaton kivääri (TT1, TT2)
C2- Kertalaukeava lippaallinen/lippaaton pistooli/revolveri (TT1, TT2)
C3- Kertalaukeava lippaallinen/lippaaton haulikko (TT1, TT2)
C4- Kertalaukeava lippaallinen/lippaaton pienoispistooli/-revolveri/4mm20 (TT1, TT2)
C5- Kertalaukeava lippaallinen/lippaaton pienoiskivääri/4mm20 (TT1, TT2)

D
D1- C1+itselataava lippaallinen kivääri (TT1, TT2, TT3)
D2- C2+itselataava lippaallinen pistooli/revolveri (TT1, TT2, TT3)
D3- C3+itselataava lippaallinen haulikko (TT1, TT2, TT3)
D4- C5+itselataava lippaallinen pienoispistooli/-revolveri (TT1, TT2, TT3)
D5- C6+itselataava lippaallinen pienoiskivääri (TT1, TT2, TT3)

E
E1- Taskuase (TT1, TT2, TT3)
E2- Työase, työnantaja määrittää asetyypin
E3- Asekeräily, aseluokka erikseen määritelty
E4- Suojeluase, aseluokka erikseen määritelty
E5- Erva-ase
E6- Muu erikseen määritelty asetyyppi

..tästä nyt varmasti puuttuu jotain samoin erittäin todennäköisesti esitetyt määritykset eivät ole järkevät, mutta ajatus liene on selvä.

Tähän muuten yksi lisäys; mielestäni kaasuaseet voisivat olla lupavapaita kuten ne ovat erittäin moneessa EU -maassa. Tai niiden hankintaan, hallussapitoon ja kantamiseen oikeutustaso tulisi laskea ERITTÄIN matalaksi. Kuten jossain aiemmassa tekstissä kysyinkin; miten se 40kg 14-vuotias puolustautuu 120kg miehen rauskausyritykseltä? -ei mitenkään, käytännössä tulee raiskatuksi. Kaasuase, esimerkiksi vanhempien hankkimana voisi tehdä muutoksen. Toki riski väärinkäytöistä on olemassa ja niitä tulee, mutta uskon että lopputulos mm.raiskaustilastojen laskun kautta on parempi ja kaasuase itsessään ei synnytä NIIN suurta terveydellistä riskiä väärinkaytettynä (vaikka tiedän että kyllä kaasulla voi teoriassa saattaa toinen vakavaankin terveydelliseen tilaan).


Asepassin hankinta ja siirtyminen tasosta toiseen.
Oli tasot mitä hyvänsä ja oli ne merkitty miten hyvänsä, tärkein juju ja jippo on koko toiminnan käytännön järjestelyissä. Henkilö joka hakee luvan varaiselle ampuma-aseelle lupaa, hakee todellisuudessa tietyn tasoisen asepassin hallussapitoa. Kun tuo asepassi on myönnetty, ei viranomainen puutu tapauskohtaisella harkinnallaan henkilön hallussapitoon tai/ja hankintoihin, kunhan ne täyttävät asepassin tason määritykset.
Viranomainen tekee lupaharkinnan siis asepassin tasoa hakiessa. Tällöin hakijalta edellytetään tiettyjä tasoon vaadittuja edellytyksiä, esimerkiksi ampuma-aseiden säilytys.

Jos puolestaan henkilö haluaa korottaa asepassin tasoa, hän anoo sitä kuten on anonut ensimmäistäkin asepassin tasoaan. Tämä on tilanne missä viranomainen puntaroi ja pohtii perusteita hakijan suhteen. Jälleen jos..kun tasokorotus hyväksytään, nousee sille korotukselle vaatimukset mm. säilytyksen suhteen. Eli jos vaikkapa B tasolla saa omistaa maksimissaan 5 ampuma-asetta ja sille on määritelty tietyn tasoinen säilytystapa, on hakijan päivitettävä säilytys C -tason mukaiseksi, sillä tuolloin saisi hallussapitää maksimissaan vaikkapa 20kpl tt3 -ampuma-asetta, jne. Lopulta ampuma-aseiden lukumäärä pitäisi olla enemmänkin sidoksissa asian mukaiseen säilytykseen, kuin johonkin asetasoon.

Ampuma-aseiden hankinta ja myynti
Tässä kohtaan oikeastaan voisi olla monenlaista sovellusta, mutta pääajatus tässä asepassi-ideassa olisi se että viranomaisen turha toiminta olisi minimissään harrastajan suhteen. Oikein pitkälle vietynä koko hankintatoiminta toimisi täysin sähköisillä ilmoituksilla. Eli:
1.) Henkilö X, jolla on vaikkapa tuo B taso ja hänelle on määritetty maks. 5 aseen hallussapidon, laittaa yhden ampuma-aseen myyntiin. Hän/myyjä tekee sähköisen ilmoituksen viranomaiselle vaikkapa pankkitunnuksia hyväksikäyttäen. Tällöin ampuma-ase tulee viranomaisen rekisteriin "myytävien" listalle.

2.) Henkilö Y puolestaan joka haluaa hankkia tuon ampuma-aseen, omaa BC -asepassin ja hallussapidon.20kpl aseeseen. No hän alkaa hieromaan kauppaa henkilö X:n kanssa. Turvallisuus syistä kumpikin henkilö voisivat tarkistaa halutessaan toistensa mahdollisuuden kauppaan tuon viranomaisrekisterin kautta. Kysely/tiedustelu olisi suhteellisen anonyymi, eli myyjä voisi vaikka antaa jonkin kertakäyttöisen tunnuksen, jonka avulla järjestelmä antaisi vain positiivisen (tai negatiivisen) tiedon tilanteesta.

3.) No siis henkilö X tarkastaa henkilö Y:n mahdollisuuden hankkia ampuma-aseen tällä kyselyllä. No koska tuosta 20 maksimimäärästä on henkilö Y:llä käytetty vain 18kpl, antaisi järjestelmä positiivisen ilmoituksen niin ampuma-aseiden lukumäärän ja tason oikeutuksesta - eli henkilö X (myyjä) todentaa henkilö Y:n oikeutetuksi hankkimaan myytävän ampuma-aseen. No puolestaan henkilö Y voi tarkistaa onko myyjällä oikeasti myytävä ase, onko hän oikeutettu myymään sitä, jne. ts. varmistuu myyjästä.

4.) Henkilöt X ja Y tekevät kaupan. Tämän jälkeen Henkilö Y kuittaa järjestelmään myytävän listalla olevan ampuma-aseen omakseen, jolloin järjestelmä kirjaa ampuma-aseen Y:lle, jolla on nyt 19 ampuma-asetta ja puolestaan vapauttaa henkilö X:ltä yhden, jolloin hänellä on se 4 ampuma-asetta.

Tässä karkeasti yksi toimintatapa jossa käytettäisiin sähköistä järjestelmää hyväksi ilman viranomaisen resursseja kuormittavaa rasitetta. Toki vastaavan asioinnin voisi palveluna ostaa vaikka asekauppiaalta tai viranomaiselta, jos aseen hallussapitäjä ei halua itse asioida. Jos henkilö itse hoitaa homman, voisi kustannusperuste syntyä järjestelmän ylläpitoon liittyvistä välittömistä kuluista, jotka käytännössä olisivat vain murto-osan nykyisistä. Puolestaan luonnollisesti eri asepassin tasoja hakiessa olisi oma kulunsa, joka syntyisi viranomaisen vaatimista toimista tasoja hakiessa.

Toki järjestelmässä kontrolli tulee olla, eli tietty resurssi tulee osoittaa järjestelmän toiminnan ylläpitoon ja henkilöiden mahdollisten väärin käytösten ehkäisyyn. Nykyiseen lupakäytäntöön nähden tämä ylläpitävä resurssi on kumminkin murto-osa. Sama taho voi keskitetysti hallinnoida mm. aserekisteriä.

Tasovaatimukset;käyttötarkoitukset ja harrastuksen osoitus
Yksi asia mikä nykyisessä suuntauksessa on jokseenkin erikoinen ja omituinen, on "harrastuneisuuden osoitus". On erikoista että yleisen aseturvallisuuden nimissä mm. asekeräilijän täytyy perustella kuinka VÄHÄN hän ampuu, puolestaa harrasteperusteisen tulee perustella kuinka PALJON hän ampuu. Kumminkaan kummallakaan perustelulla ei ole lopulta mitään merkitystä, se on vain viranomaisen mielleyhtymä. Tämä mielleyhtymä perustuu pitkälti ampuma-aseen itsenäiseen määrittämiseen. On kuviteltu että esim.ase kun on "kokoelma" perusteinen, ei silla voi, eikä saa ampua. Puolestaan jos harrastaa vaikkapa Skeet ammuntaa, ei sitä voi harrastaa vain 2 kertaa vuodessa, koska ampuma-ase sen perustelun mukaan tulisi olla kovemmassa käytössä...ööö,just(?). No tämänkin koko rallatuksen perustelu pohjaa "turvallisuus käsitteeseen". Eli viranomaisakselilta on tullut virallisiin teksteihin väite jonka mukaan henkilö joka ei tarpeeksi harrasta, on riskialttiimpi "hukkaamaan" ampuma-aseensa tai ainakin säilyttää torrakkojanaa epämääräisesti. Toinen "turvallisuus" -aspekti pohjaakoulusurmatapauksien pohjalle. Ajatus liene on että ENSIaseen hakijalla olisi osoitus harrastaneisuudesta, eli tämä joutuisi näkemään vaivaa harrastuksensa eteen. Toisaalta ajatus on ehkä perusteltu, mutta...

Asepassi -systeemissä harkinta tapahtuisi siis tasoja hakiessa. No on toinen asia, mitä tasovaatimuksia tulee määrittää. Esim. ensimmäisen tason hakemisessa voi soveltaa harrastuneisuutta, mutta jos..kun nuhteettomuus/luotettavuus on kerran osoitettu, ei sitä tarvitse enään uudelleen perustella ja osoittaa toinen kerta toisensa jälkeen. Ajatus tasovaatimuksissa ja etenemisillä tasojen välillä on kumuloiva. Eli kuten tasolta toiselle odotetaan harrastajalta kehitystä harrastamisensa suhteen, tulee se olla myös viranomaisella tasovaatimuksien odotuksien kautta. Eli yksinkertaisesti esimerkkinä kun henkilö hakee ensimmäistä tuliasetta (asepassi B), hakijaan panostetaan ensiaseen hakijaan odotettavia näkökantoja ja odotuksia. Nämä voivat liittyä voimakkaammin puhtaasti yleisen turvallisuuden puntaroimiseen, hakijan aseen käyttöön, asenteisiin, jne. Kun taas henkilö joka hakee asekeräilyperusteella tasokorotusta (asepassi E3), viranomainen keskittyy aikalailla keräilysuunnitelmaan ja hakijan soveltuvuuteen haettuun suuntaukseen nähden.


Rangaistukset
Nykyinen ampuma-aselaki..tai sanotaanko ohjeistus ja käytäntö on jokseenkin jyrkkä (ja toisinaan eri juttujen perusteella mielivaltainen). Se ei ensinnäkään tarjoaa mitään kovinkaan tehokkaita keinoja aseharrastajan lupakäytöntöihin. Käytännössä se on melkein joko varoitus/jarru lupatoimiin, aseiden takavarikko x-ajaksi tai lupien peruuttaminen tyysti. Asepassi tarjoaa eri tasojen välisen sanktioinnin. Eli idea olisi se jos jossain tapauksessa nähdään hallussapitäjän rike kovaksi, muttei sellaiseksi että täysin peruuttamattomaksi voitaisiin luvat osoittaa. Tällöin voitaisiin sanktiona laskea asepassin tasoa määräajaksi TAI pysyvästi, jolloin aseharrastajan olisi anottava taso uudestaan.

Kun nykyään ampuma-aseet takavarikoidaan suhteellisen herkästi "vaaraksi itselleen tai muille" perusteella, on touhu metsässä melkoisesti. Homman pielessä oloa heijastaa kaksi asiaa; ensinnäkin tuo "vaaraksi itselleen tai muille" määritelmä on ERITTÄIN subjektiivinen, ennen kaikkea epämääräinen käsite soveltaa "kaikkeen". Toiseksi kun tuohon edellä mainittuun käsitteeseen yhdistetään jokseenkin loppuelämäkseen lopullinen sanktio lupien peruuntumisen myötä, voi usein lopputulos olla vähintäänkin epäoikeuden mukainen.  Esimerkiksi jos aseharrastaja hermostuksissaan korottaa ääntään oman kantansa vakuuttamiseksi vaikkapa apteekissa, voi lopputulos olla että luvat peruuntuu loppuelämäksi..samalla käytännössä lupien omaaja menettää mahdollisesti taloudellisia menetyksi hyvinkin paljon. Vastaavasti jos lupien omaava kertoo "väärässä" seurassa mahdollisesti poliittisiin suuntauksiin olevan mielipiteen, voi taas luvat lähteä. Kummatkin esimerkkitapaukset ovat itse asiassa löyhästi todellisista tapauksista kerrottu ja kummassakin tapauksessa peruste lupien peruuntumiseen on tuo "vaaraksi itselleen tai muille".
En nyt sano sitä etteikö viranomaisen tulisi olla herkkä näissä asioissa, etenkin kun maailma tuntuu menevän hullumaksi päivä päivältä. Mutta kaiken näköinen viranomaisen keuliminen ja ylireagointi on TÄYSIN tarpeeton ja todellisuudessa kasvattaa vain kansalaisten pahanolon tuntoa.

Asepassi luo tasojen "jäädyttämisen" kautta lievemmän rangaistusmahdollisuudet jotka eivät myöskään ole peruuttamattomia ja lopullisia.  Samalla edellä mainittujen tapausten kohdalla löytyy nyansseja jolla mahdollisen tilanteen voi rauhoittaa ja seuravat onko kyseessä todellista riskitilannetta vai ei.

Asekauppiaan elämä asepassin kautta.

Asepassi luo monta varmasti asekauppiasta eli asealan elinkeinoharjoittajaa helpottavaa nyanssia. Järjestelmään tehtävä kysely mahdollistaa myös kauppiaan tarkastaa esim. myytävien A-tarvikkeiden soveltuvuus asiakkaan kohdalla. Samoin luparulianssi nopeutuu ja halpenee huomattavasti, sillä koko asekaupan asiointi voi kauppias ja ostaja hoitaa keskenään ilman viranomaista. Kauppias tarkastaa tietokannasta ostohetkellä ostajan tiedot ja jos on asia kunnossa, raha ja tavara vaihtaa omistajaa, samalla sekunnilla asejärjestelmän rekisteri päivittyy. Tässä on myös se hyvä puoli että kun rekisteri päivittyy kaupan yhteydessä, päivityksen tekee aseista suhteellisen korkean substanssiosaamisen omaava taho. Tämän myötä sarjanumerot ja asemerkit/-mallit kirjataan oikein. Toki asepassijärjestelmässä on tietty nurjapuoli kauppiaan kannalta;vastuun kasvu. Toisaalta jos..kun elinkeinoharjoittaja haluaa tienata leipänsä hommasta, ei huolellisuuden myötä kuitattava vastuu tulisi olla ongelma.

Tässä nyt noin pähkinän kuoressa oma ajatus mitä ampuma-aselaki voisi olla.

***************************

Sitten joulun kunniaksi muita pyssyhöpinöitä ja lisäyksiä edellisiin vuodatuksiin:

Aselupien hinnat
Tuohon asepassi -juttuun aasinsiltana nykyisiin lupahintoihin. Meillähän tämä on hyvin kiistelty ja nykyään keskusteltu puheenaihe. Käsittääkseni on määritelty laissa että viranomaisten lupamaksut tulee olla sidoksissa kansalaisen toiveesta/vaatimuksesta "kuluttamiin" viranomaispalveluihin. Eli karkeasti jos henkilö kuluttaa 3 tuntia viranomaisen aikaa ja siihen viranomainen joutuu 2 euron edestä kuluttamaan paperia+tulostinmustetta, on asiakkaalle syntyvä "leimavero" 3*tuntitaksa + 2euroa. No aselupien hinnat ovat kasvaneet 10 vuodessa a-i-v-a-n tolkuttomasti, puhutaan siis 5-7 kertaisista korotuksista. Toki on huomattava että viranomaisen työ on joissain tapauksissa kasvanut jonkin verran, muttei taatusti 5-7 kertaisesti. Samoin on hyvin outoa että nyt perustellaan melkein 80 euron lyhyen käsiaseen lupaa sillä että kun viranomainen joutuu haastattelemaan ja tekemään testiä, yms. Lisäksi kummastusta herättää se, että valtaosa viranomaisen työstä on "jo katettu" yhteiskunnan puolesta. No minkä vuoksi tapauksissa (kiväärit) joissa ei esim. haastatteluja tule, joutuu silti maksamaan koko summan? -rahastusta koko homma! Palvelut tulisi tuotteistaa ja pilkotella, lupaa hakiessa virkailija ynnäilee palveluista kokonaisuuden ja hinta sen mukaan. Esimerkiksi jos palvelut olisi hinnoiteltu:
- Lupaharkinta: 15e/1 ase, 5e/useampi ase kpl.
- Toimistosihteerin kulu: 5e/1 ase, 3e/useampi ase kpl.
- Soveltuvuustesti 30e
- Muovikortti 12e/kpl

No jos henkilö hakee kiväärille lupaa, summautuu:
- Lupaharkinta: 15e
- Toimistosihteerin kulu: 5e
- Muovikortti 12e

YHTEENSÄ 32euroa

No jos puolestaan henkilö hakee ensimmäistä pistoolupaa, summautuu:
- Lupaharkinta: 15e
- Toimistosihteerin kulu: 5e
- Muovikortti 12e
- Soveltuvuustesti 30e
YHTEENSÄ 62euroa

..ja jos tiedostoluvan omaava asekeräilijä hakee 8 pistoolille tiedostolupia, summautuu:
- Lupaharkinta: 15e+7*5e (=50e)
- Toimistosihteerin kulu: 5e+7*3e (26e)
YHTEENSÄ 76euroa

Tosin nämä ovat siis nykyiseen aselakikäytäntöön sidottuja ajatuksia. Aiemmassa asepassijärjestelmässä ei mitään asekohtaisia lupaharkintoja tarvita koska ne ovat tarpeettomia. Virallinen taho on antanut ilmoituksen, jonka mukaan ei aselupien hintoja vuoden alusta koroteta, mutta niihin mahdollisesti /todennäköisesti palataan vuoden 2012 aikana.

Suomen aseet

Tästä olen kirjoittanut vaikka kuinka jo, joten en niitä ala uudemmasti samoista asioista sen enemmän jankkaa. Jos jotakuta on vielä moiset epäselviä, kahlatkoon aikaisemmat kirjoittelut läpi. Tai mikä parempaa, hakekoon LUOTETTAVILTA sivuilta ne sama asiat itse, näin ainakin syntyy oivaltamista ja prosessointia. Kannattaa aloittaa optulan sivuilta ja tulee muistaa että yleinen lähdekritiikki on aina paikallaan. Suosittelen myös lukaisemaan läpi "hiplaajien sivut". Vaikka sivut kärsivätkin lähdeviittauksien puutteesta, on siellä aika lailla kiteytetty moni asia tiiviiseen pakettiin ja lähteiden puutteesta huolimatta sisältö on kunnossa..jos ei usko niin tässäkin on jokaiselle "tutkijalle" tehtävä lähteä kumoamaan väitteet virallisien lähteiden kautta vääriksi - voi olla ettei onnistu.

Suomessa olevista siviilien ampuma-aseista siis muutama juttu tuli mieleen jotka on hyvä tuoda esille. Eli se asevastustajan yksi "päämatra" on toitottaa ja päivitellä siviilirekisterissä olevien ampuma-aseiden määristä. Koko viestin ideahan on irrationaalisella mielikuva kytköksellä henkirikoksiin luoda viestiin sellainen logiikka että tämä laillisten ampuma-aseiden lukumäärä korreloisi henkirikosten määrään kasvavasti. No kuten tuossa olen tosiaan jo useampaan otteeseen "todistanut" tai kaivanut esille että vaikutus on juuri toisenlainen, niin en sitä tähän pura enään auki - edelleen lukekaa nuo edelliset juttuni. MUTTA, asia mikä mielestäni on myös hyvä tuoda esiin..siis oli sillä nyt mitään merkitystä tai ei, mutta on muihin maihin syntyvä vertailuarvo ja edelleen laittomien ampuma-aseiden määrät.

- maassamme on laillisia ampuma-aseita noin 1.5 miljoonaa kappaletta (miinus 10-30% johtuen aserekisteristä)

- maassamme on laittomia ampuma-aseita noin 0.5-1.0 miljoonaa kappaletta (ei sisällä arviota laittomasti maahantuoduista, lukua ei kukaan voi arvioida)

- maassamme on noin 0.6-0.7 miljoonaa haulikkoasetta

- laillisilla ampuma-aseilla kotimaan henkirikosluku on ~0.15 kuolemaa / 100 000 ihmistä kohden

Useassa maassa haulikkoaseet ovat "maatalouskoneita" ja näin ollen lupavapaita, meillä ne ovat virallisia ampuma-aseita, eli luvanvaraisia. Kun poistamme omista tilastoista haulikkoaseet, pääsemme noin 0.8-0.9 miljoonaan ampuma-aseeseen JA VASTA TÄLLÖIN olemme vertailukelpoinen sellaisten muiden maiden kanssa, joissa haulikot eivät ole laskettu luvanvaraisiksi. JA TÄLLÖIN meidän sijoitus "maailman asemäärä ranking luvuissa" tippuu monen muun maan taakse, mm. Ranskan.

Kotimaan tilastoista vielä. Yksi asia itseäni ärsyttää, harmittaa ja tietyssä mielessä nolostuttaa maamme puolesta. Me puhumme edustavamme "oikeusvaltiota", tasa-arvoa ja sitä demokraattista reilua meinikiä. No tämän kaiken ideologian takana tulisi olla näyttö, no puolestaan näyttö siis realisoituu tekoina. Käytännössä puhumme toiminnan läpinäkyvyydestä, objektiivisuudesta; nostetaan ns.kissa pöydälle, tarkastellaan ikävin totuus sellaisenaan kuin se on ja tehdään tämän pohjalta se OIKEA, tasa-arvoinen/demokraattinen päätös. Näinpä ei tunnu olevan, nimittäin...yksi kysymys joka vesittää ja kyseenalaistaa koko asian:minkä vuoksi maamme tutkimus-/tilastolaitos ei julkaise JOKA VUOSI yleisesti tilastolukuja? ..siis tarkkoja lukuja taulukoissa joissa mm. on tilastoitu laillisilla ampuma-aseilla tehdyt rikokset ja vaikkapa ulkomaalaistaustaisten tekemät rikokset. Mm. Britannia, Australia, Yhdysvallat, yms. maat julkaisevat nämä tiedot JOKA VUOSI. Toki Brittien kohdalla voidaan spekuloida onko luvut luotettavia jne. mutta Suomen ikäväksi täytyy todeta että meilläpä ei julkaista senkään vertaa - miksi? Vastaus kysymykseen on kielen päällä: poliittinen ja ideologinen ohjaus, erheellisen julkisen mielikuvan synnyttämisen vuoksi. En tiedä onko asia näin, mutta JOS ON, touhu on aika huolestuttavaa.

Suomen luvuista muuten vielä pari asiaa. Ilta-Sanomat uutisoi 27.9.2011 vakuutustilastoihin liittyen aseharrastuksen synnyttämiin korvauksiin. Tämän mukaan on VIIMEISEN 10 VUODEN AIKANA korvannut VAIN 34 vammaa...ja näistä ei yksikään ole ampumaturma. Metsästyspuolella puolestaan tilastollisesti 9 ampuma-aseonnettomuutta MILJOONAA metsästyspäivää kohden,..eli siis 9/1000000. Lisäyksenä että kaikki tapaukset olivat lieviä, esimerkiksi tinnitystä. Toisin sanoen on kuulon suojaus ollut puutteellinen. Tästä syystä muuten aseharrastamisen vakuutusmaksut ovat yleisesti matalat, hinta kielii sitä todellista faktaa aseharrastamisen takana - voisi sanoa että melkein mikä vain muu harrastus on vaarallisempi. Toisaalta tämä uutinen ei noin laillisten ampuma-aseiden riskin ja yleisen turvallisuuskysymyksen edessä ole uusi - kuten on toista kautta moneen kertaan todettu: lailliset ampuma-aseet eivät ole riski.

Toinen juttu liittyy edelleen näihin laittomiin aseisiin ja niiden määriin maassamme, josta jo tuossa hieman aloitin. Tuossa kävin jokusen keskustelun ikään kuin "vahingossa" aiheesta viranomaisten kanssa ja siellä vakuuteltiin edelleen sitä matraa että kaikki aseet maassamme ovat siviilirekisterista peräisin, eli kodeista varastettuja. Keskustelu eteni siinä määrin että muutama kiusallinen kysymys väitteeseen liittyen sota-ajan aseista ja niiden määristä, sekä laittomasti maahantuoduista aseista käänsi viranomaisen puheen linjausta muualle..lopulta esim. Sellon ampujan 9mm pistoolista ei mielellään edes viranomainen keskustellut, se kun oli laittomasti maahantuotu. Lisäksi kuluneen puolen vuoden aikana on mediassa vilahdellut suurta ryöstöä suunnittellun porukan ja cannonball ammuskelun takavarikoitua, suhteellisen villiä kalustoa (AK,UZI,M4,G27,jne), tiettävästi käsittääkseni mikään näistäkään ei ole peräisin maamme siviiliaserekisteristä, eli ns. laillisista aseista.

Keskustelu kumminkin herätti itsessä uusintaprosessointia aiheeseen ja tongin lisää lukuja. Vakuutusyhtiöt arvioi jopa 1000 aseen häviävän vuosittain, no tämä on aika suuri määrä...tosin täytyy muistaa että tämä arvio on epävirallinen lausuma, ei tilastoitu fakta. Toisaalta jos pohtii että maassamme mm. riippumattoman (???) kansainvälisen small arms surveyn mukaan maassamme on melkein miljoona rekisteröimätöntä, eli siis laitonta ampuma-asetta, on tuo 1000kpl aika pieni määrä. Tosin lukumäärä silti kuulostaa suurelle ja epäilys moista lukua kohden on olemassa. Nimittäin vakuutusyhtiöiden maksamat tapausmäärät ovat heille "markkinointi ja mainos tavaraa", lisäksi ei nyt niin tavatonta ole että henkilö tekee petoksen ilmoittamalla hävinneeksi jotain mitä ei todellisuudessa ole hävinnyt. Niinpä se poliisin saamat ilmoitukset liene lähempänä totuutta. Katsotaanpas mitä aserekisteri kertoo vuosilta 2000-2009 (10v keskiarvot):
- Haulikoita 35 kpl
- Kiväärejä 21 kpl

- Pienoiskiväärejä 16 kpl
- Pistooleja 10 kpl
- Pienoispistooleja 10 kpl
- Revolvereita 2 kpl
- Pienoisrevolvereita 2 kpl
- Mustaruutiaseita 0 kpl (KA 0.2kpl, yhteensä on 10v aikana on varastettu 2kpl)
- Yhdistelmäaseita 2 kpl
- Kaasuaseita 0 kpl (KA 0.1kpl, yhteensä on 10v aikana on varastettu 1kpl)
- Kaasusumuttimia 0kpl
- Merkinantopistooleja 0 kpl (KA 0.1kpl, yhteensä on 10v aikana on varastettu 1kpl)
- Muu ampuma-aseita 2kpl
YHTEENSÄ noin 100 luvanvaraista ampuma-asetta varastetaan vuodessa. Koko 10 vuoden aikana on tarkalleen rekisterin mukaan varastettu 1005 ampuma-asetta. Määrissä on jonkun verran heittoa, esim. vuonna 2009 varastettiin 114 ampuma-asetta ja puolestaan vuonna 2006 varastettiin 69 ampuma-asetta. Eli..vakuutusyhtiön 1000 ampuma-asetta/vuosi on hyvin pielessä reaalimaailman kanssa.
Jatketaan "samaan rahaan" sitten aserekisterin mukaan hävinneeksi ilmoitetut ampuma-aseet vuosilta 2000-2009 (10v keskiarvot):
- Haulikoita 81 kpl
- Kiväärejä 28 kpl
- Pienoiskiväärejä 34 kpl
- Pistooleja 29 kpl
- Pienoispistooleja 16 kpl
- Revolvereita 2 kpl
- Pienoisrevolvereita 2 kpl
- Mustaruutiaseita 0 kpl (KA 0.2kpl, yhteensä on 10v aikana on hävinnyt 2kpl)
- Yhdistelmäaseita 2 kpl
- Kaasuaseita 1 kpl
- Kaasusumuttimia 4 kpl
- Merkinantopistooleja 1 kpl
- Muu ampuma-aseita 0 kpl
YHTEENSÄ noin 200 luvanvaraista ampuma-asetta häviää vuodessa. Koko 10 vuoden aikana hävisi  1984 kpl luvanvaraisia rekisterissä olleita ampuma-aseiksi luokiteltuja objekteja.
Kun molemma tilastot ynnätään saadaan tieto: 2989 ampuma-asetta on varastettu/hävinnyt 10 vuoden aikana, joka tarkoittaa siis alle 300 ampuma-asetta/vuosi.

Tässä vaiheessa tietysti tulee muistaa että molemmassa tilastossa on mukana mm. kaasuaseet, jotka meillä on USEISIIN muihin maihin nähden on luvanvarainen. Kaasuase on "vaarallisuus" -käsitteen edessä TÄYSIN vertailukelvoton tuliaseisiin nähden.


Noh..jotta homma ei olisi NÄIN yksinkertainen, niin PATJA:n (Poliisiasiaintietojärjestelmä) tilastot osuvat lähemmäksi vakuutusyhtiöiden lukuja. No nyt alkoi sitten lyömään tyhjää, siis on kaksi "virallista" tilastoa joiden välillä on käsittämättömän suuri heitto. Tästä oikeastaan päädytään jälleen siihen tiedollisen pimityksen ja manipuloinnin epäilyihin. No POHA (poliisihallitus) selittelee eroa nykyisen rekisterin (PATJA) keskeneräisyydellä ja "tilastointivirheillä", eli siis viranomainen tunnustaa että tilasto ei ole oikein kohdallaan johtuen rekisterin keskeneräisyydestä, kuulemma vuonna 2013 homma on kunnossa ja SILTI viranomaistaho antaa tämän tunnustetun virheellisen tilaston pohjalta lausuntoja, esim. YLE 24.10.2010.

Vaikka itse henkilökohtaisesti arvosta erittäin paljon poliisin ja viranomaisen työtä yhteiskunnassa ja yhteiskunnan hyväksi, en silti heitä laittaisi individuaaleina lain yläpuolelle, enkä erheellisesti kategoroisi heitä "suojellulle listalle", kuten asevastustajat tuntuvat hyvin usein laittavan. Tämä siksi että inhimillisyydestä johtuen hekin ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja näin ollen teot sen mukaiset. Esimerkiksi tilastollisesti lyhyillä käsiaseilla tehtyjen henkirikosten määrä tuntuu painottuvan poliisiviranomaisen suuntaan, lisäksi herää kysymys laittomien ampuma-aseiden suhteen että onko nyt pässi kaalimaan vartijana? Koko aseasiaan pitäisi ottaa KAIKKIEN etäisyyttä, ja pyrkiä objektiiviseen näkökantaan.

Tarkennuksia eri maiden lukuihin

On ilahduttavaa huomata että näitä tekstejä nyt jokunen ihminen on käynyt lukemassa. Samalla on tullut eri maiden tilastoista yms. tervetullutta palautetta. Eli:

Britannia

Tämä on ollut kuuma peruna monessakin mielessä. Kyseisen maan kielloilla ilmeisesti on ollut suuret odotukset ja lopputulos ei ole ihan ollut sen mukainen kuin ideologiset kieltoa ajavat tahot olisi halunnut/odottanut. Asiasta olen kahdessa..öö, vai oliko peräti kolmessa aiemmassa jutussa vääntänyt tekstiä, joten ei niistä ihmeemmin lisää. Ainoa tarkentavat lisäykset/tiedot on että totta tosiaan Britanniassa ei ole kyseessä "totaalikielto" siinä määrin kuin ehkä olen antanut ymmärtää..eli että olisi kaikki siviilien ampuma-aseet kerätty pois. Nykyinen heidän ampuma-aselaki käytännössä TOTAALIkieltää kaikki lyhyet käsiaseet (kokonaismitta alle 60cm, piipun pituus alle 30cm), lisäksi aseiden toimintatava on pitkälti rajattu manuaaliladattaviin, kaliipereihin on rajoitukset ja samoin mahdollisiin lipaskokoihin. Käytännössä lupa- ja lakikäytäntö tosin ajaa suuremman totaalikiellon suuntaan. Britanniassa on arvioitu olevan näillä rajaehdoilla olevien ampuma-aseiden omistajia karkeasti alle 1.5% kansasta. Laittomia ampuma-aseita..siis arvion mukaan on yli 1.6 miljoonaa. En tiedä mistä small arms survey moisen luvun on tempassut, mutta tämä siis karkea arvio.

Kielto siis koski lyhyitä käsiaseita, silti homeofficen tilastojen mukaan ennen kieltoa olevan vuoden määrästä (3347 tapausta) kiellon jälkeen luku kasvoi melkein kaksin kertaiseksi (lukuun 5874 tapausta) neljässä vuodessa. Eli siis näihiin lyhyisiin käsiaseisin tuli aito TOTAALIKIELTO (=siviilit ei saa omista minkäänlaista) ja rikosluvut kyseisillä asetyypillä kasvoivat seuraavina vuosina miltein kaksin kertaiseksi! Tämän vuosituhannen puolella mennyt vuosi (2010) taisi olla ensimmäinen jossa lyhyiden käsiaseiden suhteen luvut olivat samalla tuhat luvulla kuin oli ennen kieltoa..tosin ampuma-aseilla tehtyjen väkivaltarikoksien määrä on edelleen kaukana korkealla siihen nähden mitä ne oli ennen kieltoa.

No jotta asia ei olisi täysin yksioikoinen, on Brittien taustalla tiettävästi muutama muukin seikka. Nimittäin tilastointitapa muuttui maassa vuonna 1998. Tämän vuoksi tilastoissa on "/" lisäys ko. vuoden kohdalla ja muuttuneet luvut ilmoitettu samalle vuodelle. Käytännössä Britit ovat siis "pilkkoneet" tarkemmiksi rikosten laatuja. No tiedän että tässä vaiheessa Britannian asekieltoa kannattavat tahot viittaavat tähän:"tilastointitapa on lisännyt tilastollisesti määriä mutta ei todellisuudessa". Väite on ERITTÄIN relevantti ja aiheellinen, asiaa tuossa räknäsin avaamalla KAIKKI Brittitilastojen rikosnimikkeille osoitetut luvut 1995-2000 välillä ja tein vertailua. Noh mitäpä selvisi? ..KYLLÄ, tietyn yhteenvedot rikosmääristä nousi merkittävästi, esimerkiksi "Total violence against the person" -luku kasvoi yli tuplat aiempaan nähden pelkän tilastoinnin kautta. Mielenkiintoista on tosin huomata mitkä asiat olivat nostamassa lukua, yksi suurista oli "Common assault (no injury)", eli yleinen päällekäyminen pienin henkilövahingoin. Lisäksi nyt oli listattu mukaan mm.lapseen kohdistuva laiminlyönti ja poliisiin kohdistuvat hyökkäykset. Pelkästään nämä kolme viimeksi mainittua synnyttää leijonan osan "uusista väkivaltaisuuksista" tilastoissa. Kun kaikki väkivaltarikosten alle yhteensä summatut uudet tilastolisät oli mukana, oli luku melkein siis kaksin kertainen. Tämä nyt tarkoittaa sitä että JOS puhutaan Britannian väkivaltaistumisesta, puhutaan rehellisesti osakseen myös tilastoinnin muuttamisesta.

No vaikka kuinka nyt tätä tilastointimuutoksella halutaan selittää rikosten kasvua, on taustalla yksi ERITTÄIN TÄRKEÄ kysymys:"onko ko. nyt tilastoidut rikokset aina ollut menneinäkin vuosina olemassa, ne vain NYT on tilastoitu mukaan?" ..vastaus tuohon on 99.98% varmuudella KYLLÄ. Eli kyse on jokseenkin hiukan saman suuntainen kuin meillä esim.seksuaalirikosten tilastollinen kasvu. Meillähän on 2000 luvulla esim. raiskauslukemat kasvaneet huimasti, jopa 3 kertaiseksi 1990 lukuun nähden. Rasistinen maahanmuuttokriittinen ihminen voisi oikoa asiaa ja osoittaa maahanmuuton lisääntymiseen. Todellisuudessa kyse on lakimuutoksesta jossa madallettiin seksuaalirikoksen määritystasoa. Tämän muutoksen myötä käytännössä aina vain useampi ilmoitus noteerattiin, teko kriminalisoitiin ja tilastoitiin. Mutta tosiaan maahanmuuttokriittinen voi vetää monestakin seikasta johtopäätöksiä. Esimerkiksi tilastokeskuksen mukaan:

- Ennen EU:ta keskimääräinen raiskausten määrä oli noin 300/vuosi ja maahanmuuton "aktiivisimpiin" vuosiin 2007-2008 tullessa tuo luku oli noussut noin 900 tapaukseen/vuosi.

- Suomen kansalaisten tehtailemat pysyivät EU:ssa olon aikana siinä 300/vuosi ja vasta seksuaalirikoslakimääritysten muuttuessa se kasvoi tilastollisesti noin +100/vuosi

..lisäksi HS julkaisi yhteenvetoja joissa mm.pääkaupunki seudulla noin 10% väestöstä tekisi melkein 60% alueen raiskauksista. Tästa muuten aikoinaan puhui väkivaltarikosyksikön johtaja Ritva Elomaa A-Studiossa 13.7.2011. Aiheesta tuli polemiikkia, jonka johdosta mm.moinen haastattelu Yle Areenan arkistoissa tiettävästi "hävisi" ainakin hetkeksi. Nyt menee aiheen sivuun homma, mutta pointti on se että kuinka paljon todellisuudessa tilastot kertovat ja mitä kertovat..ja julkaistaanko niitä. Tosiasia on että tilastoja se ryhmä käyttää AINA kun voi oman ideologian viemiseen, JOS se on mahdollista. Eli kyseisiä seksuaalirikoslukuja voi käyttää rasisti omassa ideologiassa, Brittien asekieltoa ajava 1998 tilastointimuutoslukuja oman ideologian perusteena, jne. Vastaavasti aseharrastajat..ja meikäläinen käyttää tilastoja näkemään asiaa totuuden mukaisesti. Ero syntyy siinä, poimiiko ns. pullasta rusinat, vai käsitteleekö asiaa tilastojen kautta kokonaisuutena. Asevastustaja poimii vain omaa agendaa tukevat asiat..jos niitä on (ei ole), eli tuo ensinmainittu tapaus.

Otetaas vielä takaisin siihen 1998 tilastomuuttamiseen, lähinnä ampuma-aserikosten suhteen. Muutama asia: 

- Henkilövahingot, joihin on liittynyt ampuma-ase, on tilastoitu ennen 1998, niitä vain ei ole pilkottu kuin vasta 1998 jälkeen kahteen vakavuusluokkaan. 

- Ampuma-aseilla tehdyt henkirikokset on sellaisenaan tilastoitu ennen 1998 tilastomuutosta ja samanlaisena tilastolukuna on jatkunut tilastomuutoksen jälkeenkin.

- UUSIA tilastointilukuja ja määritteitä ovat "Threats" ja "No injuries", eli uhkatilanteet ja tilanteet joissa ei henkilövahinkoja ampuma-aseilla ole tehty. 

No mitäpä tämä tarkoittaa luvuissa? ..se tarkoittaa seuraavaa:vuosi 1998 toi ampuma-aseilla kokonaisuudessaan kirjattuihin rikoksiin yli 5000 tapausta lisää, eli kun 1997 kirjattiin 778 tapausta ampuma-aseilla tehdyiksi, oli vuonna 1998 luku 6512. Tuo 1997 sisältää VAIN kaikki ampuma-aseilla aiheutuneet henkilövahingot, taas tuo 1998 luku pitää kaikki henkilövahingot (yhteensä 864kpl) JA nämä kaksi uutta tilastointikohdetta (yhteensä 5648kpl).

Olenko siis tehnty pahemman luokan virheen kun olen aiemmissa kirjoituksissa vaahdonut väärin ampuma-aseiden synnyttäneen rikoksen nousun mm. 5 kertaisista kasvuista yms. - EN.

Olen alusta saakka keskittynyt vain TODELLISIIN vahingontekoihin, eli ampuma-aseilla syntyneisiin henkilövahinkoihin, eli arvoihin mitkä ovat VERTAILUKEPOISET ennen tuota 1998 tilastointimuutosta. Ja kun verrataan henkilövahinkoja kokonaisuudessaan niin kiellon jälkeen vuonna 2005 tuo luku oli 4.97 kertainen vuoden 1996 lukuun nähden, eli viimeiseen kokonaiseen vuoteen ennen kieltoa. Puolestaan 2001 henkirikosmäärä (96) on 1.96 kertainen vuoden 1996 lukuun (49) nähden. ELI MIKÄÄN "1998 TILASTOINTI TAPAMUUTOS" EI SELITÄ AMPUMA-ASEILLA TEHTYJEN VÄKIVALTARIKOSTEN (henkilövahingot) KASVUA.

..muutenkin nämä "asemies nähty" tai "vaaratilanne päällä kun joku on kuulevinaan/näkevinään aseen" on suhteellisen typeriä tilastoida, ainakin meillä kotimaassa kun moisiin tapauksiin liittyy usein viranomaisen ja reagointitapa/-kyky. Ts. jos viranomainen panikoi jokaisesta asiasta soittelemalla puolustusvoimilta Paseja ympäri maakuntaa piiritystilanneuhkien vuoksi, voi olla vähintäänkin kriittinen uskomaan jokaisen tempauksen todellista tarvetta.

Japani

Tästä tuli myös palautetta. Joku osasi sanoa ja kertoa että kyseisen maan järjestäytynyt rikollisuus olisi niin taitavaa että raatoja ei löydy. Kun ei raatoja löydy, ei voi ilmoittaa henkirikoksestakaan, ts. ihmisiä vain katoaa. Tästä johtuen kuulemma henkirikoksien selvitysprosentti on korkea. Samaisesta rikollisten "tasokkuudesta johtuen" ei ampuma-aseita kuulemma jää tai pyöri viranomaisille, mutta kyllä heillä kuulemma torrakoita on ja paljon, ne vain ei ole nuhteettomilla siviileillä. Olen kyllä hullumpiakin väitteitä kuullut ja huomannut ne väitteet jälestäpäin todeksi - tiä sitten tämän suhteen.

Belgia

Otetaas sokeriksi pohjalle vielä viimeisin todella ikävä tapahtuma Belgiasta. Tässähän kriminaali räjäytteli kranaatteja ja ammuskeli ihmisiä (kaikki tekovälineet laittomia). Onni oli että lopullinen luku jäi suhteellisen pieneksi, tapahtumalla oli kaikki eväät pahempiinkin lopputuloksiin. Aihepiiriin nähden oli jälleen selvää osoittaa kuinka kiellot toimivat. Belgiassa käsittääkseni on edelleen Britanniaa huomattavasti tiukempi ampuma-aselaki, käytännössä todellinen kieltolaki. Silti ampujalta löytyi runsaasti laittomia aseita ja arviolta noin 10 000 aseeseen osia. Viranomaisen surmaajan kotoa löytämiin laittomiin aseisiin kuului sinkoja, rynnäkkökiväärejä, jne. - aseet ei kieltämällä maailmasta lopu (itse asiassa vuodessa valmistetaan arviolta noin 8-12 miljoonaa käsiasetta).

Ne kuuluisat viimeiset sanat...

Asevastustajien agenda aiheessa ei perustu älyyn, rationaallisuuteen tai tietoon. Se perustuu VAIN ja AINOASTAAN tunteeseen, emotionaallisuuteen, periaatteeseen, ideologiaan, subjektiiviseen MuTu:un.
Ampuma-aseen ja ahdistuneen ihmisen hirmutekoon he yrittävät väkisin vääntää korrelaatiota, mutta tämä on täysin väärin. Kuten jo paljon aikaisemmin kerroin jäätelön syömisestä ja kuumasta kesä säästä - siinä se todiste on. Eli lauseella:korrelaatio ei implikoi kausaliteettia voi todistaen käytännössä kaataan melkein jokaisen asevastustajan väitteen. Toki tämä lause kohdistuu myös moneen muuhunkin asiaan ja on tarkasteltavissa moneen eri suuntaan. Näinpä esimerkiksi Brittien laittomien ampuma-aseiden kasvu on hyvin lauseen alla tarkasteltava. Itse olen pyrkinyt kaivamaan aiheesta kriittisesti niitä kolmansia tekijöitä ja/tai sattumia, mutta täytyy todeta että ei niitä oikein ole..sattumankin varalta itse asiassa vastaava kieltojen myötä syntyvä laittomien ampuma-aseiden kasvu on nähtävissä muissakin kieltomaissa...ja miksi ei näkyisi, sillä kyse on samasta mekanismistä mikä on nähtävissä kaikissa kiellon alla olevissa asioissa. Alkoholin kielto on selvimpiä esimerkkejä aiheesta, tarjonta vastaa aina lopulta kysyntään.
Kyse lopulta ampuma-aselakiasiassa on kahdesta asiasta:kansallisesta turvallisuudesta ja siitä, haluaako valtio kontrolloida siviilien ampuma-aseita. - kielloilla VAIN vesitetään/hävitetään kontrolli.

----------------------------------------

http://www.aselaki.info/materiaalit/Osa1%20(Suomi%20kohti%20poliisivaltiota).pdf
http://www.aselaki.info/materiaalit/Osa2%20(Lains%e4%e4d%e4nt%f6mme%20ei%20kunnioita%20EUn%20asedirektiivi%e4).pdf
http://www.aselaki.info/materiaalit/Osa3%20(Lakiesitys%20ei%20huomioi%20tutkimusfaktaa).pdf
http://www.aselaki.info/materiaalit/Osa4%20(Masennusl%e4%e4kkeet%20ovat%20yksi%20syy%20v%e4kivaltaan).pdf
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011112914841434_uu.shtml
http://www.aselaki.info/materiaalit/Uutinen_polliisin_luvaton_ase_14012010.pdf
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/10/jopa_tuhat_asetta_paatyy_vuosittain_teille_tietymattomille_2084536.html
http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/PFBD/1B1DE6E45EA113FCC2257967002E92C0?opendocument
http://fi.wikipedia.org/wiki/Korrelaatio
http://www.aselaki.info/materiaalit/ampuma-aseen_hallussapito-ohje.pdf
http://www.aselaki.info/materiaalit/ANASTETUT%20YM.pdf
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135233947201.jpeg
http://www.youtube.com/watch?v=yCHCscpB5pw
http://www.marplerifleandpistolclub.org.uk/general/gunlaw.htm
https://en.wikipedia.org/wiki/2011_Belgium_bombings
http://fi.wikipedia.org/wiki/Korrelaatio_ei_implikoi_kausaliteettia

http://forum.eralle.net/viewtopic.php?p=1137810

http://www.homeoffice.gov.uk/

http://www.smallarmssurvey.org/de/publications/by-type/yearbook/small-arms-survey-2011.html
http://www.hs.fi/kotimaa/Vakuutustilastot+Mets%C3%A4stys+ja+ammunta+turvallisia+harrastuksia/a1305546021917

http://ije.oxfordjournals.org/content/27/2/214.full.pdf