Vihataan ja rakastetaan

Taas tuntuu miljoona kertaa tänä vuonna ruopattu "vihapuhe" -keskutelu nostavan päätään. Itseäni koko keskustelu alkaa ärsyttämään aikalailla. Siis "ärsyttämään", eli tässäpä se avainsana on, kyse on tunteesta, jokin omassa mielessäni haraa asiaa vastaan. Se on kuin rupivaiheessa oleva haava, joka kutiaa..sitä tekee mieli raapia. Tähän alkuun kysymys;vaikka ruven raapiminen voi pitkittään haavan paranemista ja mahdollisesti aihettaa haavaan isomman arven, onko tunteeni halusta raapia rupea väärä? Jotta nyt edellinen kysymys ei tuntuisi entisestään jo oudolta, kysytään toinen: onko väärin että rakastan sinistä väriä ja vihaan ruskeaa väriä?

Ihmisen tunne-elämään kuuluu automaattisesti tuntemukset. Tähän emotionaaliseen prosessointiin puhtaimmillaan ei liity ratinoalisointi, ts. tunnetta ei voi "järkeistää". Käytännössä hyvin usein emotionaaliset päätökset ovat kaikkea muuta kun "järkeviä", karkea kouluesimerkki on ihastuminen;melkein aina ihminen tekee parisuhteeseen vievän ratkaisun emotionaalisin perustein ja kumminkin hyvin usein jäljestäpäin ihminen kompuroi päätöksensä rationaalisissa ongelmissa. Eli jos haluaisi ideaalin parisuhteen, kannattaisi kumppanin valinta tehdä rationaalisin perustein, mutta tällöin vain "se jokin" häviää tilanteesta. Palaten siihen tunteeseen; viha on karkeasti rakastamisen vasta kohta, tietyssä mielessä nämä ovat sidoksissa toisiinsa (Jin-Jang), eli ilman toista ei voi olla toista ja sama toisinpäin.

Nyt siis viittaan siihen että nyt poliitikot ovat ottaneet "poliittiseksi hyppykepiksi" vihapuheiden kieltämisen..kielletään ja tuomitaan siis lopulta tunnetiloja. Nämä kiellot "vihapuheita" ja/tai "vihan tunnetta" kohtaan on täysin typeriä. Jos joku tuntee vihaa jotain asiaa kohtaan, se tuntee sitä. Kyse on prikuulleen samasta asiasta kuin mieltymys jotain väriä kohtaan, eli kuten aiemmin esitin kysymyksen sinisestä ja ruskeasta. Niinpä onkin todella väärin että esimerkisi meillä jotkin poliittisesti korka-arvoiset henkilöt kuuluttaa julkisuudessa vihapuheiden kieltämisen perään. Väärin tämä on siksi että käytännössä tässä kielletään rinnastetusti mieltymystunnetta vaikkapa siitä sinisestä väristä pitämiseen, eli on muka väärin pitää sinisestä ja pitäisi pitää jostain muusta...vaikkapa siitä ruskeasta. Mielenkiintoinen seikka tässä alkaa olemaan se, että muodostuuko "vihapuhe" käsitteestä taas käsitteellinen ase? ..eli jonkun auktoriteetin sanelemana nojataan "vihapuhe"käsitteeseen, jotta saadaan aiemmin rakastettu asia vihatuksia, ja toisin päin...eli aiemmin rakastettu sininen väri tuleekin olla vihattu ja aiemmin vihattu väri ruskea rakastettu.

Kyse vihapuhe -keskusteluissa on siis keulinut ja saanut tyysti vääriä ilmenemismuotoja. Tämä käsite on saanut pikkuhiljaa samanlaisen vääristyneen käsitteen kuin "tasa-arvo". Tasa-arvohan on hyvin monella tavoin ymmärretty ja sovelletty käsite..yli 80% käsitettä käytetään väärin. Esim. työelämässä ei ole tasa-arvoa se että kiintiöidään paikkoja, tasa-arvoa olisi se että paikkoihin valitaan ihminen katsomatta ikään, ihon väriin, sukupuoleen, uskontoon, jne. Tasa-arvo käytännössä on tiettyjen ryhmien "hyppukeppi" / "ase" oman edun ajamiseen. Täysin samoin on käynyt "rasismi" -sanalle/käsitteelle.

Vihapuheista ja siihen liittyvistä keskusteluista: jos ihminen tai kansa tuntee vihaa, on se indikaatio, merkki jostain. Tämän tunteen kieltäminen ei poista lopulta tunnetta, vain kasvattaa sitä. Ymmärrän toki poliittisen viitekehyksen aiheeseen. Kyse lopulta julkisessa keskustelussa on siitä että maassamme on harjoitettu hyvin liberaalia politiikkaa, joka on ollut, ja on vastateloin aina vain useamman ihmisen elämänkatsomuksen, oikeus- ja  moraalitajun kanssa. Tässäpä siis niitä "klikkejä" jotka synnyttävät "vihan tunnetta". No koska poliittisilla päätöksillä ilmenee kansassa levottomuutta, halutaan se puolestaan julkisessa sanassa "käskemällä" vaientaa...tosi asia on vain ettei se käskemällä vaimene. Tietyssä mielessä on surullista huomata että "vapauden" eräs hyvin keskeinen käsite on tässä maassa pikkuhiljaa vaimennettu:vapaus tuntea emotionaalisesti mitä ikinä haluaa.